Juttuja ja dramatisointeja

Maininkia on tehty samalla porukalla jo useita vuosia. Onkin aika tutustuttaa tekijät lukijoille. Tämä lyhyt juttusarja haastattelee haastattelijat.

Virve Myllymäki tavattiin ensi kertaa Mainingissa lokakuussa 2011, jolloin nainen tervehti lukijoita kansikuvassa. Juttuja lehteen alkoi ilmestyä viisi vuotta sitten.

Vuonna 1992 Satavaan ilman sen suurempia ennakkositeitä muuttanut Myllymäki vietti saarilla ruuhkavuotensa. Parhaimmillaan kuusihenkisen perheen talo kuitenkin vuosien varrella tyhjeni ja nainen päätyi maalaistaloon Vahdon Lavamäkeen, maaseudun rauhaan. Hyppäys lukijasta lehtijuttujen kirjoittajaksi kävi leikiten.

– Olin kirjoittanut artikkeleita lehtiin avustajana ja tulin ajatelleeksi, että voisihan sitä kotiseudustaan paikallislehteenkin kirjoittaa. Joimme Pirjo Huttusen kanssa Satavan kyläkaupassa kahvit ja se oli sillä selvä! Myllymäki muistelee.

Kynä on sauhunnut myös kirjastonhoitajana ja kirjastoauton kuljettajana työskentelevän naisen vapaa-ajalla teatterin parissa.

– Olen kirjoittanut työpaikalleni pikkujoulunäytelmiä. Tapani katsella asioita on usein humoristinen ja joskus sarkastinenkin. Muutokset saavat helposti aikaan kipinän ja totuutta ei tarvitse usein kovin edes muunnella, että siitä saa hauskaa.

Vuoden 2011 lehtijutun aikaan valmistui Myllymäen tekemä dramatisointi Topeliuksen Adalminan helmestä, jota esitettiin sekä Kakskerran nuorisoseuran teatterin voimin,
että sen jälkeen myös muualla Suomessa muiden harrastajateattereiden toimesta. Samaisessa jutussa kerrotaan haaveena olevan kokoillan näytelmän kirjoittaminen.

– Voit kirjoittaa juttuun, että se on vielä edelleenkin haaveena, Myllymäki nauraa.

TEKSTI JA KUVA: TIMO NÄRÄ