Baarimikosta sairaanhoitajaksi

15.03.2018

Jani Helimo istuu sohvalla kolmikuisen tyttärensä nukkuessa hänen sylissään. Isällisen rauhallisesti mies mittailee uinuvan esikoisensa unta. Kolme kuukautta sitten Helimon maailma muuttui jälleen. Uutta ei muutos menevän miehen elämässä kuitenkaan ole.

Vasta talvilomalta palannut Helimon perhe viettää rauhallista maanantaiaamupäivää kotonaan Hirvensalossa. Tytär nukkuu isän sylissä ja äiti Ringa ottaa vieraan vastaan kahvipannu valmiina. Ollaan Helimoilla, jossa vieraampikin tuntee olonsa kotoisaksi ja tervetulleeksi kuin sydänystävä.
Raumalaispariskunta saapui Turkuun kymmenisen vuotta sitten.
—Olin aina halunnut Turkuun. Moni ikätovereistani muutti aikanaan Turkuun. Jotenkin Rauma oli minulle liian pieni kaupunki. Se oli kokonaan nähty. Olin töissä telakalla ja baareissa ja kun tapasin Ringan, muutimme aika pian Turkuun. Sain vihdoin hyvän syyn muuttaa, Jani Helimo kertaa.
Ringa aloitti syksyllä 2008 opiskelun Turussa. Jani taas sai töitä mattomiehenä.
— Ajattelin, että kävipä tuuri, kun perjantaina soitin töitä ja maanantaina sai jo aloittaa. Ei tainnut olla tunkua siihen työhön, mies nauraa.

MATOT VAIHTUIVAT KOULUNPENKKIIN

Vaihdeltuaan aikansa yleisten tilojen mattoja ympäri Turkua, alkoi homma kyllästyttää.
— Olin jo Raumalla töissä vuoroin telakalla ja telinerakentajana, vuoroin ravintoloissa. Kyllästyin baarihommiin ja vaihdoin päivätöihin. Sitten päädyin taas jonkin ajan kuluttua takaisin baaritiskille. Niin siinä kävi Turussakin. Mattohommat riittivät ja menin taas baariin töihin.
Mattomiehenä Helimo vaihtoi kuitenkin myös Kaupunginsairaalaan matot.
— Silloin mietin, että olisi hienoa tehdä työtä josta olisi oikeasti jotain hyötyä. Siitä se kipinä opiskeluun kai aikanaan jäi takaraivoon kytemään.
Kulmakuppilasta hän päätyi opiskelemaan lähihoitajaksi. Työt tiskillä jatkuivat koulun ohella.
— Pääsin lähihoitajakouluun ensimmäisellä yrittämällä. Ajattelin silloin, että erikoistuisin mielenterveyspuolelle tai vastaavaan, mutten ainakaan ensihoitoon. Pari vuotta koulua käytyäni olin varma, että ensihoito on juttuni.

KOULUTIE JATKUI

Työharjoittelu vei Kaupunginsairaalan ensiapuun. Harjoittelu poiki kesätyöpestin ja sillä tiellä mies on edelleen.
— Valmistuin vuonna 2013 lähihoitajaksi. Siitä lähtien olen ollut samassa työpaikassa. Toki Kaupunginsairaalan ensiapu on vaihtunut uuteen yhteispäivystykseen. Nuorempana Helimo ajatteli, ettei kävisi ikinä mitään kouluja.
Lähihoitajakoulutuksen jälkeen kesti kuitenkin vain kaksi vuotta, ennen kuin koulun penkki kutsui jälleen.
— Aloitin vuonna 2015 sairaanhoitajaopinnot. Onnistuin tekemään ne kokonaan työn ohessa. Olin täysipäiväisesti työssä samalla. Maanantaisin oli aina koulupäivä ja loput suoritettiin etänä.
Kirjalliset työt valmistuivat vähäkiireisten arkiyövuorojen aamupuolella.
— Minulle tuntuu aamukolmen ja -kuuden välillä olevan se taiteellisin aika tehtävien kirjoittamiselle. Ilman tätä työpaikkaa en olisi saanut opintoja suoritettua. Sain tarvittaessa vapaita ja sovittua työvuoroja opintoja varten.

UNELMADUUNI

Sairaanhoitajan opinnot valmistuivat viime marraskuussa tyttären syntymän aikoihin. Opintoja on nyt riittävästi, mies alleviivaa.
— Kun aikanaan luin itseni lähihoitajaksi, ajattelin, etten enää aio opiskella. Ajattelen taas niin ja tällä kertaa se toivottavasti myös pitää, hän nauraa.
Mahdollisuuksia opintojen jatkamiseen kuitenkin olisi. Ylempi ammattikorkeakoulututkinto voisi olla seuraava askel.
— Jotkut lähtevät johtamisopintoihin, mutta en koe itseäni sellaiseksi tyypiksi. Koen työn johtavassa asemassa liian stressaavaksi, enkä uskoisi saavani siitä irti sitä samaa, mitä nyt saan sairaanhoitajan työstä. Helpompi on olla duunarina ja tehdä sitä mistä pitää.
Helimon urapolku vaihtelevista hanttihommista aikuisena opiskeluun ei miehen omasta mielestä ole erityinen.
— Olisi sitä kai voinut aiemminkin opiskella, mutta en minä tätä kovin ihmeellisenä koe. Opinnot ovat sujuneet vähän kuin itsellään kaiken ohessa. Vaikka on se tavallaan kasvutarinakin. Koen olevani unelmaduunissani tällä hetkellä. Työn mielekkyys on kuitenkin ollut opiskeluihin ajavana voimana.
— Nyt en mene töihin pelkästään rahan takia. Saan siitä paljon muutakin kuin palkan. Teen mielekästä työtä. Se on tärkeintä.

TEKSTI JA KUVAT: TIMO NÄRÄ