Maallikkosaarnaajat Ugandassa

12.04.2018

Matkailu avartaa, sanovat. Pia Arasolan ja Seppo Jaakkolan matka Ugandaan avarsi. Maailmankuva laajeni ja ajatus avustusten tärkeydestä kasvoi. Syynä lähtöön oli 15-vuotias kummityttö Mary.

Kaksitoista vuotta sitten Pia ja Seppo ottivat itselleen World Visionin kautta kolmivuotiaan kummilapsen Ugandasta, Afrikasta.
– Tyttäremme oli tuolloin kahdentoista ja narisi itselleen pikkusiskoa. Hän on ainoa lapsemme, eikä ymmärtänyt lainkaan miksei saa sisarta. Televisiosta näin World Visionin ohjelman kummilapsista ja päädyin nettisivuille hakemaan lisätietoa, Pia kertoo.
Sivuilta löytyi kuva pienestä, kolmivuotiaasta Marystä.
– Siellä oli sellainen vakavailmeinen pieni tyttö ja päätin, että siinä se nyt sitten on.
– Se oli äidin ja tyttären aktivoima juttu. Lähdin tietysti siihen mukaan. Mikäs siinä, muutama kymppi kuukaudessa hyvään tarkoitukseen. 12 vuotta on vierähtänyt äkkiä, Seppo sanoo.

KUMMIUTTA LASTEN HYVÄKSI

World Visionin kautta kummiksi ryhtyessä sitoutuu lahjoittamaan minimissään 29 euroa kuukaudessa lapsen hyväksi. Raha ei mene suoraan lapselle tai tämän perheelle, vaan ohjataan alueelle parhaalla mahdollisella tavalla.
– Tarkoitus on kehittää ihmisiä niin, että he pystyvät kasvattamaan väestönsä ja pärjäävät omin avuin asuinalueellaan. Paikalliset vapaaehtoiset käyvät kylissä tarkistamassa mihin rahaa tarvitaan. Sitten se kohdistetaan tasapuolisesti siihen yhteisöön, Pia kertoo.
Ugandassa toimii Worl Visionin kautta 13 eri maata, Suomi yhtenä niistä. Ugandan yli 50 projektissa Suomi on mukana kahdessa. Toinen niistä on Maryn kotikylä Kirewan alueella.
– Kolmen kuukauden välein kylissä käy monitoroija, joka vie kummin kirjoittaman kirjeen lapselle. He myös kirjoittavat yhdessä kirjeen takaisin. Jouluna tulee vuosiraportti, jossa on valokuva mukana.

KOSKETTAVA TAPAAMINEN

World Vision järjestää silloin tällöin myös matkoja kummeille. Muutama vuosi sitten pariskunta oli jo ajatuksissa lähteä käymään Ugandassa, mutta kiireet estivät. Tällä kertaa he päättivät lähteä matkalle.
– Mary on jo 15-vuotias ja kummiutemme alkaa pikkuhiljaa olla lopuillaan. Kummius päättyy lapsen ollessa 18. Nyt alkoivat olla viimeiset mahdollisuudet vierailuun. Emmekä me muutenkaan ole Afrikassa juuri matkustaneet, joten siltäkin kantilta matka oli kiinnostava, Seppo sanoo.
Suurin osa viikon matkasta oli tutustumista kehityskohteisiin. Kohokohtana oli kummilapsen tapaaminen.
– Se oli lämmin, liikuttava hetki. Naisilla on siellä tapana polvistua, kun he tervehtivät kunnioituksesta. Marykin polvistui edessäni. Tunsin oloni hieman oudoksi ja koetin nostaa häntä sieltä. Sitten hän kapsahti kaulaani. Ei siinä auttanut, kuin tirauttaa parit kyyneleet, Pia hymyilee.
Heti perään Mary halasi myös Seppoa. Sen jälkeen he siirtyivät syrjempään keskustelemaan. Mukana oli Maryn isä, äiti ja 8-kuinen pikkuveli.

OPINTOMATKA

Mukana matkalla oli yhteensä 27 kummia. Ugandalaiset näyttivät kummeille mihin raha käytetään. Askeettiset olosuhteet jäivät matkalaisten mieliin.
– Kyllähän meitä varoiteltiin ennen matkaa, muttei mielestäni tarpeeksi. Se ei ole herkkien paikka. Osa matkalaisista ahdistui. Kun menet sinne 30 euron kuukausilahjoittajana ja sinua kohdellaan kuin kuningasta, se tuntuu kauhean pahalta, Pia kertaa.
Neljäntenä päivänä matka jatkui kohti safarihotellia.
– Olimme aika pöllämystyneitä näkemästämme ja moni pohti, miten kaikesta pystyy edes nauttimaan sen jälkeen. Se oli sellainen opintomatka, ettei nyt jälkeenpäin oikein pienistä viitsi valittaa.
Rahalla oli kuitenkin saatu myös aikaiseksi.
– Aina puhutaan, että kehitysapu menee korruptioon ja vääriin taskuihin, mutta kyllä tämä toiminta ainakin meidät vakuutti. Rahan käyttö on todella tarkkaan harkittua ja suunniteltua. Sen takiahan maallikoita sinne lähetetään katsomaan, että näemme mihin rahat menevät, Seppo sanoo.
– Nyt meistä on tullut ikään kuin maallikkosaarnaajia, Pia nauraa.

Pia ja Seppo kertovat Kakskertaseurantalolla 17.4 kello 18:00 sanoin ja kuvin matkastaan Ugandaan. Tarjolla on myös kakkubuffet, jonka tuotto menee Suomen World Visionin Ugandan kehitysohjelman vesiprojektiin.


TEKSTI: TIMO NÄRÄ
KUVAT: PIA ARASOLA, SARA PIHLAJA