Kaksoissaarelaiset

01.03.2017

Mauri Mähönen näyttää valokuvaa komeasta rantamaisemasta. – Tunnistatko paikan, hän kysyy? Valokuvassa ylhäällä mäen päällä on Uittamon tanssilava, tärkeä paikka. Sieltä löytyi 16-vuotias neito, Mariitta ihan jokunen vuosi sitten. Ensi tapaaminen on yhä tuoreena mielessä. Mariitalla oli jalka kipsissä, tanssimaan hän ei päässyt, mutta oli halunnut lähteä ystäviensä kanssa lavalle. – Mikäs tytön jalas on? Näin kuului Maurin muistorikas repliikki, jolla löytyi vaimo. – Olemme olleet 52 vuotta naimisissa ja siitä lähes 40 vuotta yötä päivää yhdessä, Mariitta Mähönen kertoo. Pitkän liiton salaisuus lienee kärsivällisyys ja hyvä huumorintaju: – Pari kertaa vain on meinattu ”erota”. Töistä on irtisanottu moneen kertaan, mutta aina aamulla on otettu takaisin uutena työntekijänä, Mariitta vitsailee.

Aiemmin mentiin nuorina naimisiin

Mariitta oli 17-vuotias kun pariskunta vihittiin. Mauri täytti muutama viikko häiden jälkeen 20 vuotta. – Silloin mentiin nuorina naimisiin, Mauri kertoo. ¬– Päästiin kotoa pois. – Ei kuitenkaan tarvittu presidentin lupaa, äidin lupa riitti, Mariitta lisää. Pariskunnalla oli yrittäjäluonnetta. Vuodesta 1967 alkaen Mauri ajoi taksia. Vuonna 1975 alettiin telakkayrittäjiksi, kun ostettiin Korppoolaismäen telakka Mariitan isoisältä. Isoisä oli pitänyt telakkaa Korppoolaismäen rannassa jo vuodesta 1957. Telakalla oli kymmeniä venepaikkoja. Veneitä kuljetettiin ja hoidettiin niiden talvitelakointi. Talvikaudella tehtiin eri töitä ja urakoitiin kaupungille ja pistettiin luistelukenttiä kuntoon. Keväällä palattiin taas telakkatyöhön, veneitä laskettiin vesille. – Tehtiin 12-tuntista työpäivää, Mariitta muistelee. – Töitä riitti aamusta iltaan. Jos tuli huono sää, oli uppoamisvaarassa olevia aluksia pakko lähteä pelastamaan yölläkin. Siksi katsottiin löytyisikö taloa läheltä Hirvensalosta. – Mariittaa Hirvensalo erityisesti kiehtoi, Mauri tuumaa. Vuonna 1977 Mähöset muuttivat Kuusamakujalle. Hirvensalo oli silloin aivan maaseutua. Kuusamakujan uusi koti silti ensin kauhistutti: kunnallistekniikkaa ei ollut, se saatiin vasta muutaman vuoden päästä. Naapurusto oli kuitenkin hieno pieni yhteisö, jota Mähöset arvostavat edelleen. Kuusamakujalle liittyy monta muistoa. Yksi liittyi pieneen kapeaan tiehen, jota sinne ajettiin. Tiellä riitti liikennettä, vauhtia ja vaarallisia tilanteita, kunnes yksi naapureista ratkaisi asian. – Luoman Kalevi laittoi siihen kyltin: ”Nauloja tiellä”. Sen jälkeen loppui hurjastelu. Hän oli aina toisia auttamassa. Mähöset muistavat yhä, kun olivat juuri muuttaneet kotiinsa ja oli tupruttanut lunta oikein kunnolla. – Kalevi oli ehtinyt aamulla käydä jo traktorilla lumet ajamassa meidän pihasta.

Uusi telakka Hirvensaloon

Mähöset pitivät telakkaa Korppoolaismäen rannassa 18 vuotta. Vuonna 1992 rakennettiin uusi telakka vesijättömaan ja vanhan lammaslaitumen paikalle Kaistarniemeen. Siihen saatiin sata venepaikkaa. Samoihin aikoihin Mauri kuitenkin sairastui ja joutui eläkkeelle. Mariitta hoiti telakkaa pidempään ja pääsi hyvin ansaitulle eläkkeelle hänkin vuonna 2006. Kuusamakujalla asuttiin 37 vuotta, nyt uusi valoisa koti on rivitalossa Arolassa. Rivitalo on yhdessä kerroksessa ja toimii hyvin. Perheen emäntää ilahduttaa esimerkiksi kodinhoitohuone, jossa pyykinpesu ja lajittelu sujuu näppärästi. – Vanhoja naapureita on ikävä, Mähöset myöntävät. Rivitalo on ylhäällä mäenrinteessä. Terassille näkyvät niin lähimetsän reunassa olevat kalliot, kuin huima näköala kauemmas, näköalojahan Hirvensalossa riittää. – Luulimme ensin, että tuolla näkyy joku tasainen pelto, mutta sehän olikin meri, Mauri nauraa. Lähellä on metsää, jossa on sotien muistoina betonisia bunkkereita. – Siellä nuoriso viettää aikaa, ja aika siististi ovat olleet, Mauri kiittää.

Seuraava saarelaiskaveri

Seuraava saarelaiskaveri on Mariitta ja Mauri Mähösen, jos ei sanota että vanha, mutta hyvin hyvin pitkäaikainen tuttu. Ihminen, joka on aina auttamassa ja järjestämässä jotakin, jos apua tarvitaan. Sukeutuivatpa kerran yllätyssyntymäpäivätkin, joita itse sankari haalarit päällä ”vessaa korjaamaan” tullessaan ei osannut ollenkaan odottaa. Seuraava saarelaiskaveri on myös koiraihminen. – Ihana ihminen, Mariitta ja Mauri määrittelevät.

Teksti ja kuvat: Sini Silvàn