Paljasjalkainen Minttu ja hänen perheensä


”Okei”, sanoo Minttu ja vanhempia Jesse Salmelaa ja Sari Vaarnaa naurattaa. Yksivuotias on jälleen oppinut uuden sanan. Pihla-siskon jutut hän kuuntelee myös tarkkaan ja toistaa perässä.


Minttu Salmela on isänsä tavoin paljasjalkainen saarelainen. Koti on Haarlassa ja sinne muutettiin 2017 juuri Pihlan ja muuton jälkeen saarilla syntyneen Mintunkin tähden: päiväkodit, koulut ja lapsiperheet ovat tiiviisti ympärillä.


Jesse Salmela on syntyisin saarilta, juuria on syvällä. Isovanhemmat ja jo sitäkin ennen papan isä ovat asuneet Moikoisissa. Tarina kertoo, että papan isä on aikanaan ennen siltaa kuskannut kapulalossilla porukkaa saarille.


– On sillä historialla minulle merkitystä, ehdottomasti. Kyllä mulla aina sellainen olo oli, että kun oli muuttanut pois, niin joskus haluaa takaisin saarille.


– Kun olen ollut lapsi, tämä oli aika erilainen paikka. Aika paljon rauhallisempi, ei asunut läheskään niin paljon ihmisiä. Moikoisissa metsät ja kaikki on koluttu läpi. Ajeltiin pyörillä ja kaikennäköistä jekkuilua oli.


Jesse oli töissäkin Hirvensalon hiihtokeskuksessa, hissipoikana eli virallisesti rinnetyöntekijänä.


– 14–15-vuotiaana aloitin. 


Tärkeitä ovat olleet myös kaverit Hirvensalon Heitossa. Jalkapallo yhdisti ensin pikkupojat ja sitten miehet. Samat harrastukset ovat jatkuneet ja ystävyys pysyy.


– Aikuisiällä perustettiin edustusjoukkue, siinä pelasin melkein 10 vuotta jalkapalloa. Siinä oli aika moni kaveri, joka asuu nytkin täällä ja asui lapsena myös.


OPISKELU LOPPUTYÖTÄ VAILLE VALMIS


Jesse Salmela tekee töitä sähköalalla ja opiskelee sitä vielä lisää. Menossa ovat sähköautomaatiolinjan AMK-insinööriopinnot Turun ammattikorkeakoulussa.


– Olen lopputyötä vaille valmis, tavoite olisi, etten ole samaan aikaan koulussa tyttären kanssa ja Pihla menee syksyllä kouluun, Jesse kertoo. 


Seuraavat kuukaudet näyttävät, miten tavoite pitää.


– Olen tehnyt käsin paljon muutakin, sisustus- ja rakentamishommia. Se ollut suvussa, ja talojen rakentaminen on aina kiinnostanut. Ollut ulkomaillakin töissä pieniä pätkiä, laivasähköjä rakentamassa Norjassa ja Saksassa.


Sari Vaarna on opiskellut Turun AMK:ssa sosionomiksi. Jo sitä ennen hän ehti tehdä muita töitä, kunnes oma ala selkiytyi. Viimeiset kahdeksan vuotta hän on tehnyt töitä sijaishuollossa, pääasiassa itsenäistyvien nuorten kanssa. Nyt hän on juuri aloittanut uudessa työpaikassa.


– Työ lasten, nuorten ja perheiden parissa on kiinnostanut aina. Taitaa se olla jollain tavalla kutsumusammatti.


”KOVA HALU PALATA SAARILLE”


Sari Vaarna ja Jesse Salmela tapasivat toisensa yhteisen ystävän kautta. Yhdessä ehdittiin asua Martissa ja Uittamolla. Vähän haaveiltiin myös oman talon rakentamisesta saarelle, mutta kauemmas juurista, Naantalin Kultarantaan. Toisin kävi, kun uusi koti löytyi Haarlasta.


– Kova halu oli tänne saarille palata, mutta vähän aikaa se kesti, Jesse nauraa.


– Muistan, kun käytiin katsomassa, kun tämä alue oli vain soraa. Sanoin Sarille, että tuohon olisi kiva muuttaa. Hän sanoi, että muutetaan sitten vaan, Jesse kertoo.


– Uusi alue viehätti. Se on tiivis ja kaikki tässä samassa, Sari vahvistaa. 


Hänelle oli tärkeää, että koti on yhdessä tasossa. Näin lapsia on hyvä pitää silmällä samalla, kun vaikka ripustaa pyykkejä. Jesse pohtii, että Sari mietti muuttoon liittyvät asiat suunnitelmallisemmin. He halusivat valita asuinalueen, jossa voi asua pidempään. Haluttiin omanikäistä seuraa sekä lapsille että aikuisille.

Perhe muutti Haarlaan jouluksi 2017. Tavoitteet ovat myös toteutuneet. Naapurissa asuu nyt Pihlan paras kaveri.


– Korona-aikana on ollut pelastus, että lähellä niin paljon lapsiperheitä, joihin on tutustuttukin. Naapureista on tullut aika hyvät ystävät, varsinkin lasten kanssa on heihin tutustuttu. Jessellä on lähellä muitakin lapsuudenkavereita, heidänkin kanssaan ollaan tekemisissä.


Myös Haarlan päiväkodissa, jossa Minttu aloitti ja Pihla on eskarilainen, on todella hyvä henkilökunta.


PALJON LIIKETTÄ KOKO PERHEELLE


– Meidän yhteinen harrastus oli crossfit. Toisen lapsen myötä aika ei kuitenkaan enää riittänyt. Laji on kuitenkin Sarille tärkeämpi, hän saa harrastaa sitä, Jesse kertoo.


Hän vaihtoi itse crossfitin tilalle Haarlan oman kuntosalin. Hän käy usein myös juoksemassa, nyt sujuu myös hiihto.


– Isäni juoksi joskus Tukholman maratonin, pitäisi ehkä itsekin, vaikka se on vähän hullun touhua, Jesse toteaa.


Perhe liikkuu ja viihtyy ulkona. Pihlan kanssa on käyty laskettelemassakin tutussa rinteessä. Hän on käynyt kokeilemassa myös hiihtoa.


– Tykätään juuri täällä siitä, että on luontoa ja hyvät ulkoilumahdollisuudet.


Pihla tupsahtaakin kotiin telinevoimistelusta, hänellä on Pyrkivä Gymnasticsissa treenit kolme kertaa viikossa. Toinen pappa on vienyt harrastukseen, toinen tuo tällä kertaa myös kotiin. Isovanhemmat ovat tärkeitä henkilöitä.


Minttu ei vielä harrasta mitään sen enempää, vaikka kiipeää näppärästi ison siskon perässä puolapuille. Mintun juttu ovat vauvanuket. Niille voi vetää peiton päälle. Omassa huoneessa on myös kiva tiipii. Tärkeitä asioita ovatkin kahden vuoden iän lähestyessä leikkiminen ja puhumaan opettelu.


SEURAAVA SAARELAISKAVERI


Seuraava saarelaiskaveri on Pihlan kummisetä ja Jessen todellinen ystävä. Hän nyt lisäksi puolisoineen on ollut mukana erityisesti Jessen ja toki koko perheen elämässä pitkään.


– Kuinka monta kertaa onkin muutettu - hän on ollut joka ikisessä muutossa. Hän tykkää olla lasten kanssa. Auttavainen ja hyväsydäminen, Sari luonnehtii.


Jesse on tutustunut tämän henkilön kanssa jo lapsena. He ovat asuneet molemmat saarella. Ja jalkapallo yhdistää.


– Hirvensalon Heiton kaikkien aikojen nopein pelaaja, Jesse määrittelee.

TEKSTI JA KUVA: SINI SILVÁN