Hektistä elämää ja hetkiä avannossa

11.10.2017

Kukolan kodissa käydään kääntymässä. Sieltä Roope Paltta starttaa kohti Gatorade Centeriä, kehittämään ja johtamaan TPS juniorijääkiekon taustaorganisaatiota. Pojat Hugo ja Felix menevät usein suoraan koulusta jääkiekkotreeneihin, laji on kuitenkin itse valittu. Myös jalkapalloa, tennistä ja painia on testattu. Kaisa-Leena Paltalla on päivätyön ohella oma roolinsa joukkueenjohtajana. Jää siis yhdistää. Kodin olohuoneessa on suuri valokuva New Yorkista. Turun Palloseuralla on ollut pelaajavaihtoa USA:ssa yhtäjaksoisesti 40 vuoden ajan. Viiden vuoden välein siellä käydään myös pelireissuilla. Onnenkauppaa on ollut se, että New Yorkin jäille ovat päässeet näin niin isä kuin pojatkin, ja äiti joukkueenjohtajan tehtävissä. Kodin aarteita ovat Kaisa-Leenan isoisän äidin maalaamat lampunjalat kunniapaikalla lipaston ja pianon päällä. Tärkeimmät valokuvat ja muistot ovat vitriinissä – tallessa. Olohuoneessa liikkuu myös kaksi mittavaa, mutta kilttiä koiraa. Ja yksi erikoisuus on tämä: sisälläkin saa pelata.

Ison organisaation vahvassa imussa

Roope Paltta vetää isoa organisaatiota juniorijääkiekossa, toimii yhteistyökumppanien kanssa, hoitaa sekä sponsorointia että taloushallintoa. – Aika monta pestiä, Paltta myöntää. –Tietysti minulla on 11 hengen henkilökunta, johon kuuluu monenlaista ammattilaista Impivaaran jäähallin kahviohenkilökuntaa myöten. Paikan päällä Gatorade Centerissä huomaa, että treenipäivänäkin jään äärellä on erityinen tunnelma. Eletään aivan omassa jääkiekkomaailmassa. Koko henkilökunnan intohimo lajiin on suuri: –Tämä on kovaa puurtamista, toimistossa, pelaajana ja valmentajana. Yhtä köyttä vedetään. Paltta käy puhumassa ja kouluttamassa ihmisiä myynnistä, markkinoinnista, esitystekniikasta, henkilökohtaisesta brändistä, motivaatioalueista – mutta myös ajanhallinnasta. Hän osaa myös nauraa itselleen: omassa ajanhallinnassa on vielä kehittämisen mahdollisuuksia. –Kyllä tämä homma on aidosti maanantaiaamusta sunnuntai-iltaan ja sitten alkaa uusi rumba. Kukaan ei vaadi tekemään niin, se on ehkä opin paikka, että osaa hallinnoida sitä. Työstään hän on ilmeisen ylpeä, eikä syyttä. TPS Juniorijääkiekkotoiminnan on arvioitu olevan Suomen kärjessä. Ja arvioinnin ovat tehneet muut seurat. Työ on pitkäjänteistä ja tavoite on korkealla. –Meidän tavoitteemme on olla Euroopan paras kasvattajaseura 2020. –Jos ajatellaan kokonaisuutta, harrastajia on 900. Toimihenkilöitä eli joukkueenjohtajia, valmentajia ja huoltajia 247, vanhempia 1800. Jos kirjoitan tiedotteen, niin se menee yli 2000 ihmiselle. Jo mittakaava kertoo, että jääkiekolla on turhaan maine, että laji on vain parhaimmille ja rikkaille: –Missään nimessä ei ole kyse siitä. Toki meidän tehtävämme on tuottaa pelaajia liigaan ja maailmalle, mutta meidän tehtävämme on myös tarjota laadukasta harrastetoimintaa ja se ei tarkoita, ettei seurassa voisi myös kehittyä. Vaikka kovimmissa edustusjoukkueissa pelaaminen voi maksaakin satasia kuukaudessa, niin kaikki ryhmät eivät ole kalliita. Harrastamaan pääsee myös edullisesti: alkaen lapsi-aikuinen luistelusta, joka maksaa vain 80 euroa vuodessa tai satasen jääkiekkoeskarista. –Totta kai halutaan tuottaa mahdollisimman paljon pelaajia, mutta ennen kaikkea auttaa tutustumaan urheilulliseen elämäntapaan, kehittää ryhmässä toimimista ja sosiaalisia taitoja. Pelaajista syntyy uusia toiminnanjohtajia, yhteistyökumppaneita, sponsoreita ja TPS-faneja.

Jäällä kasvanut toiminnanjohtaja

Roope Paltta on itsekin kasvanut alalle – jäällä. Hän pelasi TPS:ssä A-junioreihin ja jatkoi Kiekko -67:ssa miesten joukkueessa. Silloin koulunkäyntiin ei satsattu pelaamisen rinnalla samalla lailla kuin nyt. –Tällä hetkellä satsataan koulunkäyntiin todella paljon. Lahjakkaimmat pelaajat, talentit, ovat TPS urheiluakatemiassa, jossa oma opo seuraa pelaajien asioita. Kun koulunkäyntiä seurataan, tunnetaan myös nuoria paljon paremmin. Nykyiseen tehtäväänsä Paltta siirtyi kuljetus- ja logistiikkayritys TNT Suomi Oy:stä. Siellä hän teki töitä operatiivisella puolella tiimien ja osastojen vetäjänä ja myynnin managereina. –Kolme ja puoli vuotta sitten TPS:n hallitus pyysi palaveriin. Vaikka TNT oli hyvä työnantaja, niin ajattelin, että tulen ja katson. Hyvin on mennyt. Ja sitten suuri salaisuus menneisyydestä. Tai ainakin asia, jota kaikki eivät tiedä. 22-vuotiaana jääkiekkoilijana Paltta oli harjoittelussa paitsi TPS:ssä myös päiväkodissa Suikkilassa. –Sitten hulluna nuorena ostin Suikkilasta yhden päiväkodin ja perustin Hirvensaloon päiväkodin K-marketin viereen. Pidin niitä neljä vuotta, minkä jälkeen myin liiketoiminnan. Olen jopa rakentanut sen aidan, mikä siellä päiväkodin vieressä on. – Olen jälkeenpäin miettinyt, että 22-vuotias nuori mies tulee ilmoittamaan 30 vuotta alalla olleille naisille, miten lapsia hoidetaan, hän nauraa. Bisnes ei ehkä mennyt täysin ruusuilla tanssien, mutta se on edelleen iso ja tärkeä osa työuraa. Paltta pohtii, että olisi toki nyt sata tai tuhat kertaa parempi hoitamaan tai kehittämään toimintaa. Kokemus on tuonut lisää osaamista. Yksi paikka tarjoaa kuitenkin hyvää vastapainoa tiukalle arjelle. –Mökkeily on minulle tosi tärkeää. Haaveilen myös meren rannalla asumisesta. Mökillä pääsee kaikesta irti, mieli vapautuu ja lepää paremmin, kun käy vähän merellä kalastamassa ja saunomassa.

Seuraava saarelaiskaveri on…

Seuraava saarelaiskaveri on Roope Paltan tuttu, joka nimestäänkin päätellen voisi viihtyä vesistöjen äärellä. Työkseen hän ymmärtää oletettavasti myös jotain liiketaloudenkin puolella. Tutustumme tähän kiinnostavaan mieheen marraskuun Mainingissa…