Anja Hyysalo hiljenevässä kodissa

18.10.2018

Koko vuosi 2018 Mainingissa muistellaan ja kaivellaan vanhoja juttuja. Satavalainen Anja Hyysalo haastateltiin Maininkiin viimeksi huhtikuussa 2011. Neljästä pojasta vanhimman, Pekan, lasketteluonnettomuudesta oli kulunut silloin vuosi.

Satavan Höyttisiin johtaa mutkikas ja paikoin kapea kylätie. Hyysaloille käännytään siitä vielä pienemmälle, paljolti metsän reunustamalle hiekkatielle. Kakskerrantielle on matkaa perheen kotoa vajaat kolme kilometriä. Sitä tietä sekä Anja että pojat Pekka, Mikko, Jaakko ja Veikko ovat kulkeneet oman osansa.
– Peruskuntoa siinä on vuosien varrella tullut ja aikanaan sanoinkin pojille, että isompana vielä kiitätte siitä että jouduitte tätä matkaa kävelemään.

HILJENEVÄSSÄ TALOSSA
Talokaupat Höyttisistä tehtiin kohta 25 vuotta sitten. Aika on hurahtanut Hyysalon mukaan nopeasti.
– Tietysti se jakautuu siihen aikaan kun pojat kävivät koulua ja tähän, kun nuorinkin kirjoitti keväällä ylioppilaaksi. Mietin, minkä ikäisiä pojat ovat olleet viime lehtijutun aikoihin. Yksi ala-asteella, yksi yläasteella, yksi lukiossa ja Pekka kotona kuntoutumassa.
Syksyä kohden talo hiljenee. Pojat ovat jo muuttaneet pois kotoa ja nuorin on tällä hetkellä armeijassa. Pojat käyvät kuitenkin usein viikonloppuisin lapsuudenkodissaan ja nuorinkin monasti Pansiosta iltalomilla.
– Keväällä sitä jo aika moni minulta kyseli, että mitä meinaan tehdä kun pojat ovat poissa kotoa. Että aionko jäädä yksin sinne isoon taloon. Oikeastaan olin aika uteliaskin näkemään, minkälaista se elämä syksyllä on. Ei se toistaiseksi ole vielä paljoa ehtinyt muuttua. Kesän ja alkusyksyn hienot ilmat toivat pojat kotiin meren rannalle viettämään aikaa muulloinkin kuin vain viikonloppuisin.
– Vasta tässä syksymmällä, iltojen pimetessä, alkoi olla ensimmäisiä iltoja joina olin täällä yksin. Eiväthän pojat loppuaikoina kotona asuessaankaan aina täällä olleet, joten ei se silti ihan uutta ollut. Toistaiseksi vapaaaikaa ei mainittavasti ole ollut, joten en oikein osaa siihenkään vielä ongelmana suhtautua.

KAKSIJAKOISISSA TUNNELMISSA
Mitä kaikkea viimeiseen seitsemään ja puoleen vuoteen sitten edellisen Mainingin lehtijutun on mahtunut?
– Kai siinä ainakin on neljät lakkiaiset, parit rippijuhlat ja pikkuhiljaa poikien muuttaminen pois kotoa. Vähä vähältä talo rauhoittuu ja etenkin aamut. Pahin aika oli se kun kaikilla alkoi koulu vähän eri aikaan ja parin pojan piti lähteä eri busseilla kouluun kaupunkiin. Oli turha toivoa että kaikki olisivat istuneet saman aamiaispöydän ääreen.
– Huomasin myös sen, että ehtiäkseen kahdeksaksi kaupunkiin, piti lähteä aina vain aikaisemmin liikenteeseen. Mitä pidemmälle vuoden vierivät, sitä ruuhkaisempia aamut olivat. Yritän nykyään järjestellä asiat niin, ettei tarvitsisi ruuhka-aikaan sinnepäin liikkua.
Iso talo ja iso tontti vievät myös aikaa ja ovat yksi syy siihen, että vapaa-ajalla riittää tekemistä.
– Tässä on vähän kaksijakoiset tunnelmat. Ympäristö muuttuu ja mietin vakavasti, onko tämä se paikka mihin todella haluan jäädä. Toistaiseksi pojat kuitenkin viihtyvät täällä niin hyvin, eikä tämä ole kauhean iso talo. Jos kaikki ovat kotona käymässä tyttöystävineen, ei talossa ole yhtään ylimääräistä tilaa.

FIGHTBACK
Anja Hyysalo on ollut yrittäjänä yksitoista vuotta. Hän kouluttaa ja valmentaa yrityksissä ja työyhteisöissä esimiehiä ja avainhenkilöitä työhyvinvoinnin ja kehittymisen saroilla. Työhönsä hän on saanut oppi arjesta ja päinvastoin.
– Työni on sellaista, että siinä hyötyy paitsi työkokemuksesta ja opiskelusta, myös elämänkokemuksesta. Keskeinen juttu valmentavassa johtamisessa ja coachaamisessa on se, ettei ala neuvomaan ihmisiä miten elää tai toimia. Työni pohjaa kuuntelemiseen, kysymiseen ja ajatusten ja polkujen avaamiseen. Sanoisin tätä unelmatyöksi, koska voin ammentaa siitä mitä olen kokenut ja opiskellut elämäni aikana ja voin aina itsekin oppia uutta.
Myös kovaa vauhtia kuntoutuva Pekka ryhtyi yrittäjäksi. Osaksi äidin esimerkistä, osaksi ohjeesta.
– Pekka halusi kirjoittaa kirjan vuonna 2013. Hän ei ollut suurelle yleisölle tuttu, vaikkakin toki laskupiireissä hänestä ja asiastaan ihmiset tiesivät. Totesin, että oletettavasti omakustanteena julkaistavaa kirjaa varten olisi järkevintä perustaa yritys.
Pekka hankki 100 FightBack -pipoa, joilla oli määrä rahoittaa kirjan painatuskuluja. Sitten tuli marraskuinen Jari Sarasvuon talk show, jossa Pekka oli vieraana. Pipot myytiin hetkessä ja FightBack sai nostetta siipiinsä. Kirjaakaan ei lopulta julkaistu omakustanteena vaan Tammen kustantamana.
– Vaikka Pekka koko ajan kuntoutuu, oli tiedossa että opiskeleminen saattaisi olla vaikeaa. Omassa yrityksessä hän pystyy sääntelemään omaa jaksamistaan ja työn määräänsä niin, ettei kuntoutus kärsi. Se on kuitenkin Pekalle se ykkösjuttu.

KYLÄ KASVATTAA
Vuonna 2016 Anja Hyysalo palkittiin vuoden positiivisimpana turkulaisena. Se yllätti ja hämmensi.
– En osannut odottaa sitä. Kyllä se varmasti niinkin on, että olen positiivinen. Minulla on ollut jo ennen Pekan onnettomuuttakin kovia elämänkokemuksia, eikä missään vaiheessa ole voinut jäädä surkuttelemaan vaan jatkaa eteenpäin. Pitää muistaa ne asiat, joihin voi vaikuttaa ja antaa niiden olla, joihin ei voi vaikuttaa.
– Tässä on myös oppinut, että eletään päivä kerrallaan ja otetaan vastaan se mitä annetaan.
Se Satava, mihin Hyysalot aikanaan muuttivat, on vuosien varrella muuttunut. Ennen oltiin enemmän kyläkeskeisiä ja yhteisöllisiä.
– Muistan sen ajan sellaisena Kakskerta-Satavan kulta-aikana kun pojat kävivät Kakskerran koulua. Se oli aivan ihana koulu ja olen todella kiitollinen, että pojat saivat sen koulukasvatuksen, mitä tuossa lähikoulussa sai. Täällä oli muutenkin sellainen kylä kasvattaa -meininki.
Hän antaa esimerkin ajasta, jolloin oli tulossa yhden pojan kanssa neuvolasta ja hakemassa toista koulusta.
– Koulun pihalla iltapäiväkerhon pitäjä kysyi, olinko nähnyt paria pikkutyttöä koululle tullessa. Itse asiassa kyläkaupan kohdalla tuli vastaan kaksi tyttöä ja mietin, miten siihen aikaan päivästä tytöt kävelevät siellä. Kävin poimimassa omille teilleen lähteneen tytöt kyytiin ja palautin kerhoon.
– Tavallaan se on myös sitä kylä kasvattaa-meininkiä, että kiinnittää huomiota siihen, että siinä oli jotain tavallisuudesta poikkeavaa. Kumpaakaan tytöistä en tuntenut, mutta sellaista meno silloin oli.
Kulta-aikana hän muistelee myös niitä hetkiä kun talo oli täynnä vilkasta elämää.
–Hiljaisuus tuntuu nyt oudolta, mutta tekee myös hyvää. Onneksi viikonloppuisin ja kesäisin talo täyttyy elämästä, kun pojat tyttöystävineen tulevat käymään vaihtelevin kokoonpanoin.

TEKSTI JA KUVA: TIMO NÄRÄ