Taidekappelin kippari

Taidekappelin sanotaan kuvastavan ylösalaisin käännettyä venettä. Ja koska vene tarvitsee ohjastajan, leikki toimittaja sanoilla otsikon verran. Totuutta sanassa kuitenkin on.


Elokuu 2020 ei varmasti ollut helpointa aikaa aloittaa uutta pestiä Pyhän Henrikin Ekumeenisen Taidekappelin toiminnanjohtajana. Koronan toinen aalto oli vasta tuloillaan, eikä syksyn yleisörajoituksista ollut vielä tarkempaa tietoa. Aira Kuvaja tarttui kuitenkin ennakkoluulottomasti toimeen.

Syksyllä oli vielä yksi ikävä kortti hihassaan: Taidekappelin isänäkin pidetty rovasti ja taiteilija Hannu Konola kuoli vaikean sairauden murtamana. Hannu on poissa, työ jatkuu, kirjoitti toimittaja Heli Peltoniemi maakuntalehdessä itsenäisyyspäivän tienoilla. Ja niinhän sen on jatkuttavakin.

– Onneksi ehdin tavata Hannun ja keskustella hänen kanssaan, kuulla miten tämä kappeli on alun perin syntynyt ja millaisia ajatuksia hänellä tästä oli, Kuvaja kertoo.

Konola oli tiiviisti mukana Taidekappelin toiminnassa. Hän oli itseoikeutetusti taidetoimikunnan puheenjohtajana. Hannun vaimo Kaisa Konola jatkaa edelleen taidetoimikunnassa, joka valitsee esille pantavat näyttelyt.

– Siinä se suurin aukko varmasti on. Elämähän on sellaista, että se kulkee eteenpäin. Ihmiset ovat erilaisia, eikä kukaan voi olla sellainen kuin Hannu. Me muut olemme omiamme ja asiat soljuvat uomassaan.

PAIKKA ON TEIDÄN!

Aira Kuvaja taas ei ole ensimmäistä kertaa toiminnanjohtajan pestissä. Itse asiassa koko pesti vaikuttaa suoraan naiselle luodulta, niin hyvin se istuu hänen historiansa kanssa yhteen.

Kuvaja toimi kotitalousopettajien liiton toiminnanjohtajana vajaat 10 vuotta. Välissä hän ehti olla puolitoista vuotta päätoimisena yrittäjänä, sekä Bergvikin säätiön puheenjohtajana.

– Olin tyytyväinen yrittäjänä. Jopa koronaaikaan riitti töitä. Miesystäväni selaili omasta puolestaan työpaikkailmoituksia ja huomasi kappelin avoimesta pestistä. Itse en olisi asiaa varmastikaan huomannut. Tällaisessa kristillisessä paikassa voi kai sanoa, että johdatusta oli mukana, Kuvaja hymyilee.

Kuvajalla on alun perin kotitalousopettajan koulutus. Hän on kasvatustieteen maisteri Helsingin yliopistosta. Lovina vyöllä kulkevat Operaatio Ruokakassin tiedottajan virka, mainostoimistotöitä parissakin eri firmassa, toimittajan töitä sekä Kotitalous-lehden toimituspäällikön työ. Hänellä on myös hengellistä koulutusta, kiinnostusta kuvataiteisiin ja harrastanut taidetta ja kulttuuria koko ikänsä.

– Olenkin joskus sanonut, että olen elänyt kolmessa vuorossa, kun olen ehtinyt niin paljon, Kuvaja nauraa.

MONINAINEN TYÖNKUVA

Taidekappelin kannatusyhdistyksen toiminnanjohtajalla on kokemusta monelta alalta, mutta monenlaista työssä tarvitaankin. Ainoana palkattuna työntekijänä Kuvaja luo lumet, toimii suntiona, vahtimestarina, opastajana sekä pitää yllä suhteita yhteistyökumppaneihin, mediaan ja yleisöön. Tietysti kaikki hallinnollinen kuuluu myös monitoimityöntekijän kontolle.

– Pitää olla sekä pikkutarkka että kokonaiskuvan hallitseva ja kyetä itsensä johtamiseen.

Ikään kuin taiteessakin?

– Harrastan öljyvärimaalausta ja tässäkin työssä on lupa käyttää luovuutta.

Hengellisyys on myös tärkeää, onhan kappeli kuitenkin kirkko.

– Tänne saa tulla juttelemaan, jos kaipaa puhekumppania. Meillä työntekijöillä ja vapaaehtoisilla on vaitiolovelvollisuus. Kun naapureina on Meri-Karinan ja Karinakodin tapaisia taloja, käy täällä myös sieltä ihmisiä, joilla on jotakin sydämellään.

TULEVAISUUSNÄKYMÄT

Yksityinen, seurakunnista erillään oleva, ekumeeninen taidekappeli nojaa toiminnallaan vahvasti lahjoituksiin ja omaan varainhankintaansa.

– Yksityistilaisuudet ovat tärkeä tulonlähde. Kappeli on melko suosittu vihkikirkko. Sen lisäksi meillä on jonkin verran siunauksia ja kasteita. Ja voihan täällä pitää kokouksia ja vaikka syntymäpäiväjuhliakin.

– Nyt olen sopimassa kirjanjulkistustilaisuutta. Runoiltojakin voisi olla. Tämä sopii mielestäni hyvin monenlaisen taiteen näyttämöksi. Toivonkin, että tästä kehittyisi monipuolinen kaupunkikulttuurin keskus. Sillä tavalla tänne saadaan myös erilaisia ihmisiä.

Miten hengellisyys sitten istuu yllä mainittuihin tilaisuuksiin?

– Osa taiteesta on hengellistä, kuten nämä esillä olevat Minna Sarteksen työt. Tila on yksinkertainen ja tyylikäs, tietyllä tavalla eleetön, että mielestäni tänne sopii kyllä sekä hengelliset että maalliset taiteenmuodot – lisäksi näiden väliin piirretty raja on mielestäni osin keinotekoinen.

Taidekappeli on kaikille avoin ja ekumeenisena tarkoitettu kaikille kristityille sekä niille, jotka eivät lue itseään kristityksi.

– Tämähän on hirvensalolaisten yhteinen kappeli, etenkin nyt kun Hirvensalon kirkko ei ole auki, eikä sen tulevaisuus tiedossa. Yleisöstä huomaa, että osa tulee tänne selkeästi vain hiljentymään tai puhuu hengellisistä asioista. Osa tulee selvästi vain katsomaan taidenäyttelyitä.

Maaliskuussa Taidekappelissa on esillä Laura Hynnisen näyttely ”Unia vai kaikuja”.