Kakskerran VPK saa juhlavuonna uuden paloaseman

06.06.2019

Kakskerran vapaaehtoisella palokunnalla on syytä juhlaan. Tänä vuonna tulee kuluneeksi 80 vuotta palokunnan perustamisesta. Lisäksi palokunta saa uudet toimitilat syksyllä Satavaan.

Nykyinen palokunnan talli sijaitsee Harjattulassa, golfkentän, opiston ja kartanon kupeessa, juhlatilan alakerrassa. Pariovien taakse on parkkeerattu sammutusauto, joka hipoo tallin kattoa. Montaa kymmentä senttimetriä ei myöskään jää miehistön pukukaappien ja auton kyljen väliin. Yksi Suomen pienimmistä paloasemista tyhjenee lokakuussa.

Uusi paloasema on tulosta seitsemän vuoden työstä rahoituksen ja suunnittelun ääressä. Ensin taakse oli saatava pelastuslaitoksen tuki, jonka jälkeen asia vietiin kaupungin päättäviin elimiin ja aluepelastuslautakuntaan. Sitten alkoivat suunnitelmat ja tilatarveselvitykset.

– Seitsemän vuotta on tällaisessa prosessissa kuitenkin jopa lyhyt aika. Toiminta ei täällä Harjattulassa kehity ja sijaintikin on väärä, toteaa Kakskerran VPK:n päällikkö Marko Viljanen.

20VUOTTA HARJATTULASSA 
Kakskerran VPK perustettiin vuonna 1939 Kakskerran kuntaan. Sen toimitilat olivat Kakskerrantien varressa muutama sata metriä uudesta paloasemarakennuksesta Kakskertaan päin. Vanha paloasema purettiin pyörätien edestä vuonna 1985.

– Vuonna 1998 alettiin palokuntaa käynnistellä uudelleen ja sijainniksi tuli Harjattula. Mukana käynnistelemässä oli paljon henkilöitä, jotka ovat olleet opistolla tai golfilla töissä tai asuivat muuten tässä lähellä. Harjattulassa on oltu nyt 20 vuotta, Viljanen kertoo.

Sammutusauton talli, jossa sijaitsee myös miehistö- ja varastotilat, oli aikanaan avokatos. Seinät ja lattia on rakennettu palokuntaa varten. Ovet eivät edes näytä niin suurilta, että sitä odottaisi löytävänsä varsin kookkaan paloauton niiden takaa.

AHTAISTA TILOISTA UUSIIN
Yksi syy uusille tiloille on juuri vanhan paloaseman pieni koko. Noin 70-neliömetrin tallitilassa on miehistön pukutila, toimistopöytä ja sammutusauto kylki kyljessä.

– Täällä puetaan varusteita kiireessä ja ajetaan samalla auto ulos aivan vierestä. Se on valtava työturvallisuusriski, Viljanen selittää.

Lisäksi vanhassa paikassa on paljon manuaalista työtä, joka helpottuu uuden toimitilan myötä.

– Ovet on ensin avattava käsin, sitten ajettava auto ulos, suljettava ovet perässä ja mahdollisesti haettava lisäkalusto vielä toisesta rakennuksesta. Uuden paloaseman myötä tulee automaattiset nosto-ovet, jotka aukeavat napin painalluksella ja sulkeutuvat auton mentyä. Kaikki työ mikä jää pois, nopeuttaa lähtöjämme.

Harjattulan paloasemalta auto singahtaa liikkeelle keskimäärin kymmenen minuutin sisään hälytyksestä. Uuden paloaseman myötä lähtöjen uskotaan nopeutuvan liki puolella.

– Viisi minuuttia on paljon varsinkin avun tarpeessa olevalle. Lisäksi moni miehistöstämme asuu lähempänä uutta asemaa, joten pelkästään rakennusteknisistä asioista ei ole kyse.

SATOJA LISÄNELIÖITÄ, KAIKKI TARPEEN
Uusi asema on paitsi noin 430 neliömetriä edeltäjäänsä suurempi, tuo se mukanaan myös muita positiivisia perustarpeita, kuten wc-tilat.

– Nykyisellä asemalla ei ole edes lämmintä vettä. Kun talvipakkasella tai räntäsateessa tullaan hälytystehtävältä, on se aika ankeaa pestä ja huoltaa kalusto ja ajoneuvot ulkona. Se tietysti vaikuttaa myös miehistön motivaatioon ja uusien kiinnostuneiden liittymiseen, Viljanen toteaa.

Uusi paloasema tuo tullessaan asianmukaiset tilat sekä ajoneuvojen että muun kaluston huoltoon ja säilytykseen. Jatkossa myös lähes kaikki huolto voidaan toteuttaa sisätiloissa. Myös miehistö pääsee suihkuun ja saunaan raskaan pelastustehtävän jälkeen.

– Ehkä tehtävien jälkeen on sitten päällikönkin mukavampi kirjata raporttia muutenkin kuin hanskat kädessä viidessä lämpöasteessa, naurahtaa Kakskerran VPK:n hallituksen puheenjohtaja Britt-Marie Juup.

HARRASTUSPOHJALTA
Vapaaehtoinen palokuntalaisuus on Viljasen mukaan sopimusperusteista pelastustehtävien hoitamista.

– VPK-yhdistys tekee alueellisen pelastustoimen kanssa palokuntasopimuksen, jossa määritellään lähtöajat, kalusto ja henkilövahvuudet, millä pelastustointa hoidetaan. VarsinaisSuomessa sopimuspalokuntia on noin 70 kappaletta, Viljanen sanoo.

Merkittävin ero vakinaiseen palokuntaan nähden on kuitenkin se, että sopimuspalokuntien asemat ovat miehittämättömiä ja miehistö tulee paikalle hälytyksen sattuessa. Miehistöllä on sammutus- ja pelastustehtävien hoitamiseen osittain samanlaiset vaatimukset kuin ammattipalokunnillakin. Esimerkiksi savusukellusta varten testit ovat samat kuin ammattilaisilla.

– Suoriudumme normaaleista tehtävistä itsenäisesti, ilman vakinaisen palokunnan apua. Täysin ilman vakinaista palokuntaa ei tietenkään tulla toimeen. On paljon päivittäisiä tehtäviä ja myös paljon erikoistehtäviä, joita harrastuspohjalta ei voi edes suorittaa.

Toinen suuri ero vakinaiseen palokuntaan verrattuna on se, ettei miehistö saa toimestaan palkkaa. Kun sopimuspalokuntalainen käy sammutustöihin, kirjataan palokunnalle hänen käyttämiensä tuntien verran rahaa. Harrastaja siis tienaa harrastuksellaan palokunnalle rahaa, jota voidaan sitten käyttää palokunnan kalustoon tai muuhun itse harrastajan hyväksi.

Saarten oma palokunta on suuri etu onnettomuuden sattuessa. Ilman vapaaehtoisia lähtisi tulipaloa sammuttamaan vakinainen palokunta keskuspaloasemalta Eerikinkadulta. Ero näkyy sekä matkassa että ajassa keskustasta tai Satavan uudelta paloasemalta saarille lähdettäessä.

– Puhutaan helposti 10 – 15 minuutin eroista. Turussa ei ole kuin yksi vakituinen paloasema. Kaarinassa on seuraava ja se on täältä saarilta katsottuna hyvin kaukana, Viljanen sanoo. Saarilla asuvat vapaaehtoiset myös tuntevat ihmiset, paikat ja kohteet.

KYMPILLÄ VUODESSA
Kakskerran VPK:lla on myös vain jäsenmaksua maksavia tukijäseniä. He siis eivät osallistu aktiivisesti toimintaan, mutta maksavat vuotuisen kymmenen euron jäsenmaksunsa palokunnan toimintaa tukien.

– Vaikka sopimus pelastuslaitoksen kanssa korvaa meille välttämättömimmät, jää yhdistykselle kuitenkin paljon sellaisia asioita, joita pitää hankkia itse. Vain sillä tavoin voimme erikoistua ja kehittyä, Juup sanoo.

Yhdistyksen kassasta maksetaan muun muassa palokuntalaisten henkilökohtaisia suojavarusteita ja erikoiskalustoa, kuten esimerkiksi hiljattain hankittu ajoneuvon sammutuspeite. Kakskerran VPK:n kohdalla kyse on vuosittain tuhansien eurojen lisäkuluista.

–Pelkästään Satavassa ja Kakskerrassa on noin 2500 kiinteistöä, jotka ovat tämän palokunnan lähitoiminta-alueella. Meidän mielestä kymmenen euroa vuodessa ei olisi lainkaan kohtuutonta vaikka joka taloudelta. Se takaisi toimintamme kehittämisen vielä paremmaksi, Juup toteaa.

TEKSTI JA KUVAT: TIMO NÄRÄ