Irja Kronström WIrran Pensionaatin maisemissa

Irja Kronström, omaa sukua Lääperi, oli jo nuorena neitona hankkinut hyvän ammatin ja muuttanut Helsinkiin. Laboratoriohoitajalla oli töitä Meilahdessa ja sinne hän ajatteli jäädä. Mutta sitten eräs nuorimies lähetti postikortin, eikä mikään ollutkaan enää niin selvää. Pian Irja Kronström vietti viikonloput taas Turussa, ja purjehti niin merelle, jos myös elämänmittaiselle matkalle, Reijo Kronströmin kanssa.

Maanpään ehkä vanhin huvila katsoo merelle korkean kallion päältä. Sen olohuoneessa on kunniapaikalla suuri mustavalkoinen valokuva hienoimpiinsa pukeutuneesta hääparista. Kuvan taakse liimattu jo kellastunut teksti vahvistaa, että siinä ovat Ivar Wirta puolisonsa Aleksandra Saarisen kanssa vuonna 1906. Vanhaa historiaa on kunnioitettu ja se näkyy Irja Kronströmin kesäkodissa. Jopa Aleksandran häissään käyttämät hiuskoristeet ovat yhä tallella.

– Edesmenneen mieheni Reijon äidinisä Ivar Wirta rakensi tämän paikan. Hän oli ollut Maanpään isännän kanssa hyvä kaveri ja saanut luvan rakentaa.

Vasta seuraava sukupolvi, Reijon äidin sisarukset, ostivat paikan omakseen.

– Tätä kutsuttiin Wirran pensionaatiksi, monet olivat täällä kesävuokralaisina.

Talo ei näytä suurelta, mutta yläkerrasta jyrkkien portaiden päästä paljastuu neljä pientä vinokattoista makuuhuonetta. Siellä sopu on tehnyt tilaa viettää kesää meren rannalla.

– Anoppi kertoi, että täällä on vietetty myös venetsialaisia. Anoppi on syntynyt vuonna 1914 talon nurkkahuoneessa, Kronström kertoo.

MEILAHDESSA UUSI TYÖ JA URA

Irja Kronström on alun perin kotoisin Loimaalta. Hän kouluttautui laboratoriohoitajaksi ja ensimmäiset työpaikat olivat Turussa. Sitten hän siirtyi töihin Helsinkiin Meilahteen. Reijo ja Irja olivat silloin jo tutustuneet.

– Aluksi meinasin, että katkaisen Turkuun kaikki suhteet, mutta sitten Reijo lähetti kortin. Pian rupesin käymään Turussa joka viikonloppu. Kävimme merellä.

Irja ja Reijo Kronström menivät naimisiin vuonna 1970. Sittemmin myös työura jatkui Turussa. Kun Veikko Pajula oli Kelan pääjohtajana, hän halusi tutkimuslaitoksen Turkuun. Se rakennettiin Petreliukseen. Irja Kronström tunsi sen henkilökunnasta jo ennestään, aikaisemman työkokemuksen perusteella, laboratoriopäällikkö Ilkka Vuoren. Kronström haastateltiin ja hän pääsi töihin kliinisen fysiologian hoitajaksi ja myöhemmin tutkimushoitajaksi. Petreliuksesta löytyi perheelle myös koti, johon he muuttivat vuonna 1978.

AVIOLIITON MUKANA MUUTAKIN KUIN MIES

– Ei sitä tajunnut, kun meni naimisiin, niin suku tuli siihen kaupan päälle, Kronström hymyilee.

– Olen tullut tänne sellaiseen aikaan, kun oli ruvettu sinuttelemaan. Olin aikaisemmin teititellyt ja en millään meinannut oppia sinuttelemaan, varsinkaan Reijon isää.

Maanpäällä on ollut aina myös avioliitossa iso merkitys.

– Reijon vanhemmilla ei ollut autoakaan, mutta he olivat tottuneet siihen, että kun koulut loppuivat toukokuun lopussa, muutettiin tänne. Sitten oltiin taas syyskuun alkuun asti.

Tilanteen vuosikymmeniä sitten voi liki kuvitella, kun mökkimaisemissa ja saman pöydän ääressä olivat nuoren parin lisäksi puolison äiti, isä, hänen tätinsä sekä sisarensa. Pian oli myös omia lapsia ja heidän serkkujaan.

Puuhaa riitti. Taloa pistettiin kuntoon ennen sukulaisten tuloa. Ja kahvia keitettiin, kun joku tuli käymään. Irja kuvailee, miten verannalla oltiin vieraitten kanssa, toiset polttivat tupakkaa, toiset istuivat soffassa ja paikalla olivat vielä koirat tuolien päällä.

– Nokipoika kävi kerran vuodessa ja aina täällä meillä viimeksi, koska tiesi, että pääsi kahville kanssa. Olin vähän piikana tietysti, hän muistelee.

Mutta onneksi olivat heinäkuut ja pieni purjevene.

IHANAT HEINÄKUUT

– Se pelasti, että oltiin heinäkuut merellä. Miehellä oli silloin lomaa ja minä sain järjestettyä sitä myös. Kävimme veneellä Puolassa, Saksassa, Tanskassa ja Ruotsissa. Viihdyimme molemmat merellä.

Loimaalla järven rannalla kasvaneelle, meri tuli tutuksi vasta puolison myötä. Irja muistelee, miten ensi kerran rantauduttiin saaren rantaan. Reijo kehotti häntä tähystämään, onko matalaa. Hän ihmetteli, että mitä pitäisi tähystää, tuossahan ranta tulee.

– Yhtäkkiä kolahti, olin villapuseroineen vyötäröä myöten vedessä. Siinä sitten opin. Ne olivat meidän seikkailujamme, meidän omaa aikaamme.

Yhdessä käytiin myös kalassa, esimerkiksi Norrskatassa. Joskus reissuja tehtiin isommalla porukalla.

MONI ASIA MUISTUTTAA PUOLISOSTA

Reijo jäi eläkkeelle Valmetilta ostopäällikön tehtävistä. Eläkepäivinään hän ennätti remontoida mökillä monta paikkaa kuntoon, huone kerrallaan. Sitten hän yllättäen menehtyi puolitoista vuotta sitten.

– Yhä moni asia Maanpäässä muistuttaa hänestä, Irja Kronström sanoo.

Hänelle Reijo on vielä vahvasti läsnä. Puolison kätten jälki näkyy, mökillä hänestä muistuttavat kaikki asiat, ja hyvä niin. Elämä myös jatkuu, ja sitä tuovat mökille erityisesti pojat Kim ja Kai sekä heidän perheensä.

– Poikia on kopassa viety merelle pienestä alkaen.

TÄNÄ KEVÄÄNÄ TEHDÄÄN PUITA

Tämän kevään seuraavat puuhat ovat jo selvillä.

– Ostimme kaupungilta puita, niitä on sahattu pienemmäksi. Toinen poika sahaa ja toinen pilkkoo.

Myös Irja Kronström itse pistää mielellään työkäsineet käsiinsä ja latoo puita.

– En viihdy kaupungissa, siellä on yksinään vähän tylsää. Täällä on aina kaikkea kivaa puuhastelua. Omenapuut täytyy leikata ja puutarhaa päästä laittamaan kuntoon.

Äitienpäivälahjaksi hän kertoo saavansa tomaatintaimia, mikä on hieno lahja.

– Kurkuntaimet ostin, pelargonioita juurruttelen.

Maanpäässä myös naapurit ovat tuttuja ja tärkeitä, silti kaikki saavat olla omissa oloissaan. Välillä on istuttu Kronströmien puutarhassa, juotu vähän vaikka viiniä.

– Meillä on ihan kauhean ihana yhteisö. Nyt siinäkin on sukupolvenvaihdos tulossa tiekunta-asioissa.

SE PYÖRII SITTENKIN – JA VIELÄ MOLEMPIIN SUUNTIIN

Iltaisin on aika kutoa. Television ääressä se sujuu, kun ohjelma on sellaista, mikä ei vaadi katsomista kaiken aikaa.

– Kun olen täällä koko päivän häärännyt, niin löhöilen ja kudon, hän tuumaa. Yksi harrastus on pelata netissä kieliopetuspeliä ja opetella espanjaa ja englantia. Opiskelu ei katso ikää, ylioppilaaksi Irja Kronström innostui kirjoittamaan samaan aikaan kuin nuorempi poikansa

– Yhden hyvän ystävän kanssa meillä pelataan Trivia Crackia, tietopeliä, jota voi pelata vuorotellen tabletilla kumpikin omassa kodissaan. Siinä ilta menee. On vielä iltajumppa, jalat ovat vähän ongelma ja siihen liikunta auttaa.

– Pyöritän myös hulavannetta, eilen innostuin, opettelin toiseen suuntaan myös!

SEURAAVA SAARELAISKAVERI

Seuraava saarelaiskaveri löytyy melko läheltä ja on tullut tutuksi vuosien varrella. Pääsemme hänen kanssaan kurkistamaan vanhaan taloon, jonka historialla on ollut iso merkitys Maanpään seutuun. Kesäisemmällä säällä haastateltavana voisi olla myös hevosia ja lampaita.

Saarelaiskaverien ketju on juttusarja, jossa edelliseen juttuun haastateltu vinkkaa seuraavan. Juttusarja on alkanut vuonna 2008 ja jatkunut ketjuna siitä asti haastateltavien määrän yltäessä jo pitkälti toiselle sadalle.

TEKSTI JA KUVA: SINI SILVÀN