Laulava kippari

01.03.2017

– Koetan pitää itseni liikkeessä, etten jähmettyisi paikalleni, Olli-Pekka Ketonen virnistää. Hän kertoilee poikamaisen innostuneesti purjehduksesta ja veneestään. Välistä vilahtaa keskustelussa myös purjehdus lämpimissä maissa, muttei mennä sinne asti aivan vielä. Ensin on purjehdittava lähisaaristossa. – Itse asiassa avovaimoni Sari on vielä minuakin innostuneempi purjehtija. Hänhän alunperin sai minut vaihtamaan moottoriveneestä tappiveneeseen. Viitisentoista vuotta moottoriveneellä saaristoa kolunnut pari vaihtoi liikkumismuodon moottorista purjeisiin vuosikymmenen vaihteessa. – Sari painosti minua pitkän aikaa vaihtamaan venettä. Ajattelin, että mitä siitäkin tulee kun olen tottunut istumaan moottoriveneen lämpimässä hytissä. Sitten kun vaihdettiin, ihmettelin miksemme olleet tehneet sitä aiemmin.

Haaveissa pidempi purjehdusmatka

Turun Meriseuran telakka-alue sijaitsee aivan Hirvensalonsillan kupeessa. Ketosen vene on kesät Satavassa, mutta nyt hän melkein näkee sen ikkunastaan. – Se on tuollainen 36-jalkainen Dufour 365 -purjevene. Sillä tulee purjehdittua lähes joka viikonloppu ja kerran kesässä teemme jonkun pidemmän matkan. Tähän mennessä on käyty Gotlannissa ja Öölannissa. Ensi kesän suunniteltu kohde on Puola. Vaikka autosähköalan liikkeensä kolme vuotta sitten myynyt mies ei käy virallisissa päivätöissä, ei aikaa veneilylle ole silti riittävästi. – Avovaimo on vielä töissä, eikä yksin oikein tule lähdettyä purjehtimaan. Vaikka voisihan tuolla veneellä yksinkin matkata, mutta satamista lähdöt ja saapumiset ovat yksin turhan hankalia. Suunnitelmia eläkkeellä kuitenkin on. Katsoessaan jonnekin kauas merenjäälle hän kertoo toiveestaan purjehtia etelään. – Vene on kyllä sellainen, että sen kanssa voisi hyvin lähteä kauemmas. Suunnitelmissa ei ole mitään Atlantin ylitystä, mutta jonnekin Kanarialle tai sinne päin haluaisin. Ikääkin tässä koko ajan tulee, että pitäisi se kai aika pian tehdä, hän pohtii.

Saaristosta ammentuu myös musiikkiin

Musiikki on ollut läsnä Ketosen elämässä lapsuudesta asti. Hän on laulanut monissa kuoroissa ja yhtyeissä, mutta toden teolla musiikki tuli kuvioihin vuonna 1968. Silloin 18-vuotias nuorukainen voitti turkulaisille tutun Ponnahdus Pinnalle -kilpailun. Samaisesta kilpailusta ponnahtivat paria vuotta aiemmin pinnalle Matti ja Teppo Ruohonen. Vaikka kilpailun voittoon kuului levytyssopimus, jäi Ketosen ensilevytys kuitenkin odottamaan melkein 50 vuotta. Lauluja Sinulle -nimeä kantava CD julkaistiin viime syksynä. – Minun piti silloin mennä Hämeenlinnassa olevaan studioon keskustelemaan levytyssopimuksesta, mutta autoni hajosi Liedossa ja matka jäi siihen. Siihen jäi myös levytys, ja tämä tarina on tosi, Ketonen kertoo nauraen. Tuoreella albumilla on kahdeksan kappaleen joukossa yksi hänen oma sanoituksensa, jonka tarina alkaa Korppoon eteläpuolella sijaitsevasta Brunskäristä. – Käymme joka vuosi Brunskärissä. Siellä pitää satamaa Anna, joka soittaa myös pianoa. Minulla oli tämä levytys jo mielessä kun Anna soitti minulle säveltämänsä valssin. Kysyin, josko saisin tehdä siihen sanoitukset ja nyt Brunskär valssi on tässä levyllä.

Peurakallioltakin tuttu laulaja

Vuodesta 1998 asti paritaloa sillan kupeessa asunut pariskunta päätyi Hirvensaloon sattumalta. – Ainahan saarilla asuminen on minua kiinnostanut jollain tavalla juuri meren läheisyyden ja tunnelman takia. Olimme muuttamassa Sarin kanssa silloin yhteen ja etsimme sopivaa asuntoa. Tämä tuli vastaan hieman sattumalta ja olemme viihtyneet hyvin siitä asti. Hirvensalo on Ketoselle tuttu aiemmilta käynneiltä kahdesta eri syystä. – Äitini aviomies asui taannoin tuolla Seljatien mäen päällä pienessä mökissä. Kävin siellä joskus 1970-luvulla kun vanha silta oli vielä paikallaan. Silloin kiipesin sen kauhean mäen päälle ja ihmettelin, että kuka hullu täälläkin viitsii asua. En silloin ymmärtänyt kuinka hieno paikka tämä on. Toinen syy Hirvensalon vierailuihin löytyy vanhan tanssilavan mainoksista. Lehtileikkeitä Peurakallion 1970-luvun ilmoituksista on hänellä tallella vieläkin.

Teksti: Timo Närä
Kuvat: Timo Närä ja Ketosen kotialbumi