Sukutilan isäntä hoitaa yhteisiä asioita

15.03.2018

Vanhan pihapiirin ulkorakennuksesta kuuluu napakoita iskuja. Ääni johdattaa puuvajaksi muuttuneen vanhan navetan ylisille, jossa Monnoisten isäntä Seppo Muurinen hakkaa klapeja. Veroilmoituksen kimpussa vierähtänyt – henkisesti hikinen – päivä nollautuu fyysisellä tekemisellä ja samalla täyttyy puukori hellapuista.

Pihapiirin rakennukset paljastavat, että vanhalla kantatilalla ollaan. Siitä muistuttavat vanha päärakennus vuodelta 1858, jykevä kiviaitta ja yli satavuotias nykyinen asuinrakennus, jossa nykyaika ja historia kohtaavat. Isosta tuvasta ja salista tunnistaa aidon maalaistalon, jossa Sepon kanssa asuvat Tarja-vaimo ja ekaluokkalainen tytär Elviira. Sepon aikuiset lapset ovat jo ”maailmalla”. Einillä on oma perhe ja Seppo on 2,5 vuotiaan Linnean pappa. Pojista vanhempi Elias opiskelee Lappeenrannassa ja nuorempi Eetu on Turussa työharjoittelussa.

ISÄNTÄNÄ MONESSA TALOSSA

Monnoinen on ollut saman suvun omistuksessa vuodesta 1886. Seppo, viidentenä isäntänä, aloitti tilanpidon vuonna 1985. Lapsuudestaan Seppo muistaa vakiotöinään aidanteon ja heinätyöt, sillä elanto saatiin pääasiassa karjataloudesta. Asiakkaita oli kesällä runsaasti, kun kesämökkiläiset tulivat hakemaan tinkimaitoa ja kananmunia. Väkeä oli muutenkin tilalla enemmän tuolloin. Hetken aikaa tilalla asui jopa neljä sukupolvea, kun Heikki-veli oli perustanut perheen.
Nykyisellä kalustolla hoidetaan isojakin pinta-aloja yksin ja myös suorakylvö eli kyntämättä jättäminen on muuttanut viljelyä Sepon isännyyden aikana. Viljelykasvit ovat rapsi, vehnä ja heinä ja viljelyala on kasvanut vuokramaiden myötä. Vuodesta 2003 Seppo on ollut työssä leirikeskus Sinapissa.
Seppoa voi tituleerata isännäksi monissa yhteyksissä. Työ Sinapissa on isännöintiä; huoltotöiden lisäksi tehtäviin kuuluu asiakkaiden vastaanottoa ja opastusta. Vanha seuraintalo Satavassa kuuluu MTK-Kakskerralle ja Seppo – talon isäntänä – hoitaa vuokrauksen lisäksi akuutteja huoltotöitä. Nyttemmin Seppo on ollut mukana myös Kakskertatalon eli entisen Kakskerran kunnantalon remontissa.

MAANKÄYTTÖÄ VALMISTELTU PITKÄN KAAVAN MUKAAN

Yksi kestoaiheista saarilla on kaavoitus, jota Seppo on voinut seurata näköalapaikalta kaupunkiympäristölautakunnan jäsenenä. Kakskerta-Satavan alueelta on puuttunut oikeusvahvisteinen yleiskaava. Valmistelutyötä on tehty vuosia, jona aikana maanomistajat ja asukkaat ovat ottaneet kantaa. Nyt ollaan ”fiilausvaiheessa”, sanoo Seppo. Hurjimmista yli 13 tuhannen väkilukutavoitteista on tultu nykyiseen melko maltilliseen ehdotukseen, jonka mukaan Satava-Kakskerta –alueella asuisi tulevaisuudessa noin 3600 asukasta. Luonnonläheisyys voi edelleen olla se tärkein tekijä, joka houkuttelee uusia asukkaita saarille. *
Kasvava väkimäärä tarkoittaa lisää ruuhkia yhden sillan takana oleville saarille. Uutta siltaa vastustetaan etenkin Uittamon puolella ja ajatuksia herättää liikennevirtojen suunta. Kaikki kaupungin läpi suuntautuva liikenne ruuhkautuu jossakin kohdassa, pohtii Seppo.

YHTEISÖLLISYYS ELÄMÄNTAPANA

Seppo on ollut pitkään mukana sekä kaupungin että kirkon luottamustoimissa. Martin seurakuntaneuvoston varapuheenjohtajana Sepolla on selvä mielipide seurakunnan mahdollisesta yhdistämisestä Mikaelin seurakuntaan: Martin seurakunnan tulisi säilyä itsenäisenä.
Kysymykseen miten ihmeessä aika riittää kaikkeen, Seppo vastaa vilkaisemalla Tarjaa. Kotiasiat ovat Tarjan hyvässä hoidossa.
Iltamenoista aiheutuvia aikatauluongelmia ratkotaan yhteisymmärryksellä ja naapurin Vuokon lastenhoitoavulla, kertoo Tarja, jonka työ diakonina edellyttää joskus ilta- ja viikonlopputöitä. Hän työskentelee kehitysvammaisten ja heidän lähipiirinsä parissa. Työhön kuuluu myös vapaaehtoisten rekrytointia, mitä Tarja pitää tärkeänä. Hän näkee työssään ihmisten lisääntyvän hädän ja yksinäisyyden.
Yhteisöllisyys on Sepon ja Tarjan puheissa yhteistä tekemistä ja lähimmäisistä välittämistä, Tarjalla työn ja Sepolla luottamustoimien kautta. Kakskerta on kotoinen kylä, jonka monet yhdistykset puhaltavat yhteen hiileen. Yhdistystoimintaa elävöittää vuonna 2019 saarille tuleva oma paloasema, jolloin VPK voi entistä paremmin satsata nuorisotyöhön.

*Lähes poikkeuksetta Mainingin haastattelemat henkilöt ovat nimenneet luonnonläheisyyden saarten parhaimmaksi elementiksi (toim. huom.). Aiheesta on kaavanäyttely Hirvensalon kirjastossa 29.3.2018 saakka.

KUVAT JA TEKSTI: VIRVE MYLLYMÄKI