Kakskerran eräoppaat

18.05.2017

Vapparintien varrella, noin puolivälissä Kakskerranjärven kiertävää lenkkiä, seisoo rintamamiestalo omenapuiden varjostamana. Kevät ei ole vielä jutuntekohetkellä ennättänyt saarille asti, mutta lumet ovat jo kaikonneet ja ilmassa on lämpöä. Porstuassa vastassa ovat talon isäntä Sampo ja koira Muru. Karjalanpiirakat ovat juuri tulleet uunista ja kotoisa tuoksu valtaa lämpimän tuvan. Kaikki on muutenkin jotenkin kovin kotoista. Pihan omena-, luumu- ja kirsikkapuut odottavat satoa ja kasvimaa uutta kylvöä. Puuvajassa on vielä klapeja, mutta kirveelle on taas ensi talven lämmityksiä varten töitä. Yleensä nämä maalailut yhdistetään eläkeläisparin arkeen. Tällä kertaa tuvassa istuu kolmekymppinen pariskunta. Talo on Sampon isoisoisän rakentama ja pari on remontoinut sitä viime vuosina itselleen. – Asuin kuusivuotiaaksi asti Kakskerrassa. Sen jälkeen perheeni muutti Oripäähän ja talo vuokrattiin eteenpäin. Muutimme Maijan kanssa tänne kolme vuotta sitten vappuna, Sampo kertoo.

Eräoppaaksi

Sampo ja Maija aloittivat Tuorlan maaseutuopistossa luonto- ja ympäristöneuvojan opinnot muutama vuosi sitten. Halu päästä tekemään luontoalan töitä innoitti opiskelemaan. – Olemme molemmat retkeilleet paljon ja yhdessä miettineet, voisiko siitä saada elantoa. Minä hain luontoalalle ensin, mistä Sampokin rohkaistui alan vaihtoon, Maija sanoo. Pariskunta valmistui opinnoistaan juuri ennen talven sesonkeja. He työskentelivät neljä kuukautta Nellimin erämaakylässä Inarijärven rannalla. Kylässä asuu vakituisesti noin 170 asukasta. Talvisin määrä yli kaksinkertaistuu turistien saapuessa katsomaan lunta, luontoa ja revontulia. – Palasimme pohjoisesta vasta hetki sitten ja nyt suunnittelemme omaa bisnestä. Etelässä ei eräoppaalle ole suoraan työtä tarjolla, joten työpaikka on tehtävä itse, Maija kertoo. Maailman kaunein saaristo on mahdollisuus eräoppaille. – Saaristossa on paljon matkailuyrittäjiä, joista iso osa on majoituspalveluita. Siinä voisi olla mahdollisuus tarjota luonto- ja elämyspalveluita. Saaristo on kuitenkin vielä aika vähän tuotteistettu pohjoiseen verrattuna. Yhtä lailla meillä on silti paikkoja ja maisemia, jotka kiinnostavat turisteja, Sampo sanoo.

Lunta ja revontulia

Työ pohjoisessa eräoppaana kuulostaa äkkiä helpolta ja mukavalta, hädin tuskin työltä ollenkaan. Ajellaan moottorikelkalla ja tehdään tulia. Tosiasiassa päivät ovat pitkiä ja raskaita. – Tavallisesti eräoppaalla on kaksi asiakaskeikkaa päivässä. Aamulla on 4-6 tunnin reissu ja illalla noin kaksi tuntia siihen päälle. Itse tein pääasiassa lumikenkäilyä, hiihtoa ja jonkin verran moottorikelkkailua. Sampo oli pääasiassa kelkkojen kanssa liikkeellä, Maija kertaa. Retkien lisäksi pitää oppaan ennen lähtöä valmistella eväät ja kalusto, sekä huoltaa ja putsata se retkien jälkeen. – Yleensä käytiin turistien kanssa katsomassa Nellimin ortodoksikirkkoa ja ruokittiin poroja poroisäntien kertoillessa elämästään. Sen jälkeen mentiin syömään ja pilkille. Jos on hyvät kelit ja mukava porukka, on se todella kivaa olla ulkona luonnossa, veistää kiehisiä ja tehdä tulia, Sampo sanoo. Kääntöpuolena on luonnon asettamat hankaluudet. – Kyllä ne vaikeimmat keikat on lähteä kolmeksi tunniksi räntäsateeseen turistien kanssa, jotka ovat viimeistä iltaa matkassa ja koko viikon odottaneet näkevänsä revontulia, ja sitten kelkka hajoaa johonkin järven selälle, Maija nauraa.

Paluu saarille

Neljän kuukauden pesti pohjoisessa antoi Maijalle ja Sampolle perspektiiviä elämään. Lappilainen mentaliteettikin tuli pariskunnalle tutuksi. – Sesonkina ei paljon työhyvinvoinnista voi puhua. Työtä painetaan kun sitä on, Maija nauraa. – Siellä on ajatusmaailma hieman sellainen carpe diem -tyyppinen. Että jos moottorikelkka hajoaa tänään tähän, pääsee kävellenkin kotiin ja kelkan voi korjata sitten kun sitä seuraavaksi tarvitsee, Sampo sanoo. Kulttuurishokki ei Kakskertaan paluu kuitenkaan ollut. – Täällä on aika rauhallista ja tulimme pikku hiljaa Norjan kautta takaisin etelään. Tosin käydessäni keskustassa asioilla huomasin miten paljon täällä asiat pyörivät kuluttamisen ympärillä. Pohjoisessa käytiin kaupassa 42 kilometrin päässä kerran viikossa, eikä vähäisestä valikoimasta heräteostoksia juuri tehty, Sampo nauraa. Tontillaan heillä on oma tulipaikka, johon nytkin suunnataan tulien tekoon. Sampo veistää kiehisiä ja Maija asettelee puut nuotioon totutusti. Kesää varten heillä on hihassaan myös muutama villiyrttiresepti, joista yksi on tarjolla myös Mainingin lukijoille. – Haluamme tarjota eräoppaina kokonaisvaltaisen elämyksen. Luonnon antimista kokkaaminen maustaa omaa osaamistamme hienosti.Teksti: Timo Närä Kuvat: Timo Närä ja Maijan & Sampon kotialbumi