Ainaisjäsen ja vuoden luotolainen

04.03.2020

Tapaamme vuoden 2019 luotolaisen artikkelin muodossa vasta alkuvuodesta 2020. Itsestään vähän ääntä pitävä manttelinperijä olisi omien sanojensa mukaan mieluummin välttynyt koko haastattelulta.

Mitä kertoo lehdestä ja sen päätoimittajasta se, että kerran vuodessa saarilla valittavan vuoden luotolaisen esittelevä juttu tulee vasta kun puoli vuotta nimitystä on jo takana? Ainakin sen, että joskus jokin voi unohtua ja siitä voi tietysti myös pyytää anteeksi. Siis anteeksi.

Vuoden luotolaisen tittelistä ja pestistä se taas kertoo sitä, ettei asiasta juuri kuulla itse valintatilaisuuden jälkeen. Itse Vuoden luotolaisesta se taas paljastaa vaatimattomuuden, herra kun ei juuri tykkää pitää itsestään meteliä, vaan pitäytyy ennemmin kuunteluoppilaana. Silti häneen törmää saarilla tapahtumissa melko usein.

– Tykkään lykätä nokkaani mukaan, vaikkei asiaa aina niin olisi, ainakin oppiakseni asiaa. Tietenkin voi minulla joskus olla joku mielipidekin, mutta useimmiten pyrin olemaan kuuntelemassa, Kullervo Nevalainen kertoo.

AINAISJÄSEN

Tutummin Konstana tunnettu Nevalainen on ollut mukana omakotiyhdistyksessä kohta kolmisenkymmentä vuotta.

– Muutimme Pikisaareen tammikuussa 1989. Pari vuotta siinä meni ja yksi naapureistani valittiin hallituksen jäseneksi. Hän luopui pestistä ensimmäisen vuoden jälkeen ja kysyi,menisinkö hänen tilalleen. Sillä tiellä tässä ollaan edelleen.

Nevalaisen nimeää itsensä ja kaksi muuta omakotiyhdistyksen ainaisjäseniksi.

– Meitä pitkäaikaisia taitaa itseni lisäksi olla enää Hyvösen Markku ja Järvisen Risto, joista Markkukin oli jossain välissä vähän aikaa Hirvensalo-Seurassa kunnes palasi takaisin. Riston kanssa olemme ne tällä hetkellä pisimpään yhdistyksessä olleet, Nevalainen pohtii.

Kolmen vuosikymmenen aikana Hän on nähnyt paljon.

– Aika aaltoilevaa toiminta on ollut vuosien varrella. Ihmisten osallistuminen ja paneutuminen asioihin on vähentynyt. Monta kertaa olemme keskenämme puhuneet, että jotenkin se meidän sanoma ei oikein koskaan ole lähtenyt kunnolla liikkeelle tai sitä ei ole noteerattu. Viime vuosisadalla kanavat olivat erilaiset, mutta yhteyttä omiin yhteisöihin silti pidettiin.

– Kiireisen nykyihmisen saaminen kokemaan omakotiyhdistys itselleen tärkeänä toimintana on vaikeaa. Sanomamme ei oikein ole koskaan mennyt perille. Siinä asiassa olemme niin sanotusti nyhvänneet.

– Joka vuosi on kuitenkin saatu aikaiseksi tapahtuma, joka on koonnut ihmisiä yhteen. Koko vuotta ajatellen se ei kuitenkaan tuo omakotiyhdistystä sellaiseen valoon, jossa se pitäisi saarella nähdä. Isona toimijana. Suurin osa hirvensalolaisista on kuitenkin omakotiasujia ja heille pitäisi palvelu saada sellaiselle tasolle, että olisi aina jotain annettavaa.

OMAKOTIYHDISTYKSILLÄ PAIKKANSA SAARILLA

Tulevaisuuteen Nevalaisella on kuitenkin uskoa. Ja siihen, että omakotiyhdistykselle on paikka saarella jatkossakin.

– Historia kantaa, ei yhdistys mikään kuoleva mammutti ole. Se on kuitenkin perustettu omakotiasukkaiden tarpeesta. Mielestäni agendaa pitäisi löytyä siinä määrin, että saadaan ihmiset heräämään asiaan.

Nevalaisen mukaan tällä hetkellä yhdistyksessä on mukana hyvin asiaan orientoituneita ihmisiä ja asioita saadaan vietyä eteenpäin.

– Jossain välissä pyörimme hieman oman napamme ympärillä. Nyt tilanne näyttää valoisammalta.

Mukana toiminnassa hänet on pitänyt usko kotiseudun parempaan tulevaisuuteen.

– Se on sellainen määrätty toivo siitä, että saisimme toteuttaa saarella sellaisia asioita, jotka lisäisivät yleistä viihtyvyyttä sekä yhteisöllisyyttä.

Tavatessaan kaupungin päättäjiä, hän haluaa päästä juttusille itselleen tärkeistä asioista.

– Olemme toivoneet urheilukenttää saarelle jo pitkän aikaa. Kuntoportaat slalomrinteeseen Heiton viereen ovat nyt ilmeisesti vihdoin työn alla. Ne ovat kaksi liikuntaan liittyvää asiaa, jotka ovat sydäntäni lähellä.

Liikunta on aina ollut Nevalaiselle tärkeää.

– Haluan olla liikunnallinen koska tykkään, että liikkuva ihminen on mieleltään ja keholtaan terve.

MANTTELINPERIJÄ

Vuoden luotolaisen pestin hän otti vastaan tietäen sen tulleen menneiden ansioiden ja tulevien visioiden tunnustuksena.

– Itse vuoden luotolaista ei ole vuosiin oikein näkynyt tai kuulunut missään itse seremonian jälkeen. Se tuntuu olevan menneistä kiitos, eikä sen kanssa ole tulevaisuutta niin ajateltu.

Yksi kiitosta kerännyt asia ainakin on parisen vuotta ponnisteluja vaatinut hanke, jonka lopputuloksena seisovat jääpoijut Hirvensalonsillan pielessä.

– Tämäkään projekti ei tietysti olisi onnistunut ilman hyviä kontakteja ja sponsoreita. Lisäksi mukanani häärivät ahkerasti myös Järvisen Risto ja Röntysen Seppo.

Vuoden luotolaisen titteli ei kuitenkaan tule Nevalaisen mielestä ansiotta, joten asiaa pitäisi jalostaa.

– Sinä aikana kun on kerännyt pisteitä vuoden luotolaiseksi, on oltava jonkinlainen käsitys saaren tulevista toiveista ja siitä mitä saarelta puuttuu ja minkä eteen pitäisi tehdä töitä ja saada rakennettua yhteisöllisyyttä. Siihen pestiin vuoden luotolaistakin pitäisi enemmän käyttää.

– Tämä instituutti on vuosien aikana tavattu pokata ja sen jälkeen asiasta ei oikein ole kuultu. Jatkossa vuoden luotolainen voisi osallistua useampiin tapahtumiin vuotensa aikana ja jakaa tietoa sekä vuoden luotolaisuudesta että omakotiyhdistyksestä ylipäänsä.

TEKSTI JA KUVAT: TIMO NÄRÄ