Pääkirjoitus: Entä jos paikallisuutisia ei olisikaan?

Mainingin pääkirjoitus yhdistellään liimalla ja teipillä pärekorista, jossa päätoimittaja säilyttää keskeneräisiä kolumneja, mielipidekirjoituksia, pakinoita ja kommentteja.

 

Mediakonserni Keskisuomalaisella oli alkukuusta kampanja, jossa muutamat sen paikallis- ja kaupunkilehtien etusivut olivat tyhjänvalkoiset, suurella kirjoitettua lausetta ”Miltä maailma näyttäisi, jos paikalliset uutiset puuttuisivat?” lukuun ottamatta. Ei mainoksia, ei juttupuffeja, ei kuvia. Tabula rasa, keskellään 62 merkkiä välilyönteineen.

 

Kampanja halusi valaa uskoa paikallisjournalismiin ja herätellä lukijoita ajattelemaan paikallisten juttujen tärkeyttä. Luotettavan, paikallisen ja vastuullisen median merkitys on suurempi kuin usein tulemme ajatelleeksi.

 

Valtakunnallinen Yleisradio toki pyrkii osallistumaan. Pienimmistäkin asioista ehditään tehdä uutisia ja juttuja, mutta joka paikkaan ei yleläinenkään kerkeä. Maakuntalehtemme vuosien varrella alati huvennut toimitus huhkii minkä ehtii. Silti ei eteläisemmiltä saarilta kovin usein juttuja ole.

 

Mainingilla on paikkansa saarelaisten asioiden esiintuonnissa. Moniko tiesi Hirvensalon kirkon todellisen kunnon ennen tämän lehden julkaisua ja juttua? Onhan sitä puhuttu sisäilmaongelmista, ja korjaustarpeesta, mutta konkretia välittyy valokuvista ja laajemmin asiaa käsittelevästä tekstistä.

 

Sijoitusasioissa valtakunnallisestikin esillä ollut Julia Thurén taas ei näyttäydy isossa kuvassassa kakskertalaisena mökkinaapurina. Inhimillisempi näkökulma laskee sijoitusvinkkejä tavan pulliaisille antavan helsinkiläisen naisen meidän muun rahvaan pariin, oli tilillä säästöjä tai ei.

 

Ja eipä monella ole yhtä hienoa ja monipuolista, nuorten itse ylläpitämää nuortenpalstaa, mitä meillä Mainingissa. Koska kukas sitä kissan hännän nostaisi, jollei…

 

0