”Kirjoitin tämän kirjan kertoakseni, että työtä tekemällä voi pärjätä maailmassa.” Näin aloittaa yrittäjä Hannu Virtanen kertomuksensa elämänsä vaiheista, joka Markku Heikkilän toimittamana ilmestyi kirjana viime vuonna.
Työtä tekemällä voi pärjätä maailmassa – se kuulostaa itsestäänselvyydeltä. Sitä se ei Virtasen mukaan kuitenkaan nyky-yhteiskunnassa aina ole.
Virtanen sanoo kantavansa huolta nuorista, joita ei koulunkäynti motivoi samalla tavalla kuin opetussuunnitelmissa edellytetään. Kun nämä nuoret katsovat koulun pulpetista tulevaisuuteen, käsitys elämän tarjoamista mahdollisuuksista saattaa hämärtyä.
Virtasen mukaan heille pitäisi olla tarjolla muitakin vaihtoehtoja kuin koulutusputki.
”En missään nimessä vastusta opiskelua, vaikka kirjaa on myös sillä tavalla tulkittu”, hän sanoo.
Ja on myös hyvin mahdollista, että kun on työn syrjään pääsyt kiinni, niin opiskeluhalutkin heräävät.
”Mielestäni on kuitenkin ihan selvää, että ihminen turhautuu, jos koulunkäynti ei maistu eikä pääse työnsyrjään kiinni. Siinä tilanteessa raja hyvien ja huonojoen ratkaisujen välillä voi olla hyvinkin häälyvä. Työn tekeminen on monelle pelastus.”
Vielä sata vuotta sitten opintielle pääsi vain harva. Ylioppilaslakki kulki koko kesän komistuksena päässä, kun nuori mies palasi yliopistosta kotikonnuilleen – tuolloinhan valtaosa ylioppilaista oli miehiä.
Vähitellen koulutus on tasa-arvoistunut, ja opiskelupaikkoja on tarjolla nykyisin erittäin runsaasti. Verkosto on tiivis, mutta niitäkin on, jotka uhkaavat jäädä yhteiskunnan tarjoamien mahdollisuuksien väliin – ja nyt puhutaan nuorista, joilla on elämä vasta edessään.
Tarvitaan kolmas polku
”Yrittäjä on ainoa ammatti, johon ei vaadita koulutusta”, Hannu Virtanen sanoo. Kirjassaan hän käy läpi vaiheita, jotka liittyvät hänen omaan toimintaansa yrittäjänä ilman sen suurempaa muodollista koulutusta.
Vaiheisiin liittyvät niin pihvinpaisto hampurilaisbaarissa, kiertävä myyntityö eri puolilla Suomea kuin myös Bistro-Tuote Oy:n perustaminen ja menestyksellinen pyörittäminen. Nykyisin Bistro-Tuote on merkittävä työllistäjä Naantalissa.
”Akateemisen ja ammatillisen koulutuksen lisäksi tarvitaan kolmas polku, joka mahdollistaisi oppimisen työhön. Meiltä puuttuu toimiva oppisopimusjärjestelmä”, Virtanen sanoo ja painottaa sanaa ’toimiva’.
”Olen omakohtaisesti nähnyt, miten suuri merkitys sillä, on kun nuori pääsee oikeasti ’sorvin ääreen’. Motivaatio tekemiseen ja myös oppimiseen kasvaa välittömästi, kun on konkreettista tekemistä.”
Virtasen mukaan nykyinen oppisopimusjärjestelmä on teoriassa hyvä, mutta käytännössä se ei tarjoa riittävästi mahdollisuuksia. Hänen mukaansa oppia voitaisiin ottaa Saksan kisällijärjestelmästä.
”Siellä valtio tukee ammattilaista, joka siirtää osaamistaan eteenpäin kisällille.”
Lapsuus Satavan sillan pielessä
Hannu Virtasen lapsuudenkoti sijaitsi Satavassa, lossivahdin torpassa Hirvensalon sillan kupeessa. Hänen isänsä, Ville Virtanen, työskenteli 50 vuotta ensin lossivahtina ja sen jälkeen ponttonisillan hoitajana.
Vuosikymmenien aikana ’Lautta-Villestä’ tuli oman aikansa legenda, joka tunnettiin ja joka tunsi saarten välillä liikkuneet. Virtanen sanoo olevansa sekä lossi- että silta-ajan satavalainen:
”Äitini kiidätettiin lossilla synnyttämään Turunmaan sairaalaan. Kun palasimme kotiin, oli lossi korvattu ponttonisillalla.”
Tekeminen, joka myöhemmin muuttui yrittämiseksi, oli luontevaa jo lapsena. Aina löytyi jotain, jota joku tarvitsi tai jossa pystyi olemaan mukana.
”Siltavahdin hommiin kuului paljon sellaista, missä pienistäkin käsipareista oli apua. Talvella lumen kolaamista ja jään hakkaamista, kesällä venepaikkojen huoltamista.”
Jossain vaiheessa mukaan tuli ajatus ansaita taskurahaa, ensin myymällä vihtoja ja myöhemmin myös kalaa mökkiläisille.
Oppivelvollisuuden myötä Virtaselle tulivat tutuiksi ensin koulut saarilla ja sitten peruskoulun yläaste Turussa. Kirjassaan Virtanen tunnustaa olleensa aika haluton koululainen:
”Kaikki muu kiinnosti enemmän kuin koulutyö. Urheilu, itse kehitellyt pikku ansaintatyöt ja monenlainen kaveripiirissä touhuileminen menivät lukemisen edelle.”
”Ilman suuria ponnisteluja pysyttelin seiskan oppilaana.”
Kaikki työ on arvokasta
Hannu Virtanen sanoo, että hänen kirjansa on puheenvuoro sen puolesta, että työ palkitsee tekijänsä. Tavoitteena on rohkaista nuoria omien askeleiden ottamiseen. Toisille nuo askeleet voivat viedä koulutuksen kautta työelämään, toisille askeleet voivat kulkea suoremmin yrittämiseen ja tekemiseen. Oleellista on, että molemmat reitit ovat ihan yhtä hyviä.
”Kaikki työ on arvokasta. On ihan käsittämätöntä, että haastatteluissa 40 prosenttia ei kehtaa sanoa, mitä tekee työkseen.”
Kirja ilmestyi korona-aikana, joka esti myös kouluihin suunnitellut vierailut. Kun tilanne on nyt normalisoitunut, aikoo Virtanen lähteä kertomaan asiastaan nuorille.
”Varsinais-Suomen yrittäjien kanssa on valmisteilla oppilaitoskiertue. Asia ei vanhene.”
Hannu Virtanen (toimittanut Markku Heikkilä): Työ – hyvä homma. Aina pitää yrittää. Kustantaja: Tmi Förin Äijä, Turku 2021.
Kirjan tilaamiseen liittyvä ohje on Hirvensalo-seuran nettisivuilla
—
Hannu Virtasen kymmenen teesiä
- Aloita nuorena
- Kaikki työ on arvokasta
- Tee kaikki niin hyvin kuin osaat
- Koulutus on tärkeää, mutta ei merkitse kaikkea
- Älä pelkää liata käsiäsi
- Säästetty euro on ansaittuakin parempina
- Asiakas maksaa palkkasi
- Hyvin hoidettu reklamaatio on mainosta
- Perhe yrittää yhdessä
- Korkeammassa kädessä lopulta kaikki
Artikkeli on julkaistu Maininki-lehdessä 3 /2022