Kauriiden saaret

03.09.2020

Artikkelit

Vielä parikymmentä vuotta sitten metsästysseura Kakskerran Erän pääsaalis oli hirvi. Kiireisimpinä vuosina kaatoluvut olivat kahdenkymmenen molemmin puolin ja hirvitiheys saarilla suuri. Nyt kohteena ovat metsäkauriit, joita pyydetään kaksisataa vuodessa.

Suurin osa nelikymmenhenkisen metsästysseuran aktiviteeteista kohdistuu kauriin metsästykseen. 

– Se on meidän päälajimme. Kauriin lisäksi ammumme jokusen peuran, kertoo seuran sihteeri ja pitkäaikainen aktiivi Sakari Itähaarla.

Toisiaan hyvin paljon muistuttavat metsäkauris ja valkohäntäpeura ovat maallikolle äkkiseltään hankalasti erotettavat. Metsäkauriin häntä on pieni töpö, kun taas valkohäntäpeuran komea häntä muistuttaa valkoista harjaa. Kokoero on myös huomattava. Kauris painaa alle 40 kiloa, peura jopa 130. Peura on myös kaurista  pitkäselkäisempi.

– Biologithan puhuvat valkohäntäkauriista, mutta metsästyslaki puhuu peuroista ja niin puhumme mekin, Itähaarla naurahtaa.

PUNALIIVISET MIEHET

Kauriin metsästys alkoi syyskuun alussa, jolloin metsälle sai lähteä niin sanotusti miesajona. Vasta lokakuun puolella metsällä saa käyttää riistaa ajavaa koiraa, joka ei ole kytketty hihnaan. 

Kaurista metsästetään saarilla pääasiassa seuruemetsästyksenä, jolloin porukkaan kuuluu ajomiehiä, koiranohjaaja, passissa odottavat ampujat ja jahtipäällikkö, joka johtaa metsästystä.

– Jahdissa on aina oltava jahtipäällikkö, joka määrää ampujille paikat ja ampumasuunnat. Jahtipällikön ensimmäinen huomionkohde on turvallisuus. Kaurisjahdissa punaiset liivit eivät ole pakollisia, mutta Kakskerran Erän jahtimiehet käyttävät niitä silti aina.

MARJASTAJAT HUOLETI

Punaliiviset miehet voivat Itähaarlan mukaan ymmärrettävästi herättää pelkoa, että uskaltaako marjametsään mennä, kun siellä on pyssymiehiä. Huoli on kuitenkin turha.
– Kaurismetsällä aseena käytetään haulikkoa, joka on huomattavan turvallinen ase kivääriin verrattuna. Kaurista metsästettäessä haulikon tehokas etäisyys on 25 metriä. Haulikon kantama on lyhyt ja sadan metrin päässä haulit ovat jo vaarattomia.

Toinen asia, jolla marjastaja voi mieltään helpottaa, on metsästäjältä vaadittava varma tunnistus ennen ampumista. Sorkkaeläinjahdissa metsästyksen johtaja sanoo ampujalle, mitä ammutaan, esimerkiksi uroskaurista tai vasaa.

– Haulikolla ei saa ampua peuraa, siihen tarvitaan luotiase. Ampuja joutuu tunnistamaan eläimen varmasti ennen kuin vetää liipaisimesta. Aina on varmistettava, mitä ampuu ja ehdottomasti tunnistettava kohde. Siinä saa marjastaja olla huoletta, Itähaarla vakuuttaa.

KOLARIEN MÄÄRÄ KASVUSSA

Saarilla metsästetyistä kauriista noin kolmasosa saadaan niin sanotuista kyttäyskopeista. Jutun kuvituksessa näkyvä koppi sijaitsee Peurakallion kupeessa olevalla pellolla maanomistajan myötämielisellä luvalla.

– Kopista näkee vielä paremmin, mikäli ihminen sattuisi tulemaan tulilinjalle. Toki myös ihmiset näkevät kopin ja usein kiertävät sen jo varoiksi riittävän kaukaa. 

Hirvilupiakin Erällä on muutama vuosittain, mutta saalis jää laihaksi hirvien vähyyden takia.

– Nykyään ei hirviä ole paljon yhtään. Ammuimme viime syksynä kaksisataa kaurista ja yhden hirvivasan, Isohaarla vertaa. 

Viime vuonna myös liikenne verotti kauriskantaa melkoisella määrällä. Saarilla kolahti keskimäärin useammin kuin kerran viikossa.

– 70 kolaria ehti tulla vuodessa. Osa eläimistä päätyy metsästäjien pakkaseen, osa ei. Kun kauris törmää auton kanssa, on eläin usein aika surkeassa kunnossa. Noin puolet onnettomuuseläimistä säilyy elintarvikekelpoisena.

Kauriin ja valkohäntäpeuran metsästys jatkuu helmikuun puoliväliin asti. Vielä puolen vuotta punanuttuja saattaa siis teiden varsilla näkyä. Huomiota herätetään kuitenkin myös jahdin aikana teiden varsille asetettavin varoitusmerkein.

Mikäli metsästysseuran toiminta kiinnostaa tai haluat antaa palautetta, löydät Kakskerran Erän sivulta yhteystiedot https://turunseudun.rhy.fi/kakskerran_era/

TEKSTI JA KUVA: TIMO NÄRÄ