Leif ja Nuppu koulutiellä

15.03.2018

Kymmenisen vuotta sitten avattiin ensimmäinen Maininki, jonka kannessa Wäinö Aaltosen koulun opettaja ja vararehtori Leif Grönroos puuhasi puutarhasaksien kanssa takapihan pensasaidan juurella. Koko vuosi 2018 Mainingissa muistellaan ja kaivellaan vanhoja juttuja. Tässä niistä ensimmäinen.

Ensimmäisen Mainingin kanteen päätynyt Leif Grönroos ei ole karannut kauas kymmenen vuotta sitten tehdyn jutun kuvioista. Opettaja työskentelee edelleen Wäinö Aaltosen koulussa, valmentaa koripalloa, rakastaa luontoa ja rapsuttelee vanhassa kansikuvassakin esiintyvää Nuppu-koiraa. Kymmenen vuotta on tuonut tullessaan monia asioita, mutta perusasiat ovat edelleen paikallaan.
Edellinen juttu tehtiin Kukolassa, noin kilometri nykyisen omakotitalon sijainnista. Kukonaskelen verran, Grönroos itse veistelee. Ovella vieraan haukkuu jo harmaantunut mutta edelleen terhakka mäyräkoira. Avara omakotitalo antaa valoa eteiseen asti ja isäntä toivottaa hymyillen peremmälle.
Grönroosin vaimo, Sari, on työssään Pansion koulun rehtorina. Pariskunnalla on takana yhteistä matkaa jo 30 vuoden verran.
– Tässä talossa meillä on menossa jo kahdeksas vuosi. Edellisen jutun aikaan asuimme rivitalossa ja suunnittelimme muuttoa suurempaan asuntoon samassa yhtiössä. Kaupatkin olivat jo tekeillä, mutta sitten ne kariutuivat. Totesin, että se on sama olenko velaton viisi- vai kuusikymppisenä, ja ostimme tämän talon.

TYÖN KAUTTA LEHTEEN

Ihka ensimmäiseen Maininkiin ja saarelaiskavereiden ketjun aloittajaksi Grönroos uskoo päätyneensä osin persoonansa, pääosin työnsä kautta.
– Opetin silloisen päätoimittajan Pirjo Huttusen poikaa Panua ja olin ollut koulussa jo kauan opettaja. Uskon, että Pirjo halusi haastateltavaksi jonkun, jonka aika moni saaressa – syystä tai toisesta – tunsi. Kun suoraan kysyttiin, en voinut kieltäytyäkään. Sitä perinnettä, että haastateltava vinkkaa aina seuraavan, on ollut mukava seurata vuosien ajan.
Kymmeneen vuoteen mahtuu ihmisiässä paljon. Opettajalle on sinä aikana ehtinyt tulla tutuksi yksi jos toinenkin saarelainen oppilaista vanhempiin. Tärkeimpänä ja Leifin mielestä suurimpana asiana on kuitenkin omien lasten kasvaminen.
– Eittämättä se on se isoin asia. Vaikka sitä on itse kokee olevansa vielä todella nuori ja elämää edessä, on se aika pysäyttävää. Tytär lukee kolmatta vuotta yliopistossa englantia ja poika on ilmoittanut muuttavansa kotoa jahka pääsee opiskelemaan.
Leifin pojan, Kasperin, abivuosi on loppusuoralla ja edessä on ylioppilaskirjoitukset.
– Tämä on kuitenkin aika iso talo kahdelle. Tai jäähän meille tämä yksi 16-vuotias neiti tänne, mies sanoo ja katsahtaa lempeästi kohti matolla lepäilevää mäyräkoiraa.

SAARELAISESTA LIIKENNEKULTTUURISTA

Moneen paikkaan ehtivä mies rakastaa luontoa, vieraita kieliä, työtään ja koripalloa. Neljä kertaa viikossa hän valmentaa NMKY:n 14-vuotiaita poikia.
– Ja pelit siihen vielä päälle. Mitä vanhemmaksi sitä on tullut, sitä suurempi merkitys alkaa olemaan sillä miten käytän aikaani. Nuorempana sitä tuntui olevan loputtomiin. Nyt huomaan, että minulla menee pelkästään autossa istumiseen tolkuttomasti aikaa, saarten liikenneyhteydet kun ovat mitä ovat.
Kymmenen vuotta sitten julkaistussa jutussa Grönroos puhui jo toisen sillan tarpeellisuudesta saarille. Miehen mieli ei ole ajan myötä muuttunut.
– Pitäisin suotavana, että toinen silta tulisi. Toisaalta ymmärrän mantereen puolella asuviakin. Jos asuisin Uittamolla, en pitäisi luonnonsuojelualueelle rysäytettävästä sillasta. Kaupunki on kuitenkin valinnut strategiakseen laajentumisen saarille ja jos lisää laajennetaan, pitää liikenneyhteyksiäkin parantaa.
Opettajamaiseen tapaan palautetta annetaan myös hyvistä asioista.
– Haluan kehua saarelaisten kohteliasta liikennekulttuuria. Hirvensalossa pääsee aina sellaisistakin risteyksistä, mistä ei olisi liikenteen sekaan asiaa ilman muiden kohteliaisuutta. Kymmenen pistettä ja papukaijamerkki saarelaisille. Vaikka olisi kuinka kiire kaupunkiin päin, aina annetaan tietä muillekin.

NUPPU-KOIRA, AAPISHAHMO

Kun kehumaan päästään, kannattaa kehua kunnolla. Seuraavaksi suitsutusta saa Wäinö Aaltosen koulu.
– Olen onnellinen siitä, että saan olla töissä Turun parhaassa koulussa. En tiedä saisiko näin nykyaikana sanoa, mutta sanon silti. Meillä on parhaat opettajat ja parhaat oppilaat, jotka ovat myös todella mukavia. Lapsilla on myös ihanat vanhemmat, jotka ovat kiinnostuneita lastensa koulunkäynnistä.
Syvälahden koulun valmistuttua noin kolmannes Wäinö Aaltosen koulun opettajista siirtyy Syvälahteen töihin. Grönroos ei aio omien sanojensa mukaan lähteä Wäiskistä kulumallakaan.
– Minä en lähde Turun parhaasta koulusta mihinkään. Syvälahden koulusta tulee varmasti ihan hyvä kakkonen, mutta Wäiski on aina ykkönen, mies nauraa.
Grönroos on aina opettanut vanhempia luokkia ja joskus sanoikin, ettei hänestä ole alkuopettajaksi.
– Neljä vuotta sitten aloitin ekaluokkalaisten kanssa ja tämä on ollut opettajanurani parasta aikaa. Olen saanut opettaa pieniä ja oppia myös heiltä.
Heti ensimmäisenä koulupäivänä Grönroos kertoi lapsille tarinan Nuppu-koirasta. Sen jälkeen uusi tarina oli kerrottava joka päivä.
– En saanut aloittaa päivää ellen kertonut Nuppu-tarinaa. Kahden vuoden ajan ykkös- ja kakkosluokalla jokainen päivänavaus alkoi Nuppu-tarinalla. Nuppu on elänyt luokkani mukana koko sen ajan. Vaikkei se ehkä kuulosta maailmassa jossa tapahtuu isoja ja vakavia asioita, kovinkaan ihmeelliseltä, mutta lapsille se on sitä todellisuutta jossa he elävät.
Tarinat ovat antaneet innoitusta ja ajatuksen joskus kirjoittaa lastenkirjan.
– Sen nimi voisi olla Leif ja Nuppu koulutiellä.

WÄISKI ACADEMY

Tulevaksi syksyksi on suunnitteilla komean nimen kantava ajatus, Wäiski Academy. Siinä Koulut Liikkeelle -projektin kautta tulee opetushallitukselta rahoitusta, jonka avulla kannustetaan lapsia liikkumaan enemmän. Alustavaa vihreää valoa projektille on jo saatu.
–Haluaisin, että alakoulu pystyisi antamaan lapselle mahdollisuuden harrastaa ennen koulua tai sen jälkeen. Akatemiassa kouluharrastustoiminta niveltyisi koulupäivään. Sen jälkeen ei tarvitse lähteä toiselle puolelle kaupunkia harrastuksiin, vaan pääsisi kotiin viettämään aikaa perheen kanssa.
Perusajatuksena on tarjota monipuolista liikuntaa maksutta koulupäivien ohessa. Itsensä lisäksi Grönroos on värvännyt mukaan kolme muuta opettajaa.
– Yksi on tanssin ammattilainen ja toinen ollut koko ikänsä joukkuevoimistelun kanssa tekemisissä. Mukana on myös jalkapallo. Akatemia olisi jaettu tanssin ja telinevoimistelun, jalkapallon sekä tietysti koripallon kesken. Siinä on selkeät linjaa, jotka kuitenkin kulkevat rinnakkain.
Vielä toteutus ei ole varma, mutta suunnitelmat ovat jo tekeillä.
– Toivon hartaasti sen onnistuvan. Se on minulle suuri intohimo. Se, että lapset voisivat harrastaa liikuntaa kodin lähellä, koulun ohessa ja ilmaiseksi, on suuri palvelus yhteiskunnalle ja perheille.
Akatemiaa Grönroos haluaa kutsua nimenomaan englanninkielisellä nimellä juuri sen hienon soinnin takia.
– Haluan, että siinä on sellaista glooriaa mukana ja että siitä voidaan olla ylpeitä, mies hymyilee.

TEKSTI JA KUVAT: TIMO NÄRÄ