Perhe ankkuroi merenkulkijan maihin

12.04.2018

Höyttisten vanha kylä on ollut Henna Aaltosen kotisatama likimain koko hänen elämänsä ajan, vaikka työ on välillä vienyt kauaskin. Saaristossa meri on ollut luonnollinen toimeentulon lähde. Sitä se on ollut myös Hennalle, sillä seilattuaan aikansa - kirjaimellisesti - maailman merillä hän siirtyi rahtilaivasta suunnittelupöydän ääreen. Maakravuksi ryhtymisen syynä oli esikoisen syntymä. Ekaluokkalaisen Alinan lisäksi perheeseen kuuluvat nelivuotias Aaron ja avopuoliso, lasten ”pappa” Georg Karlström.

Lapsuudesta asti meri on kiehtonut Hennaa ja teini-iässä, jolloin piti valita lukion ja ammatillisen koulutuksen välillä, hän valitsi merenkulkualan. Pitkän linjan ammattilaisena hän tuntee sekä miehistön, että päällystön työt. Merimiesammattikoulun jälkeen hän seilasi eri rahtilaivoissa kolmisen vuotta, jonka jälkeen hän jatkoi opintojaan kahden vuoden perämiesluokalle. Kaksi vuotta lisää toi Hennalle kapteenin pätevyyden.
– Joitakin kapteenin sijaisuuksia on tullut tehtyä, mutta eniten olen ollut perämiehenä ja yliperämiehenä. Kaiken kaikkiaan merillä meni 20 vuotta.
Kauimmaiset kohteet ovat olleet Afrikassa ja Persianlahdella. Henna muistelee kuinka Angolan pääkaupungin, Luandan edustalla oli satakunta laivaa odottamassa satamaan pääsyä ja he olivat ”redillä” kolme viikkoa. Miehistö teki huoltotöitä, mm. hakkasi ruostetta ja pleissasi köysiä yhteen. Päällystöllä pyörivät vahtivuorot: neljä tuntia töitä, kahdeksan lepoa.
– Onneksi laivassa toimi ilmastointi, sillä ulkoilman lämpötila nousi jopa 40 asteeseen Henna muistelee.
Lepoaikoina lueskeltiin, katsottiin videoita ja otettiin aurinkoa, mikäli kesti kuumuutta. Sen havainnon Henna on tehnyt, että mitä etelämmäksi mennään sen ”huolettomampaa” on työkulttuuri, esimerkiksi sen huomaa aikataulujen lipsumisena. Etelässä eletään ”manianameiningillä”.
Viime aikoina on muutettu joitakin miesloppuisia ammattinimikkeitä sukupuolineutraaleimmiksi. Merenkulkuammatit ovat edelleen ”miehisiä”. Henna kertoo, että naispuolisten kollegojen kanssa heillä on selvä kanta.
– Miksi pitäisi muuttaa vanhat, historialliset nimikkeet? Meille nämä ovat ammattinimikkeitä. Olemme ammattilaisia: perämiehiä, kansimiehiä ja merimiehiä, ei jotain henkilöitä. Myönnettävä on, että melko kummallisilta kuulostaisivat sellaiset ammattinimikkeet kuin merihenkilö tai perätyöntekijä.

MERILTÄ PERHEEN PARIIN

Alinan syntymän jälkeen Henna palasi merille vielä puoleksi vuodeksi. Ikävä perheen pariin oli kova. Hän hakeutui muuntokoulutuksen kautta säännölliseen päivätyöhön telakalle. Laivoista Henna ei siis luopunut. Merenkulkualan ammattilainen hyödyntää nykyisin taitojaan laivasuunnittelijana Meyer Turun telakalla. Aloittaessaan kuusi vuotta sitten telakka oli vielä STX:n omistuksessa ja töiden jatkuminen ei ollut itsestään selvää. Tällä hetkellä telakalla on töitä tiedossa vuoteen 2023.
Välillä on ikävä merille, Henna myöntää.
– Ei kai merimies koskaan kaipuustaan pääse. Onneksi on purjevene, jolla pääsee irti rannasta. Alina on kovasti innostunut purjehduksesta, joten kun saan hänestä purjehduskaverin, niin sitten ei isännän enää tarvitse lähteä "hopp i land kalleksi" eli olla se, joka ensimmäisenä hyppää köyden kanssa maihin.

VIIDES SUKUPOLVI SAMOILLA ASUINSIJOILLA

Hennan suku on asuttanut tilaa jo monen sukupolven ajan. Hirsitalo sulautuu vanhaan kylämaiseman maastoon. Takkatuli antaa lisälämpöä sähkölämmitteiseen taloon ja lisäksi se luo tunnelmaa avaraan tupamaiseen alakertaan. Polttopuut tulevat omasta metsästä ja pihapiiristä.
– Puut kasvavat, kuin rikkaruohot. Saarilla vuosia ollut puunkaatokielto aiheutti umpeen kasvamista kylämaisemassa. Puunkaatotalkoita on kylässä pidetty vuosittain ja homma jatkuu. Isäntä tekee klapit apunaan sirkkeli, halkaisukone ja traktori. Pellot ovat nykyisin vuokralla, mutta omasta maasta saadaan perunoita ja meri antaa kaloja.
Palveluiden, etenkin koulun, puuttuminen surettaa Hennaa. Lapsuudestaan hän luettelee postin, kirjaston ja neuvolan, jossa muistaa itsekin käyneensä. Lasten harrastusmahdollisuudet ovat sentään säilyneet. Partio yhdistää äidin ja lapset. Itsekin partiota käyneenä Henna vetää nykyisin
sudenpentuja ja järjestää pieniä purjehduksia lippukunnan purjejollalla keväisin ja syksyisin.
Tulevaisuudessa Alina ja Aaron voivat suorittaa koko oppivelvollisuuden HIrvensalossa, kun Syvälahden koulu valmistuu. Tällä hetkellä Alina on Haarlan koulussa ja Aaron Moikoisten päiväkodissa. Henna muistelee omaa kouluaikaansa ja kertoo kuinka Hirvensalon ja Satavan välissä ollut vanha ponttoonisilta oli irronnut syysmyrskyllä. Silloin ei yläastelaisten tarvinnut mennä Turkuun kouluun. Ala-asteen oppilaat olivat kateellisia ja toivoivat silloin, ettei omalla saarella olisi ollut koulua.
Kielikylvyn Alina ja Aaro saavat kotona. Kaksikielisen perheen vanhemmat puhuvat omaa äidinkieltään lasten kanssa, mutta suomi on komentokieli, sanoo Georg. Brändössä asuvan fammun kanssa puhutaan ruotsia. Fammun luo pääsee veneellä parissa tunnissa, nopeammin kuin autolla - saaristossa kun ollaan.

TEKSTI JA KUVAT: VIRVE MYLLYMÄKI