Hirvensalolaisaktiiville seurakuntaneuvoksen arvonimi

03.10.2019

Sen täytyy joku hulluus olla. Ehkä siinä jotain pätemisen tarvettakin oli.

Näin pohtii pitkää luottamustehtävä- ja yhdistysuraansa seurakuntaneuvoksen arvonimellä 17. toukokuuta palkittu hirvensalolainen Keijo Korkka. Ainoana tänä vuonna.

Arvonimestä Korkka on otettu, mutta omissa oloissaan viihtyvä mies ei halua asiasta suuremmin huudella. Maininki-lehden haastatteluunkin häntä sai hetken suostutella. Arvonimialoitteen tehneen Martinseurakunnan järjestämässä elokuisessa juhlatilaisuudessa oli hänen mielestään jo riittävästi - tai ehkä liikaakin.

PITKÄ URA KIRKON PARISSA

Korkka toimi Martinseurakunnan seurakuntaneuvoston jäsenenä ja kirkkovaltuustossa 32 vuoden ajan, minkä lisäksi hänet on nähty monessa muussa seurakunnan luottamustehtävässä.

– Tärkeitä asioita oli paljon. Seurakunnan toiminnassa kärsin vähän siitä, kun rähjättiin naispappeudesta. Ja nyt on samanlaiset tärinät homo- ja lesbovihkimisistä. Kirkko ei ole päässyt ollenkaan rauhalliseen aikakauteen, Korkka harmittelee.

KOTISEUTUAKTIIVI

Korkka on ollut vuosikymmeniä aktiivinen myös kotiseutuyhdistyksissä ja urheiluseuroissa.

Hirvensalossa hänet tunnetaan erityisesti omakotiyhdistyksen entisenä puheenjohtajana ja venevalkaman puuhamiehenä.

Ja lista vain jatkuu. Vaikka iän myötä suurin osa touhuamisesta on takanapäin ja seurakunnan viimeiset luottamustoimet hyvästelty, taustaltaan inkeriläinen Korkka jatkaa edelleen toimimistaan Pietarin Pyhän Marian seurakunnan ystävyystoimikunnan asiantuntijajäsenenä.

– Kokouksia on harvemmin, mutta kyllä minä olen ollut niissä paikalla, Korkka kertoo.

Korkka on ollut luottamustoimissa hyvin tunnollinen ja toteaakin useimmiten nousseensa johtavaan asemaan nopeasti uuteen toimintaan lähdettyään.

– Olen aina halunnut tehdä asiat kunnolla, ja olen myös tunnollinen. Se ilmeisesti aina huomattiin, ja minut nostettiin nopeasti puheenjohtajaksi.

Kukolassa, entisen omenatarhan tontilla sijaitseva omakotitalo kylpee tontin puuston vehreydessä. Maisema ja saaren henki talon ympärillä ovat 50 vuodessa muuttuneet.

– Ei tämä enää ole sama saari kuin ennen. Tykkäsin siitä vanhasta saaresta.

URHEILU MUUTOKSENTEKIJÄNÄ

Korkan perhe joutui 1936 sodan jaloista evakoksi Inkerinmaalta, Lempaalta, kun Keijo oli parivuotias. Sieltä tie vei Novgorodiin ja sieltä nälänhädän jaloista Viron kautta Loimaalle 1943. Isä jäi Venäjän vangiksi 1938.

– Jälkeenpäin sain tietää, että hänet oli ammuttu Leningradissa. Niin minä isäni menetin, Keijo Korkka toteaa.

Vielä tänäkin päivänä sodan kauhut, nälänhätä ja lapsuudentapahtumat tulevat miehen mieleen unta odotellessa.

– Kun menen maate, niin siellä ne ajatukset alkavat kiertää lähes joka ilta.

Evakon leima, ryssittely ja ulkopuoliseksi jääminen saivat Korkan vielä nuorena miehenäkin synkkiin mielialoihin. Avuksi tuli lopulta urheilu.

– Itsetunnon kohotus oli aika suuri, kun aloin pärjätä urheilussa. Sitten alkoi koulukin mennä hyvin.

Myös Korkan äiti oli ylpeä poikansa pärjäämisestä.

– Hän luki aina lehdestä urheilutulokset. "Keijo ensimmäinen, tuollakin Keijo ensimmäinen". Se oli hänellekin sellaista henkistä päänsilitystä, Korkka muistelee.

Eikä urheilu ole miestä jättänyt, vaikka ikää on kertynyt. Syyskuun alussa 85 täyttänyt Korkka on myös tuore Aikuisurheiluliiton Suomen mestari painonheitossa. Ja SM-kakkonen hän on moukarinheitossa.

– Tänä vuonna olisi vielä olympiapainon suomenmestaruuskisat. Askel on kyllä jo vähän lyhentynyt ja muistikin alkaa pätkiä ja siellä moukari painaa 25,4 kiloa. Sitä pitäs heittää vielä. Vaimo ja lapset on kauhuissaan, että ei kai se pahus sinne meinaa mennä. Kyllä se voi niin vaan käydä, että kyllä minä itseni sieltä löydän, Korkka naurahtaa pilke silmäkulmassaaan.

TEKSTI JA KUVA: RIITTA ALAKOSKI