Brinkhall kehittyy ja kukoistaa

01.08.2019

Brinkhallin kartanosta Kakskerrassa kirjoiteltiin Mainingissa viimeksi vuonna 2016. Silloin Anna Hakala kävi läpi kartanossa tehtyjä kunnostuksia ja entisöintejä. Kartano kukoistaa edelleen ja on avoinna yleisökierroksille kuusi päivää viikossa.

Minkälainen kartano se oikein olisi, jollei paikallisaviisi muutaman kerran vuosikymmenessä asiasta kirjoittaisi? Brinkhallin kohdalla kirjoittaa sopii, sekä varsinkin kuvata, niin komeaan kuntoon on vuonna 1793 valmistunut kokonaisuus saatu.

Suomen Kulttuuriperinnön Säätiön puheenjohtajana neljä vuotta toimineen Kaija Hartialan silmät loistavat innostuksesta hänen puhuessaan kertoessaan Brinkhallin vaiheista ja historiasta. Koska säätiöllä ei ole asiamiestä, hoitelee Hartiala kartanon juoksevia asioita lääkärintyönsä ohessa. Harrastus onkin vienyt naisen täysin mennessään.

– Olen tähän ihan koukussa. Vaikka työmaa tuntuu loputtomalta, on hienoa saada jokin osa-alue valmiiksi ja päästä suunnittelemaan seuraavaa kokonaisuutta.

KAIKKEA SAA KOSKEA Hartiala kierrättää toimittajaa kartanon eri huoneissa valottaen niiden historiaa ja restaurointien vaiheita. Samalla hän osaa kertoa kalustuksen historiasta, hän kun on suurimman osan huonekaluista ja koriste-esineistä kartanoon haalinut.

– Seuraan taajaan Bukowskin huutokauppoja ja olen tehnyt siellä hyviä kauppoja, jotka sopivat Brinkhalliin hienosti, Hartiala kertoo esitellen samalla koristeellista hopeoitua tarjotinta, jonka hinnan voisi luulla olevan kymppien sijasta satoja euroja.

Alakerran juhlatilat on sisustettu hillitympään tyyliin mutta portaat yläkertaan noustessa vanhat ja viimeistellyt huonekalut ja koristeesineet erottuvat edukseen kartanon korkeissa huoneissa. Vanhojen kuvioparkettien kanssa huomiosta kilpailevat toinen toistaan hienommat puiset käsityötaidonnäytteet.

Ja mikä parasta, Brinkhall ei ole museo, joten kaikkea saa koskea ja vaikka joka tuoliin istua.

PROJEKTI JATKUU

Kun Hartiala ensimmäisen kerran lähti mukaan säätiön toimintaan oli Brinkhall vielä huonossa kunnossa. Turun kaupunki oli omistanut paikan 30 vuotta ja kartanoa lisärakennuksineen oli pidetty vailla lämmitystä.

– Meinasi itku päästä kun näin paikan ensikertaa. Viimevuosien aikana on korjattu ainakin yhdeksää eri kattoa ja rakennukset alkavat olla jo kohtuullisessa kunnossa. Öljylämmityskin on korvattu maalämmöllä. Toki joka vuosi joku katto vuotaa jostain, Hartiala nauraa.

Viimeisimmän urakan kartanolla teki arkeologi Kari Uotilan johtama ryhmä. Kartanon pääsisäänkäynnistä länteen johtavat portaat olivat monin paikoin sammaloituneet, uponneet maahan ja rikki. Arkeologit kaivoivat kivet esiin ja portaat aseteltiin entiselleen. Lisäksi Louhisaaren museopuutarhuri Aaja Peura istutti portaikkoon timjamia, maksaruohoa, mansikoita ja vaikka mitä.

TEHTÄVÄÄ JA NÄHTÄVÄÄ

Vasta entisöidyt portaat johtavat laaksoon, jossa on aiemmin sijainnut englantilainen puutarha. Koska Brinkhallin kaikki piirustukset tuhoutuivat Turun palossa, ei tietoa puutarhan alkuperäisestä mallista ole.

– Laaksossa suoritettiin maatutkauksia ja maan alta löytyi ainakin viitteitä suihkulähteen alaosista ja vanhasta kaivosta. Ehkä saamme joskus sitäkin aluetta entistettyä, Hartiala toivoo.

Brinkhallin tulevaisuus näyttää hänen mukaansa kuitenkin valoisalta. Ihmiset ovat alkaneet löytää paikan, hääjuhlia varataan lähes kaikki mahdolliset viikonloput täyteen ja muutakin ohjelmaa kartanolla on. Elokuussa on Turun musiikkijuhlien konsertti, koko kesän vaihtuvat näyttelyt ja erilaisia muita konsertteja. Kahvilakin on auki lähes joka päivä.

– Toivomuksena on saada paikka tuottamaan sen verran, että voisimme palkata asiamiehen pyörittämään toimintaa. Jos ei kokoaikaista niin ainakin osa-aikaisen. Lahjoituksia ja testamenttejakin otamme mielellämme vastaan.

Toinenkin käyttöajatus puheen johtajalta löytyy, kartanon rakentanut arkkiatri Gabriel Bonsdorff kun oli Turun Akatemian rehtori kolmeenkin eri kertaan.

– Brinkhall edustaa siis osallaan Turun akateemista historiaa. Mikä olisikaan hienompi paikka pitää väitöskaronkkaa kuin akatemian rehtorin kotitalo? Hartiala vinkkaa nauraen.

Kartanoon ihastunut Hartiala todella on kuin kotonaan komeissa puitteissa. Hän kulkee tottunein askelin käytäviä ja kertoilee vuolaasti taiteesta, talosta ja suunnitelmista. Ohi astellessaan hänen kätensä sujahtaa huonekasvin multaan. Ilme kertoo, ettei vettä vielä tarvita ja seuraava opastettu kierros kartanossa voi alkaa.

Brinkhallin kartano, Brinkhallintie 414, Kakskerta.

TEKSTI JA KUVA: TIMO NÄRÄ