Rakkaudesta jalkapalloon

06.09.2017

Elias Mastokangas on vasta kuusitoista, mutta pelaa aikuisten miesten kanssa Interin liigajoukkueessa. Tulevaisuuden suunnitelmissa on ura ammattilaisena, mutta sinne on vielä matkaa. Pääasia taitaa olla, että pääsee kentälle rakastamansa lajin pariin ja tehdä sitä, minkä parhaiten taitaa. Kuten arvata saattaa oppi Elias potkimaan palloa vähän kävelyn opittuaan. Se tie vie edelleen ja intohimolla onkin suuri rooli sekä harjoituksissa että peleissä. – Minulla on ollut nuoresta asti todella paljon eri harrastuksia. Salibandyn, tenniksen ja laskettelulajien rinnalla jalkapallo on kuitenkin aina ollut ykkösenä. Jos en ole kentällä, seuraan lajia televisiosta. Jos tv:stäkään ei sitä tule, saatan avata pleikkarista FiFan.

Teot puhukoot

Haastattelutilanteessakin rento ja hymyilevä nuori mies tuntuu olevan elementissään kentän ulkopuolellakin. Asenne jalkapalloon on vakaa ja tulevaisuuden suunnitelma kirkas. Mediaankin hän suhtautuu riittävällä varauksella. – Aika monesta nuoresta lupauksesta kirjoitetaan ja puhutaan liikaa. Mieluummin vähemmän julkisuutta nyt ja vaikka joskus myöhemmin sitten enemmän. Yritän mennä aika matalalla profiililla, ettei vahingossa nousisi maine hattuun, hän nauraa. Teot kentällä siis puhukoot puolestaan. Omien sanojensa mukaan Elias on sekä kentällä että sen ulkopuolella sosiaalinen ja tulee kaikkien kanssa toimeen. – Tykkään siitä, että ympärillä on paljon ihmisiä. En oikein viihdy yksin, vaan tarvitsen menoa ja paljon puhetta ympärille. Olen varmasti yksi joukkueen puheliaimmista. Välillä ehkä jopa hieman turhankin puhelias ja vähän villikin vielä. Perusnuori, hän tokaisee.

Lukiolainen

Nuoren jalkapalloilijan tähtäimessä on ammattiura. Mielellään jopa ulkomaisilla kentillä. Edessä on pitkä tie, mutta miehellä on määrätietoinen katse ja realistinen ote. – Olen vasta tieni alussa. Tässä on aikamoinen polku vielä kuljettavana. Ennen palloilu oli huvia, mutta nyt se luokitellaan jo työksi. Kerttulin urheilulukiossa ensimmäistä vuottaan aloittava Elias tähtää jalkapallon huipulle, mutta varasuunnitelmakin hänellä on. – Mitäs sitä opiskellaan, kun halutaan bisnesmieheksi? Liiketaloutta, niin se olikin. Jotain sen kaltaista ajattelin opiskella lukion jälkeen. Tällä hetkellä harjoituksia on kuutena päivänä viikossa. Kiirettä siis pitää koulun ohella. – On siinä vähän sumplimista, mutta uskon, että saan lukion kanssa asiat järjestykseen. Treenien ja opiskelun ohella myös vapaa-ajasta on pidettävä kiinni. – Pitää olla mentaalisesti todella hyvässä kunnossa, että jaksaa varsinkin tämän ikäisenä tehdä jalkapallon eteen töitä. Välillä pitää myös vain olla kavereiden kanssa tai pelailla pleikkaria.

Palo ja intohimo ohjaavat

Vaikka työn, opiskelun ja vapaa-ajan oikeanlainen resepti on tärkeää, nousee rakkaus lajiin tärkeimmäksi osa-alueeksi jalkapalloilijan arjessa. – Jos ei ole intohimoa jalkapalloon, ei sitä kannata pelata. Minulla on ollut koko elämäni palo pelaamiseen ja se on vieläkin. Toivottavasti se myös jatkuu. Kentällä mies viettäisi mielellään pidempiäkin aikoja. Ennen harjoituksia hänet löytää usein potkimasta palloa. Sama pätee treenien jälkeen. – Nyt kun olen kasvanut enemmän ja on tullut myös lihasmassaa, en jaksa niin pitkiä aikoja juosta kentällä. Pitää venytellä, nukkua ja syödä huolella. Jos niiltä jää aikaa, niin pääsee vielä potkimaan. Pienenä jaksoi vaikka kahdeksan tuntiakin päivässä juosta pallon perässä. Tärkeimpänä vinkkinä tulevaisuudesta jalkapallon parissa haaveileville hän antaakin itsensä kuuntelemisen. – Jos ei ole intohimoa ja paloa jalkapalloon, ei sitä kannata pelata väkisin. Kentällä pitää aina olla hauskaa. Hauskuudesta oppii ja saa lisämotivaatiota. Jos miettii, että haluaa olla maailman paras, muttei nauti tekemisestä lainkaan, ei siitä voi tulla mitään.

Teksti: Timo Närä
Kuvat: Timo Närä ja Eliaksen kotialbumi