Pääkirjoitus: Päivien pelastajat

Mainingin pääkirjoitus yhdistellään liimalla ja teipillä pärekorista, jossa päätoimittaja säilyttää keskeneräisiä kolumneja, mielipidekirjoituksia, pakinoita ja kommentteja.


Vuosi sitten Maininki ilmestyi viruspandemian pohjolan ensimaininkien alla. Ei arvattu, miten pitkälle, syvälle tai kauas tässä oltiin matkalla. Oli helppo veistellä sanaleikkejä, kun yhtään lehti-ilmoitusta ei oltu vielä peruttu, tai jo suunniteltuja mainospaikkoja jäänyt tyhjäksi. Ei tarvinnut tapahtumajärjestäjän kanssa huokailla samaan ääneen, että mitäs sitä sitten tekisi.


Pääkirjoituksessa päätoimittaja pääasiassa venytti virkkeenmittaista vitsiä siitä, että olis kiva jos moikattais vaikkei kauheen tuttuja ollakkaa viäl. Toki murretta ei soppaan sotkettu, mutta karikatyyrejä ja mopon keulimista suosittiin.


Ja mikäs sitä oli naureskellessa! Ei ollut loskakelejä, maskisuosituksia, peruttuja festivaaleja, hankalia taloustilanteita, konkursseja, saati SARS:iin menehtyneitä.


Eikä arvannut pääkirjoittaja mainitessaan tekstissään erään hienon saarelaisen suurmiehen – oikein nimeltä vielä – ettei hän ole enää tätä tuoreinta kanssamme lukemassa.


Paljon on virrannut vettä ja monenmoista aurajoen alla kulkevassa siirtoviemärissä Kakolanmäen puhdistamolle sen jälkeen. 


Perimmäinen ajatus – totta puhuen siis – siinä vuoden takaisessa kirjoituksessa oli yhteisöllisyyden korostaminen. Autellaan naapuria, lähimmäistä ja tuttavaa, jos jossain joskus auttaa voi. Saarilta onkin koronavuonna kuulunut paljon hyviä asioita näistä. On autettu autoa ojasta, käyty vanhalle kaupassa, löydetty karanneita karvatassuja ja lahjoitettu itselle tarpeetonta sitä tarvitseville. Kiitos kuu luu heille ja soikoon vaikka tätä kautta.


Joskus toiselle melko mitättömät asiat laittavat toisen ihmisen päivä, viikon, kuukaudenkin uusiksi. Englanti lainen sanonta, You made my day, ei käänny suoraan ensimmäiselle kotimaiselle, mutta pelastit päiväni, saattaa olla melko liki.


Ja kun sitä kerran pääsee jonkun päivän pelastamaan, tulee siitä itsellekin melkoisen mukava mieli. Harmi vaan, että täällä etätöissä ei ole muita pelastettavia kuin peilistäkatsoja. No, tarjoanpa sille miekkoselle kahvit, josko se siitä taas hymyilisi takaisinkin.