Papinsaaren kesissä rakennettiin majoja

Saarelaiskaverien ketju on juttusarja, jossa edelliseen juttuun haastateltu vinkkaa seuraavan. Juttusarja on alkanut vuonna 2008 ja jatkunut ketjuna siitä asti haastateltavien määrän yltäessä jo pitkälti toiselle sadalle.

Jesse Ruskomaa oli kaksivuotias, kun hän muutti saarille ensi kertaa. Koti oli Papinsaaressa, joka oli silloin villi ja vapaa pikkupojan silmin. Neljä vuotta sitten Jesse muutti jälleen Hirvensaloon. Vuosi sitten saarille saatiin lisävahvistukseksi Heidi Viik, joka muutti Jessen kanssa yhteiseen kotiin Jyväskylästä.

Mielestäni Papinsaari oli tosi hyvä paikka asua. Luonto oli lähellä, toki kavereita ei ollut kovin paljon. Olimme paljon pihalla, tehtiin metsään majoja ja kalastettiin, Jesse Ruskomaa kertoo lapsuuden tunnelmista.

Seurana Papinsaaressa oli erityisesti sisko, saaren kesäasukkaita ja muutama talviasukaskin. Alueesta on hyvät muistot. Nyt Papinsaareen on rakennettu paljon ja paikka on muuttunut.

– Me asuimme siellä silloin, kun alueella ei ollut vielä paljon muuta, se oli kesämökkialuetta.

Jesse Ruskomaan isovanhemmat äidin puolelta ovat myös saarelaisia. Vielä tätäkin edeltävä sukupolvi eli Jessen äidin isovanhemmat ovat asuneet saarilla. Näin Ruskomaa on neljännen polven saarelainen. Hän on ehtinyt asua yhteensä yli 20 vuotta, vaikka koti on ollut välillä esimerkiksi Martissa.

Teini-iässä alkanut ystävyys kestää

Papinsaaresta perhe muutti Haarlaan. Muutto tarkoitti samalla uusia kavereita. Porukkaa yhdisti jalkapallo.

– Jalkapalloa olen pelannut koko elämäni. Hirvensalon Heitosta tuli myös paljon kavereita, joiden kanssa edelleenkin ollaan tekemisissä paljon. Aika moni asuukin tässä lähellä.

Ruskomaa opiskeli Juhannuskukkulan ammatti-instituutissa sähköasentajaksi. Hän teki pitkään töitä messualan yrityksessä, kunnes korona iski keväällä 2020 maaliskuussa.

– Olin töissä yrityksessä, jossa rakennettiin messuja ympäri Suomea. Olimme varmaan ensimmäisiä, joilta työt loppuivat. Messuala on varmaan viimeinen myös sitten, kun taas ruvetaan jotain järjestämään. Kyllä se harmitti, kun työt loppuivat keväällä niin aikaisin.

Ruskomaa alkoi melko ripeästi katsoa muita töitä, koska vaikutti siltä, etteivät työt hänen alallaan jatku ollenkaan. Töitä löytyikin Ramirentiltä huoltoasentajana. Huollettavana on erilaisia vuokrakoneita, maanrakennuskoneita ja nostimia. Uusi työ on tarkoittanut, että on ollut opeteltava uutta.

Messualan töissä oli kuitenkin hyvät puolensa, eikä vähiten se, että työmatkalla Jyväskylässä muutama vuosi sitten löytyi elämään uusi tärkeä ihminen Heidi Viik.

– Tapasimme kolme vuotta sitten Jyväskylässä, kun olin siellä töissä, Jesse Ruskomaa kertoo. Loppu onkin historiaa.

Etätyön mahdollisuus teki muutosta helpomman

Heidi Viik on syntyisin Äänekoskelta Keski-Suomesta. Hän asui kouluiän Konginkankaalla. Sieltä hän siirtyi pikkuhiljaa kohti Jyväskylää, kun opiskeli Äänekoskella taloushallinnon merkonomiksi. Seuraava etappi oli muuttaa Jyväskylään.

– Teen nyt ja olen tehnyt reilut kuusi vuotta digitaalista markkinointia, lähinnä Google-mainontaa. Viimeiset kolme vuotta olen ollut töissä Keskisuomalainen-konsernissa. Työpaikka on yhä Jyväskylässä, mutta teen töitä etänä Turusta kotoa, Viik kertoo.

Digitaalinen työmaailma tarkoitti, ettei missään vaiheessa tarvinnut tehdä valintaa työn ja parisuhteen välillä.

– Meillä työssä on mahdollisuus, että voi asua muuallakin. Mahdollisuus etätyöhön oli jo ennen koronaa. Muutin Turkuun huhtikuussa vuosi sitten, vähän ennen sitä taisi koronatilanne alkaa räjähtää. Olin jo vähän sitä ennen ollut täällä aika paljon.

– Kyllä muuttamista ehkä hetki mietittiin, pari vuotta. Ei se sekunnissa tapahtunut, Viik kertoo.

– Oli helpompaa, että Heidi muutti tänne, koska hän pystyi tekemään töitä etänä ja itse en. Ehkä järkevämpää niin päin, Ruskomaa pohtii.

– Tykkään tehdä töitä kotoa, siinä on oma rauha. Toisaalta on Teamsit ja Slackit, joilla töissä pidetään joka päivä yhteyttä. Ei etäisyys ole minua ainakaan vielä häirinnyt, Viik kertoo.

Hänen työtään on rakentaa yritysten Google-mainontaa. Työ on hyvin itsenäistä.

– Käytännössä rakennan yrityksen mainonnan alusta loppuun kokonaan. Asiakkaiden kanssa käydään läpi heidän mainontansa tavoitteita, mitä on saavutettu ja mitä tehdään seuraavaksi.

Vuonna 2014 Viik aloitti tehtävässä aivan nollapisteestä, vaikka koulutusta olikin. Tämä tarkoitti, että alussa piti lukea todella paljon ja opetella erilaisia sertifikaatteja.

– Olen opiskellut ja oppinut työn sekä kokemuksen kautta lisää. Työ oli aluksi vaikeaa, koska kaikki oli niin uutta. Piti osata kertoa ja avata lukuja, antaa asiakkaille ideoita.

Nyt kokemusta ja osaamista on paljon.

”Hyvin alkaa puhe tarttua”

Keskisuomalaisena Viik on sujahtanut hyvin turkulaiseen elämänmenoon.

– Aluksi oli vähän outoja sanoja. Jessen puheessa oli jotain, mitä joutui kysymään, että mitä tarkoitat. Mutta nyt hyvin alkaa tarttumaan, Heidi nauraa.

– Totta kai perhettä ja kavereita on ikävä. Aika usein siellä käyn tai käymme yhdessä, hän kertoo.

Turussa on sujunut hyvin, vaikka luonnollisesti korona on vaikuttanut siihen, mitä voi harrastaa.

– Hirvensalossa on luontoa, peltoa, metsää ja lenkkipaikkoja, emme ole tuolla kaupungin ytimessä. Olen tykännyt, Viik kertoo.

Hänelle luonnon ja metsien läheisyys tekee olon kotoisaksi. Silti myös meren läheisyys tuntuu hyvältä.

– Lumilautailua on harrastettu yhdessä. Myös ulkoilemassa ja kuntosalilla käydään yhdessä Haarlan Fressissä.

Rivitalokodin ovensuussa sukset kertovat, että tänä talvena on myös hiihdetty.

– Nyt pääsi muutaman kerran hiihtämäänkin tuohon Hirvensalon pelloille. Se laji on ihan tänä talvena aloiteltu uudestaan.

Jesse Ruskomaan jalkapalloharrastus on jäänyt, mutta klassinen kaveriporukka on löytänyt uusia lajeja.

– Kolme vuotta sitten ei enää saatu joukkuetta kasaan, loppui futisosuus. Osan kanssa on käyty pelaamassa futsalia, vaikka ei sitäkään nyt koronatalvena. Kesällä on käyty yhdessä golfia pelaamassa Harjattulassa ja Padelia Skanssissa.

– Padel on siitä kiva laji, että siihen pääsee nopeasti sisälle. Siinä saa hyvin hien pintaan, se on nopeatempoinen peli.

Kaikki käy – jos vain voisi matkustaa

Heidi ja Jesse ovat ennättäneet tehdä jo monta yhteistä reissua niiden kolmen vuoden aikana, jonka he ovat tunteneet toisensa ja olleet yhdessä.

– Ehkä molemmat ovat haaveilleet vähän pidemmästäkin matkasta. Kaikki käy tällä hetkellä, jos vain voisi matkustaa, mutta kyllä se joku lämmin paikka olisi, mihin mentäisiin, Viik pohtii.

Ensimmäinen yhteinen reissu tehtiin Turkkiin. Yhdessä on ehditty käydä myös Thaimaassa, Malediiveilla ja Malesiassa. Viime kesänä reissu tehtiin Norjaan, joka oli liki ainoita paikkoja, mihin saattoi turvallisesti matkustaa. Ja sielläkin oli viime kesänä lämmintä.

– Ajoimme Norjaan Kilpisjärven kautta rajan yli ja siitä Lofooteille päin, Viik muistelee. Matkaa tehtiin pakettiautolla, joka oli lainassa.

Heidille myös matkat Suomen Lappiin ja Leville ovat olleet tärkeitä. Siellä on käyty oman perheen kanssa 20 vuoden ajan joka vuosi. Heidin perhe on mökkeillyt myös Keski-Suomessa Himoksella.

Seuraava saarelaiskaveri

Seuraava saarelaiskaveri on myös pelannut Hirvensalon Heiton riveissä ja tekee nyt seuraa Jesselle padelporukassa. Hän tekee puolisoineen töitä samassa ammatissa ja jopa samassa työpaikassa. Molemmat ovat Jessen ja Heidin mukaan todella hyväsydämisiä ja urheilullisia ihmisiä. Tuttavuus ja ystävyys on syntynyt yhteisten kavereiden kautta.

– He ovat olleet tämän asunnon remontoinnissa apuna, Ruskomaa kertoo. Maalipensselit on pistetty heilumaan, he ovat paneloineet, laittaneet keittiötä ja laatoittaneet.

– Tällä pariskunnalla ei todellakaan ole peukalo keskellä kämmentä.

Teksti ja kuvat: Sini Silván