Hirvensalon kirkon kohtalo vaakalaudalla

Kohta kuusikymmenvuotias Hirvensalon kirkko on odottanut tuomiotaan joulusta 2019. Rakennusta ehdotetaan sekä purettavaksi, että korjattavaksi, mutta missä kunnossa se todellisuudessa on?

 

Ulkoa katsoessa itse kirkkorakennus näyttää ikäiseltään, joskin paikoin hieman rapistuneelta, mutta ryhdikkäältä tiiliverhoiltuine seinineen ja korkeine ikkunoineen. Pihamaan istutukset odottavat vielä kitkemistä ja kivetyksen rauhassa kasvava sammal kertoo kulkemattomuudesta. Ikkunan takana odottaa lopullista sijaansa ruskeaksi kuivunut kasvi. Yhteystietoja varten ripustettu ilmoitustaulu on tyhjä.

 

Seurakuntayhtymän kiinteistöjohtaja Seppo Kosola avaa keväisessä tihkusateessa itse kirkon ja sen kylkeen rakennetun seurakuntatilan välissä olevaan aulaan vievän oven. Tila on lämmin, mutta vastaan tunkee tunkkainen, makeahko tuoksu. Sisäilmaongelmista on kyllä puhuttu, mutta vieraillessa asian aistii tietämättäkin.

 

Kosola kuljettaa toimittajan kohti kirkkosalia. Matkalla ohitetaan parikin kasvia, jotka ovat pudottaneet lehtensä tai kuivuneet muuten pystyyn. Koko rakennus on pidetty lämpimänä, ilmanvaihto käynnissä, mutta käytössä se ei ole yli vuoteen ollut.

 

Itse kirkkosali on yhdeltä reunalta korkea, viistokaton viettäessä kohti tilan toista laitaa. Edessä on alttari ja sitä kohti aseteltuna muutama rivi penkkejä vieri vieren. Korkeista ikkunoista tulvii sisään valoa sadeilmallakin.


Viimeistään täällä näkyy tilan käyttämättömyys. Muovinen joulukuusi on edelleen koristeltu. Lattialla on sadoittain rakoisista tilaan työntyneiden hyönteisen raatoja. Tiiliseinällä, korkealla ikkunoiden alla, kasvaa jotain kellertävää ja maali kupruilee tiilien päältä. Lattialla seinän vieressä on selviä tippuvan veden vaaleaan pölyyn jättämiä jälkiä.

 

Vaikka alttarin reunalla sitkein huonekasvi yrittää vielä vihertää, on tila kuin pidemmänkin ajan hylätyssä rakennuksessa. Tunnelma on lohduton. Sana, jota harvemmin kirkkosalista käytettäisi.

 

Sisäilmaongelma

 

Rakennuksen tila on Seppo Kosolan mukaan heikko. Vielä muutama vuosi sitten seurakunnassa heräteltiin toivoa rakennuksen korjaamisesta terveeksi. Toimenpiteitäkin ehdittiin jo tehdä, vaikkakin liian myöhään.

 

– Parin vuoden aikana meille tuli ilmoituksia sekä omilta työntekijöiltämme, että talossa vierailleilta ihmisiltä oireista. Tehostimme ilmanvaihtoa, korjasimme ikkunoita ja niin edelleen, mutta ei se auttanut enää. Olimme parikymmentä vuotta myöhässä, Kosola kertoo.

 

Vuodenvaihteessa 2019 kirkkorakennus suljettiin. Lämpö ja ilmanvaihto jätettiin päälle, jotta lisävaurioita ei pääsisi syntymään rakennuksen kohtaloa odotellessa.

 

– Monta vuotta suunniteltiin, että miten tämä voidaan korjata. Aina tuli esiin uusia korjaustarpeita. Kun tämä lopulta suljettiin, pääsimme paremmin tutkimaan asioita ja saimme melko tylyt lauselmat sisäilma-asiantuntijoilta.

 

Jutun ohessa olevasta vauriokaaviosta saa melko värikkään kuvan korjaustarpeesta. Peruskorjausasteen arviointikaavio kertoo korjaustarpeeksi 97 prosenttia rakennuksesta. Seurakuntatilana pidettyä matalaa rakennusta ei vauriokorjausta varten tutkittu.

 

– Tässä on käytetty 1960-luvun betonirakentamisen tapoja, joissa muottilautoja on jätetty kiinni rakenteisiin maan alle. Tässäkin talossa on lattian alla betonisia lämpö- ja ilmanvaihtokanavia, joissa on muottilaudat paikallaan. Kun ne siellä 50 – 60 vuotta muhivat, alkaa ihmisille tulla oireita, kun mikrobit pääsevät tunkeutumaan rakenteista sisäilmaan. 

 

Eikä kuitenkaan vain ilmaongelma

 

Kuten kuvista ja jutun yhteydessä olevasta vauriokaaviosta näkyy, ei ongelma ole pelkästään ilmassa olevissa mikrobeissa. Sisäilmaongelmista puhuminen luo helposti väärän kuvan, eikä suurella yleisöllä ole Kosolan mielestä todellista käsitystä rakennuksen kunnossa.

 

– Eihän täällä kukaan muu ole käynyt edes kunnolla katsomassa. Uskon, että tässä on kyseessä enemmän tunneasiat ja sellainen tunnelataus siitä, että tuttu kirkko nyt vaan on korjattava.

 

Turkulainen arkkitehti ja professori Pekka Pitkänen on suunnitellut Hirvensalon kirkon lisäksi Pallivahan kirkon ja Pyhän Ristin kappelin. Rakennuksen purkuajatukset ovat saaneet vastalauseita muun muassa Hirvensalon Omakotiyhdistykseltä. Sen mukaan kirkon rakennustaiteellisten arvot ovat olleet omiaan luomaan hirvensalolaisille kirkon käyttäjille vahvat tunnesiteet rakennukseen.

 

Ikävä tosiasia on kuitenkin käsin kosketeltavissa rakennuksen sisällä. Kirkkosalissa ikkunaseinä on silmin nähden kärsinyt eniten.

 

– Ikkunaseinän yläosasta tulee vettä sisään. Sitä ei pysty korjaamaan muuten kuin purkamalla ja poistamalla vaurioituneet rakenteet. Kirkkosaliin jäisi korjaustilanteessa pystyyn kolme sisäseinää ja kaikki muu siitä ympäriltä pitäisi uusia lattiasta kattoon. Kun purkuaste on näin iso, jääkö vanhasta rakennuksesta enää se Pitkäsen arkkitehtuurin jälki? Tässä on syy, miksi purkulupaa haettiin, Kosola selventää.

 

Miten eteenpäin?


Kirkkovaltuusto on siis päätynyt hakemaan rakennukselle purkulupaa. Kosola on kutsunut koolle museoviraston, kaavoittajan ja rakennusvalvonnan väkeä. Tarkoituksena on käydä läpi rakennuksen tilannetta ja pohtia, miten asiassa päästäisiin eteenpäin. Palaveri pidetään toukokuussa 2021.

 

– Jos purkulupa sen jälkeen saadaan, on meillä suunnitelmat jo melko pitkällä. Tilalle on ajateltu melko saman näköistä ja kaltaista rakennusta. Nykyinen kirkkosali on hieno ja arkkitehdit halusivat kunnioittaa Pitkäsen suunnitelmia. Rakennustöihin voitaisiin päästä jo ensi keväänä ja valmista olisi siitä noin puolentoista vuoden päästä.

 

Hintalappu peruskorjaukselle ja uudisrakennukselle on molemmissa seitsemän miljoonan euron hujakoilla. Uudisrakennus saattaa Kosolan mukaan tulla hieman peruskorjausta edullisemmaksi.

 

– Rahan takia kirkkovaltuusto ei kuitenkaan purkuun päätynyt. Jos rakennus päätetään peruskorjata, on vaikeampi ennustaa aikatauluja ja kustannuksia. Miten peruskorjaaminen terveeksi rakennukseksi edes toteutetaan ja onko valtuustolla edes halua korjata taloa? Aina on olemassa pelko, ettei korjaus onnistukaan, jos riittävästi ei saa purkaa.

 

Teksti ja kuvat: Timo Närä
Vauriokaavio: LPR-Arkkitehdit Oy

0