Toiminnan nainen

06.04.2017

Kevät on vain yksi hyvä syy pistää toimeksi. KonMari-teos on jo ostettu, eli eväät ovat olemassa pieneen kodin raivaukseen. Kevät on myös työssä kiireistä vuodenaikaa. Tamminen kertoo, että juuri on selvitty rakennus- ja sisustusmessuista. Keittiömyyjälle se tarkoittaa tarjousten tekemistä ja keittiöiden suunnittelua. Vain osa suunnitelmista toteutuu ja kaupat syntyvät, mutta työ on silti tehtävä, jos kauppoja haluaa. Ja Tamminen todella pitää työstään. Aina hän ei ole ollut samalla alalla.

Koti on pakattu mukaan monta kertaa

Keskustelu Mari Tammisen kanssa kulkee kuin hänen elämänsä: harrastukset ovat olleet kausiluontoisia. Perhe on myös asunut miehen, Juhani Tami Tammisen työn vuoksi monessa maassa. Työt ja harrastukset ovat muuttuneet elämäntilanteen mukaan. Pariskuntana Tammiset harrastivat golfia ja nauttivat vapaasta elämästä. Kun perheen kolme lasta syntyivät lähes peräkkäisinä vuosina ja koti olikin milloin Japanissa milloin Sveitsissä, painottui Mari Tammisen elämässä kodista ja lapsista huolehtiminen, harrastukset mukautuivat maahan ja siihen, oliko niihin aikaa. Myös työt ovat vaihtuneet: mainostoimistotyö oli hauskaa, tuttua ja antoisaa. Mutta siellä saatu kokemus keittiöistä, keittiömarkkinoinnista ja keittiöalan asiakkaista veikin sitten Mari Tammisen keittiökauppiaaksi. Tammisen ”kioski” on Turun keskustassa paikassa, jossa on aina ollut keittiömyymälä. Hänelle tarjottiin samaista tilaa ja mahdollisuutta ryhtyä keittiökauppiaaksi kertaalleen aikaisemmin. Suunta oli kuitenkin koko perheen kanssa ulkomaille, joten tilaisuus jäi. Sattumalta sama myymälätila oli tyhjenemässä uudelleen. Mari Tamminen tarttui puhelimeen ja ehdotti Topi-keittiöille hyvää myymäläpaikkaa. Tammista pyydettiin etsimään siihen myyjää, sopivaa ei löytynyt. Sitten hänelle ehdotettiin, että ryhtyisitkö kauppiaaksi itse: toista kertaa samaan paikkaan. –Mietin sitä ajaessani kotiin messumatkalta. Kotona puhuin asiasta miehelleni. Hän sanoi, että ”Sehän on ihan sun juttu.” Ja niin Mari Tamminen läksi varhaisten eläkepäivien sijaan - uudelle uralle. Ja keittiöt ovat Mari Tammisen juttu. Hän pitää työstään, jossa pääsi mainostoimistojen bisnes to bisnes -maailmasta lähemmäksi ihmisiä. Työssä voi toteuttaa asiakkaiden unelmia ja tarjota mahdollisuuksia, ratkaisuja, joita asiakkaat itse eivät välttämättä olisi osanneet ehdottaa. –Tykkään tästä todella. Täytät ihmisten unelmia, saa olla luova. Ihmiset vaihtavat keittiötä keskimäärin 1,3 kertaa elämässään. Tämä on palveluhommaa.

Kuopioon jäivät kunnon talvet

Mari Tammisen juuret ovat Kuopiossa, josta hän muutti Turkuun 13-vuotiaana. –Kuopioon jäi balettitanssijan ura, hän kertoo. Silti se, mitä hän Kuopiosta jäi kaipaamaan ovat kunnon talvet. –Siellä oltiin hiihtokilpailuissa, vaikka oli 17 astetta pakkasta. Täällä ei tarvinnut mennä edes ulos välitunnilla, jos pakkasta oli kymmenen astetta. Mari Tamminen kuitenkin sopeutui Turkuun kuin kala veteen. Hän kirjoitti ylioppilaaksi ja vannoi, että mainostoimistoon – isänsä ja siskonsa jalanjäljille - hän ei mene, eikä kauppaopistoa käy. Toisin kävi. Vuoden ylioppilaspohjainen kauppaopisto olikin hänen elämäntilanteessaan juuri passeli tie ammattiin. Ja mainostoimistosta löytyi hyvä kesätyö ja sitten kokonainen ura.

Hirvensaloon suoraan Japanista

Tammiset päätyivät Hirvensaloon, kun vuonna 1983 kaavoitettiin tontteja, joista Tammiset saivat yhden. –Kun taloa rakennettiin, olimme itse Japanissa. Kaukorakentamista en suosittele kenellekään. Silloin ei ollut kännyköitä eikä fakseja eikä mitään. Valmistuttuaan koti Hirvensalossa on ollut aivan ihanteellinen. –Saman kujan varrella asui 15 lasta, kaikki saman ikäisiä. Sehän oli ihan unelma meidän lapsille. On ollut lottovoitto päästä tänne. Sveitsi kutsui kuitenkin jälleen vuonna 1988 ja comeback Hirvensaloon tehtiin 1993. –Olen ollut siitä lähtien täällä koko ajan. Vanhin tyttäristä muutti kotoa 19-vuotiaana, nuoremmat asuivat kotona pitempään. –Lapset saivat itse valita. Sanoin, että kun olette omillanne, olette omillanne. Mari Tamminen oli kuitenkin tyytyväinen siihen, että nuoriso viihtyi Hirvensalossa. Yksin isossa talossa olisi ollut kolkkoa, kun mies on välillä ollut töissä maailmalla.

Ujojen vahtikoirien elämää

Seurakoirat, leppoisat Basset houndit ovat olleet myös tärkeitä perheenjäseniä. –Halusimme koiran. Tarkoitus oli hakea pieni näppärä koira, ajatuksena oli karkeakarvainen mäyräkoira. Tyttäret vielä muistuttivat koiranhakureissulla, että ”äiti, se on sitten sinun koirasi.” He älykkäinä nuorina naisina tajusivat muistuttaa, kuka on se, jonka koiranpissatusvuoro on sitten jokaisena aamuna. Mutta kun koiria katsottiin, tytöillä olikin varma mielipide. ”Tuo on meidän pentu.” –Päivä kinattiin, Mari Tamminen muistelee. Tiedossa oli, että isompi koira vaatisi jo isomman autonkin. Bassetin kanssa kuitenkin tultiin kotiin. Suurta vahtikoiraa ne eivät ehkä osaa kovin vakuuttavasti esittää, kun mieluiten juoksevat vieraita piiloon. Mari Tamminen myöntää, että on pari kertaa tuntenut vetoa pois Hirvensalosta. Mutta jo koirien, rakkaiden Bassettien kanssa muutto olisi ollut mahdotonta. –Päätimme, että unohdetaan koko juttu. Ei me täältä mihinkään lähdetä. –Suomesta ei ole kaipuuta maailmalle. Täällä on puhdas ilma, neljä vuodenaikaa ja turvallista. Kaikki on lähellä. Täällä on merta, metsää, luonto lähellä, peurat tosin syövät istutukset, mutta puputkin käyvät ikkunan takana kurkkimassa.

Seuraava saarelaiskaveri

Seuraava saarelaiskaveri on yrittäjä, joka on tuttu Tammisille monella tavalla. Ensikontakti syntyi Tammisten oman tyttären kesätyön kautta Ukkopekalla. Sittemmin on käytetty kyseisen yrittäjän palveluita ja myös hänen puolisoonsa on tutustuttu työn kautta. –Viime aikoina olemme olleet yhtä aikaa leikkipuistossa, minä lastenlasteni kanssa, tämä perhe omien lastensa kanssa, Mari Tamminen kertoo.

Teksti ja kuvat: Sini Silvàn