Ihana Ellen – ja hänen vanhempansa

07.02.2019

Vastaanotto on vaikuttava. Martta-koira tulee tervehtimään heti ovella. Koira on iso, mutta ystävällinen. Vähän sivummalla tilannetta tarkkailee Ellen-tyttö, vuosi ja kaksi kuukautta. Perheessä asuvat toki myös vanhemmat, mutta neito vie oitis huomion pelkällä olemuksellaan.

Martta on rodultaan rottweiler. Kolmas yksilö meidän perheessä, Elena Hokkanen sanoo.
– Pieni koira ei olisikaan meidän juttumme. Hän kertoo itse kasvaneensa rottweilereiden seurassa ja kokemusta on siitä, että rotu on todella ystävällinen ja kiltti. Koiran luonne on siitä ihmisestä kiinni, joka sitä kasvattaa.
Koostaan huolimatta Martta on vielä pentukoira.
– Hän vain örisee, eikä osaa vielä haukkua, Hokkanen sanoo.
– Koira huolehtii, että lenkille tulee lähdettyä, Tero Nurminen sanoo. Martta toimii kuin personal trainer ja varmistaa, että isäntäkin saa raitista ilmaa. Lenkillä käydään kolme kertaa päivässä.
Ellen saa samalla äitinsä tapaisen perinteisen kasvatuksen – eli saa elää koiran kanssa. Selvästi kaksikolla onkin seuraa toisistaan. Eräänkin kerran olohuoneessa tuli aivan hiljaista:
– Ellen söi koiran luuta toisesta päästä ja Martta toisesta päästä, kun he ovat aina jakaneet asiat, Elena kuvailee.
Nyt he myös pallottelevat, Ellen heittelee palloa ja Martta noutaa.
– Ellen kikattaa ja nauraa koiran touhuja. Kokoeroa lapsi ja pentu -kaksikolla toki on.

KAHDEN KIELEN VAHVA POHJA
Tero Nurminen on syntyperäinen turkulainen ja on asunut koko ikänsä Turussa ja lähikunnissa.
– Kovin pitkälle en ole elämässäni päässyt, hän vitsailee.
Elena Hokkanen on alun perin kotoisin Virosta ja hänen äidinkielensä on venäjä. Äidin isä on kuitenkin suomalainen, joten sukua on molemmissa maissa.
– Kaksivuotiaasta asuin Varissuolla, sieltä muutettiin omakotitaloon Lietoon, mistä palasin taas Turkuun. Olen ihan turkulainen, Elena Hokkanen sanoo.
Lapselleen hän puhuu venäjää, näin myös isovanhempien kanssa löytyy yhteinen kieli.

OMAKOTITALOSSA HYVÄÄ KOIRAELÄMÄÄ
– Tänne muutettiin neljä vuotta sitten keskustasta, koska saaristo on lähellä sydäntä, ja veneily. Aina näkyy meri jostain kulmasta ja luonto on lähellä, jos lenkkeilee. Haluttiin pihaa, muttei kuitenkaan paljon, grillausmahdollisuuden verran. Lähinnä haluttiin pois kerrostalosta, Tero kuvailee.
Koiraperheenä omakotitalossa on helpompaa. Nyt kotoa on myös lyhyt matka katsomaan, että oman veneen köydet ja asiat ovat kunnossa. Tero pohtii ettei voisi kuvitella asuvansa esimerkiksi Helsingissä. Jo pelkästään siksi, että hieno saaristo puuttuu.
– Turku on kiva kaupunki, kesällä tämä on yksi täydellisimpiä kaupunkeja minun mielestäni, sen jokiranta ja jokilaivat, Elena sanoo.
– Tämä on sopivan kokoinen, ei pieni muttei isokaan kaupunki, Tero täydentää. Työreissut vievät häntä eri puolilla maata, erot ihmisten mentaliteetissa näkyvät.
– Jyväskylästä pohjoiseen kaikki keskustelevat keskenään. Siellä joutuu juttelemaan bussikuskille ja ihmisille hississä, hän nauraa.

ENSIMMÄISESTÄ TYÖSTÄ JO URAN ALKUUN
– Minä olen vielä kesätöissä, kuvaa Tero Nurminen uraansa.
– Aloitin Filmtownissa ilta- ja viikonlopputöissä, kun olin 13-vuotias, nyt olen vähän vanhempi.
Hän tuli hallintotehtäviin eli nykyiseen ”kesäduuniinsa” vuonna 1997 eli reilut 20 vuotta sitten.
– Liedon lukiosta pääsin armeijaan ja sitä kautta työelämään.
Lukiossa oli aikaa kasvaa täysi-ikäiseksi ja hankkia ajokortti. Sitten perheyritys ja työnteko veivät mennessään. Vuodesta 2007 hän on toiminut yrityksen toimitusjohtajana.
– Työssä on onnistumisen jano, ja kun onnistumisia tulee, se on kaikkein hienointa ja palkitsee. Ala on isossa murroksessa, uudistuksia joutuu tekemään paljon. Se on monopolipeliä ihan oikeilla rahoilla.
Filmtown on videovuokraamoketjuna kokenut, miten netin suoratoistopalvelut ovat jyränneet alaa. Vuonna 2013 alkanut muutos on ollut kova. Se, mikä aiemmin oli sivutuote eli irtokarkkivalikoima, on muuttunut pääasiaksi.
– Ennen oli videovuokraamo, missä oli karkkia, tulevaisuudessa karkkikauppa, missä on leffoja. Muutos vaatii myös erilaisen liikepaikan.
Elena on alun perin opiskellut ammattikoulussa hotelli- ja ravintola-alaa ja myös tehnyt alan töitä kahdeksan vuotta. Sen jälkeen hän kouluttautui uudelleen liiketalouden tehtäviin. Ennen äitiyslomaa ja hoitovapaata hän oli myös Filmtownin palveluksessa.
– Nyt muksun kanssa kotona syksyyn asti. Täyspäiväistä työtä, ja se on ihanaa, Elena sanoo.

RINTEESEEN HETI, KUN IKÄÄ RIITTÄÄ
Laskettelu on ollut yksi perheen yhteinen juttu.
– Ellenkin laitetaan vuoden päästä 2-vuotiaana suksien päälle, tähän Hirvensalon omille Alpeille.
Vielä hän on liian pieni, mutta Ellenin isoisä on intohimoinen laskettelija.
– Hän on luvannut opettaa Elleniä ja sanoo, että heistä tulee oikein mäkihirmuja.
Isovanhemmat ovat lähellä, Liedossa ja Yli-Maariassa. Heille Ellen on ilmeinen silmäterä muiden serkkujen ohella. Mutta miltä tuntui itsestä tulla vanhemmaksi?
– Aika pelottavalta, Elena muistelee.
– Totta kai sitä yritti olla itsevarma, mutta kun toinen on syntyessään niin hauras ja pieni, pelotti vähän, vaikka olihan se myös ihanaa. Liian äkkiä lapsi myös kasvaa.

SEURAAVA SAARELAISKAVERI
Seuraava saarelaiskaveri on Elenalle tuttu teinivuosista saakka. Hän on nuori nainen, joka asuu yhdessä lapsensa kanssa Haarlassa. Tämä yrittäjähenkinen nainen tekee töitä liikealalla. Töissä hän puhaltaa yhteen hiileen äitinsä kanssa.
– Yrittäjäluonne, Elena kuvaa.

TEKSTI JA KUVA: SINI SILVÁN