Isosiskon elämää

12.04.2018

Yrittäjäperheessä eletään arki-illan vilskeessä, mutta aivan uusien nuottien mukaan. Sakari Lehtinen ja Christa Niinivirta ovat vain pari viikkoa sitten saaneet toisen tyttären. Kaksivuotias Lila opettelee isosiskon elämää.

Nuori Lila-neito vaikuttaa hyvin huolettomalta. Hän on ollut kaksi viikkoa isosisko, mikä on sujunut aika mutkatta. Lila työntää olohuoneen lattiaa pitkin pinkillä hytillä varustettua muovilelukuormuria, joka hänelle on lastbil. Lila käy ruotsinkielistä päiväkotia. Äidinkieli on ruotsi ja isänkieli suomi. Ja lempiruoka on näkkileipä, knäckebröd
– Hän oli kysynyt jo päiväkodin pihalla liukumäessä tädeiltä näkkileipää, isä Sakari Lehtinen nauraa.
– Yrittäjänä oppii neuvottelemaan, mutta nämä neuvottelut ovat paljon vaikeampia, hän tuumaa jutuista tyttären kanssa.
Sakari Lehtinen toimii yrittäjänä kiinnikekaupan alalla, oman isänsä viitoittamalla polulla. Sakarin isällä on ollut saman alan yritys. Sakari Lehtinen on opiskellut merkonomiksi ja kouluttautunut Markkinointiinstituutissa Helsingissä.
–Viisi vuotta olen ollut yrittäjänä, Lehtinen kertoo. Henkilökuntaa hänen yrityksessään, SN-Kiinnikkeessä, on kymmenen.
Myymälä on Metsämäessä, joten kotimatkaan kuuluu hakea tytär päiväkodista.
– Tällä hetkellä eletään noususuhdanteessa, mikä on kivaa, vaikka yrittäjyys teettääkin pitkää päivää.
Yrityksen asiakkaina ovat lähinnä rakennusalan yritykset. Kilpailu alalla on kovaa, lähes kaikki muut alalla ovat isoja ketjuliikkeitä. Lehtisen yritys on pieni, paikallinen yritys, millä on asiakkaiden kannalta arvonsa. Alalla oppii samalla paljon myös rakentamisesta, sillä useat yhteistyökumppaneista ovat rakennusalalla.
– Asiakkaat ja ystävät sekoittuvat. Ne, joiden kanssa on pitkään tehnyt kauppaa, alkavat olla jo ystäviä. Ja ystävät asiakkaita. Lapsuuden paras ystävä on rakentanut nämä talot.

PIENET TÄRKEÄT OSAT SEINISSÄ JA RAKENTEISSA

Omassa rivitaloasunnossa Haarlassa Lehtinen voi katsoa ympärilleen, sielläkin on käytetty yrityksen tuotteita.
– Kemikaalit ja massat, joilla saumataan ja liimataan ovat meiltä, julkisivulevyt on ruuvattu meidän ruuveilla ja koko rakennuksen rungot on kiinnitetty kulmakiinnikkeillä, Lehtinen katsoo ympärilleen.
Puoliso Christa on yhtä lailla yrittäjä, vaikkakin nyt pieni kaksiviikkoinen tytär on se, mihin kaikki keskittyy. Perheessä molempien osapuolten yrittäjätausta on hyvä juttu. Voi hyvin ymmärtää, että asiat eivät välttämättä irtoa mielestä samalla, kun työpaikan oven pistää kiinni selkänsä takana. On yhteistä puhuttavaa.
– Helpottaa, kun molemmat ovat yrittäjiä. Kyllä se auttaa ymmärtämään sitä, että esimerkiksi en pysty välttämättä puolen vuoden isyysvapaita pitämään tässä tilanteessa yrittäjyyttä. Ei oikein ole toimitusjohtajana mahdollisuutta lähteä mihinkään, Sakari toteaa.

POIKAMIESELÄMÄ VAIHTUI VANHEMMUUTEEN

Lapset ovat muuttaneet silti elämän täysin.
– Vähän sitä on aikaisemmin viettänyt poikamieselämää. Nyt ei tarvitse lähteä jokaiseen yritysillanviettoon, niitä olisi loputon määrä. Kyllä sitä tarkemmin harkitsee, mihin menee.
Mutta vaikka isyysvapaata ei ole, isän ja lasten läheisyys näkyy. Isä tarjoaa lapselle ruokaa ja syli on lähellä, eivätkä tyttären jutut jää huomiotta. Yöllä on nukuttu tai oltu hereillä yhdessä ja yhdessä käydään uimassa Suvituulessa torstaisin. Lila osoittaa, että energiaa hänellä on lähes ehtymättömästi.
– Sitten syödään nätisti, vaikka onkin vieraita, isä muistuttaa.
–Hän on varmaan nukkunut pitkät päiväunet, äiti arvelee vauva sylissään.

YHTEISENÄ JUTTUNA VENEILY

Perheen yhteinen harrastus on veneily. Lilakin on päässyt viime kesänä veneilyn makuun. Nyt veneeseen järjestetystä turvaistuimesta on tullut entistäkin tärkeämpi: nopea tyttö voisi muuten suunnistaa yli laidan.
– Hän tietää kyllä, mitä ei saa tehdä, mutta koettaa rajoja koko ajan, Christa sanoo.
– Tasapaino on parantunut, mutta nopeus on kasvanut, Sakari täydentää.
Viime kesänä veneiltiin Tukholman saaristossa, sitä edellisenä Ahvenanmaan maisemissa. 
–Ystäväpiirissä on samanikäisiä lapsia, ensi kesänä heistä on varmaan jo leikkiseuraa toisilleen, Sakari arvelee.

LÄHES PALJASJALKAINEN SAARELAINEN
Tyttäret ovat paljasjalkaisia saarelaisia, Sakarikin melkein.
– Olin kuukauden ikäinen, kun muutimme Moikoisiin Hirvensaloon, Sakari Lehtinen kertoo.
23-vuotiaana hän muutti Uittamolle ja asui kolme vuotta pois saarilta. Sitten oli edessä paluu saarille: ensin Satavaan, sieltä Moikoisiin Arolaan ja Haarlaan, silloin yhdessä Christan kanssa.
– Pieni haave olisi jossain vaiheessa rakentaa omakotitalo, Hirvensaloon tietenkin. En enää kotoani pois lähde.
– Saaret ovat minulle koti, Sakari Lehtinen kertoo.
Hänellä on ollut myös kesäpaikka Kakskerrassa, mutta nyt kun ajatuksena on uusi rakennusprojekti, kesäpaikka saa väistyä sen tieltä. Saarilla todella monet ovat Sakarille tuttuja.
– Ainoa huono puoli on, että kauppareissut kestävät, kun joka toisen vastaantulijan kanssa pitää keskustella, Lehtinen nauraa eikä oikeasti pidä asiaa huonona ollenkaan

SEURAAVAT SAARELAISKAVERIT
Seuraavat saarelaiskaverit ovat pariskunta, joista molemmat ovat Sakari Lehtiselle tuttuja lapsuudesta alkaen. Pariskunta on tuntenut toisensa jo pitkään – mutta löytänyt toisensa vasta vähän myöhemmin. Kyseessä on myös tavallaan toisen polven ystävyys. Lehtisen vanhemmat ja pariskunnan toisen puolikkaan vanhemmat ovat asuneet naapureina nostalgisessa ja hauskassa Kuusamakujan yhteisössä.
– Isä kävi Kuusamakujalla joskus hiihtämässä, näki paikan ja pohti, että tähän hän rakentaisi, jos tähän saisi rakentaa. Myöhemmin toive toteutui. Ja tuolla hiihtoreissulla ainoa, jonka hän näki, oli tuleva naapuri joka hitsasi yön hämärissä.
Yhteisöllisyyttä on eri puolilla saarilla. Mutta moneen paikkaan on jo rakennettu.
– Ennen sai joka puolella ajella mopoilla ja kaikilla pärisevillä vehkeillä, nyt monessa paikassa onkin asuinalue. Veri vetää ajamaan vieläkin, Lehtinen nauraa.

TEKSTI JA KUVAT: SINI SILVÀN