Uusi saarelainen tulossa

Saarelaiskaverien ketju on juttusarja, jossa edelliseen juttuun haastateltu vinkkaa  seuraavan. Juttusarja on alkanut vuonna 2008 ja jatkunut ketjuna siitä asti haastateltavien määrän yltäessä jo pitkälti toiselle sadalle.

 

Johannes ja Pilvi Latva ovat valmiita, tai niin valmiita kuin voi olla siihen, että perhe lisääntyy yhdellä uudella jäsenellä. Laskettu aika on – juuri nyt. Ja ennen kuin lehti on tullut painosta, tämä pieni ihminen on jo tuore saarelainen.

 

Äkkiä pihalle sieltä, Johannes Latva huokaa. Jos häneltä kysytään, lapsi voisi jo syntyä. Tuoreen perheenjäsenen odotus on lasketussa ajassa. Pilvi ja Johannes Latva kokevat tervettä pelkoa tai ehkä pikemmin jännitystä. He tietävät, että elämä muuttuu, mutta eivät sitä, miten.

 

Johannes Latva on alkuperäinen saarelainen. Pilvi on kotoisin Helsingistä. He ovat tavanneet opiskeluaikanaan Turun yliopistossa.

 

– Opiskelin opettajaksi Turussa. Tänne riittivät pisteet. Oli aika kamala ajatus alun perin lähteä Helsingistä, Pilvi Latva myöntää nauraen.

 

Vielä opintojen jälkeen hän palasi takaisin töihin Helsinkiin. Johannes oli kuitenkin Turussa. Se ratkaisi ja valinta on ollut ilmiselvästi hyvä.

 

Kaihoisia katseita Hirvensalon suuntaan

 

Ensimmäinen yhteinen koti hankittiin Majakkarannasta, salmen toiselta puolen.

 

– Sieltä oli mieletön maisema merelle ja Hirvensalon ”alpeille”. Koko asunnon kaikki ikkunat olivat Pitkäsalmen ja sataman suuntaan, oli kiva katsella Turun Linnaa ja kaihoisasti Hirvensaloa. Minulla oli vähän sellainen olo, että saarelle täytyisi päästä, Johannes kertoo.

 

Ulkopaikkakuntalaisena Pilvi ei tuntenut koko Turkua, mutta Hirvensalossa oli tuttuja ja eniten tarttumapintaa. Syntyi siis yhteinen päätös muuttaa Hirvensaloon, jossa koti on nyt.

 

Pilvin ja Johanneksen tarinoissa on hauskasti samoja piirteitä. Molemmilla on urheilutausta. Johannes on tehnyt kilpaurheilu-uran jääkiekossa, pelannut TuTossa ja TPS:ssä käytännössä juniorivuodet loppuun asti aikuisuuden kynnykselle. Sitten nilkat leikattiin ja oli aika vaihtaa urheilu opiskeluun.

 

Pilvin laji on vastaavasti ollut joukkuevoimistelu Helsingissä useissa eri seuroissa. Juniorisarjassa hän ylsi SM-kultaan, showtanssin puolella sisarensa kanssa SM-hopealle ja henkilökohtaiselle SM-pronssille. Nyt voimistelu jatkuu Lahjan Tyttöjen näppärien, 10–12-vuotiaiden urheilijoiden valmentajana.

 

– Saa nähdä miten se sitten jatkuu enää, Pilvi sanoo ja viittaa tulevaan jälkikasvuun, joka vie varmasti elämästä oman tilansa.

 

Molemmat ovat myös opiskelleet ensin luokanopettajiksi ja tehneet sittemmin erikoistumisopinnot Helsingin yliopistoon ja valmistuneet erityisopettajiksi.

 

– Opettaja ei varmaan ollut kummankaan haaveammatti. Minulla äiti on opettaja, Johanneksella molemmat vanhemmat, Pilvi kertoo.

 

Johannes myöntää, että ylioppilaskirjoitusten jälkeen vain yksi asia oli varma, opettajaa hänestä ei tule. Pilvin tunnelmat olivat olleet täsmälleen samat. Toisin kävi, molemmilla.

– Tein opettajan sijaisuuksia välivuoden aikana ja huomasin, että veri vetää opettajaksi, Pilvi kertoo.

 

”Kiitollisinta työtä, mitä on”

 

Opettajan työ sopii Pilvin mielestä ihmiselle, jota kiinnostaa kaikki, muttei mikään erityisesti. Työ on hänen mukaansa todella monipuolista ja vaihtelevaa. Nyt molemmat opettavat omaa erityisluokkaansa, jossa kaikki oppiaineet opetetaan itse.

 

– Se on ihan hyvä, että luokassa on vain kymmenen oppilasta. Kun siinä on kurissa, nuhteessa ja järjestyksessä, niin oppii kuin kuka tahansa muksu. Äitiyslomalle jäänti harmitti tavallaan myös, koska työskentely luokassa oppilaiden kanssa sujui niin mukavasti. Suhteet ovat tiiviit myös aiempiin oppilaisiin, jotka nytkin äitiysloman kynnyksellä tulivat vielä toisesta koulusta tapaamaan entistä opettajaansa.

 

– Lasten onnistumista on kiva seurata. Monella on voinut olla vaikeaa, mutta on kiva nähdä, kun koulunkäynti alkaa sujua ja hymy kääntyy oikein päin. Onnistumisen kokemukset ovat työn parasta antia, Pilvi kertoo.

 

Sen lisäksi, että koulu, jossa he työskentelevät on sama ja työ on sama, Pilvi ja Johannes ovat sattumalta myös työpari. He vetävät rinnakkaisluokkia.

 

– Se toimii todella hyvin. Työt eivät siltikään tule kotiin, onneksi on muutakin puhuttavaa ja elämää.

 

Ystävillä valtavan suuri merkitys

 

Johannes Latvan sitoo Hirvensaloon ystävyys vanhaan jalkapallon ympärillä pyörineeseen kaveriporukkaan. Sillä porukalla pelattiin – aina.

 

– Ei ollut mitään muuta. Ei ollut pleikkaria tai tietokonetta kotona. Sanottiin, että ”ota pallo ja mene pihalle”. Se kelpasi ihan hyvin ja kelpaa minulle edelleen, hän nauraa.

 

Kaveriporukkakin on pysynyt.

 

– Samoja kavereita on yhä, joiden kanssa on pyritty 6-vuotiaista yhdessä, samoissa harrastuksissa samoilla kyydeillä.

 

Pilvi on otettu tähän porukkaan mukaan, hänen ei ole tarvinnut katsoa vierestä.

 

– Oli ihanan iso ja tiivis porukka, joka otti vastaan tosi hyvin Turkuun tullessa, he kaikki ovat hyviä ystäviä, Pilvi kertoo.

 

– Osittain sattumalta ja tarkoituksella kaikki ovat taas lähekkäin täällä. Muutama Helsingissä, joku Puolassa, mutta kyllä ne sieltä aikanaan palaavat kaikki, Johannes uskoo.

 

Iso muutos, tässä ja nyt

 

Mutta nyt todella odotellaan. Vielä viimeiset tunnit tai päivät ennen lapsen syntymää. Pilvi ja Johannes ovat saaneet aikuisina olla useita vuosia kahdestaan. Se on ollut helppoa ja rentoa.
Nyt he tietävät, että aika ei olekaan täysin omissa käsissä. Opettajan ammattikaan ei auta, alusta lähdetään ihmettelemään uutta elämää.

 

Onneksi lähellä ovat niin Johanneksen veli, sisar ja vanhemmat samoin kuin ystävät.
Sänky on valmiina, samoin vaunut eteisessä. Johannes on remontoinut ja Pilvi shoppaillut kaikkea tarpeellista ja ehkä jotain tarpeetontakin. Kierrätettynä on hankittu ja saatu paljon. Äitiyspakkaus antoi jo paljon.

 

– Varmaankin vaipat ja peti ovat hyvä lähtökohta. Katsotaan sitten, Johannes toteaa.
Lehden taittoon tuli vielä viime hetken tieto: lapsi on syntynyt ja kotona. Kaikki on hyvin!

 

Seuraavat saarelaiskaverit

 

Seuraavat saarelaiskaverit eivät ole ihan alkuperäisiä saarelaisia. Eikä Hirvensaloon muutto ollut itsestään selvää - alkuunkaan. Mutta kun tilaisuus tuli rakentaa ja muuttaa, siihen tartuttiin.

 

Yhteinen nimittäjä on tässäkin kavereiden vuoronvaihdossa – jalkapallo. Ja kaveruus on syvä teini-iästä alkaen ja jatkuu edelleen.

 

Teksti ja kuvat: Sini Silván

0