Kehon ja mielen hoitoa

03.09.2020

Artikkelit

Martin seurakuntaan kuuluvat saaret ovat Liisa Kuuselalle tuttuja työn kautta. Neljätoista vuotta sitten aloittaessaan seurakuntapastorina hänen toimialueensa olivat saaret.

Nykyisin Liisan vastuualueena on Martin seurakunnan vapaaehtoistyö. Missioyhteisö –projekti, joka vie työajasta melkein puolet, tuo hänet jälleen Hirvensaloon, mikä on hänelle mieluista.
– Aina läikähtää niin mukavasti, kun tulen sillan yli, hän toteaa.

KUTSUMUSTYÖSSÄ

Eurajoella pappisperheessä kasvaneelle usko ja hengellinen elämä tulivat kodinperintönä ja papin ammattiin hän tunsi kutsumusta jo nuorena. Sosiaalipolitiikan opintojen kautta hän päätyi sosiaaliterapeutiksi. Ollessaan äitiyslomalla ja hoitovapaalla hän kouluttautui opettajaksi ja toimi tuntiopettajana terveydenhuoltoalan oppilaitoksessa. 

Liisan eri ammateissa on paljon yhteistä. Terapeutti, opettaja ja pappi kohtaavat kaikki työkseen ihmisiä. Sosiaaliterapeuttina hän näki myös ihmiselämän nurjan puolen. Elämän tarkoituksen pohdinta jäi kuitenkin vajaaksi, kun työstä puuttui hengellinen elementti. Hän ei kadu valintojaan, sillä aikaisemmista ammateista riittää ammennettavaa myös papin työhön.

Ammatinvaihto ei vielä vajaat parikymmentä vuotta sitten ollut niin yleistä kuin nykyisin. Päätös opintojen aloittamisesta vaati kypsyttelyä. Ensimmäinen tentti teologisessa tiedekunnassa antoi kuitenkin tunteen kotiintulosta ja pukiessaan ensi kertaa papin pannan tiesi Liisa olleensa kutsuttu tehtävään.

ARJEN KOHTAUSPAIKKOJA

Missioyhteisö -projekti kannustaa etsimään uusia toimintamuotoja ja -tapoja kohdata seurakuntalaisia. Tilaisuuksiin seurakuntalaiset ovat tervetulleita sellaisina kuin ovat ja niissä painottuu keskinäisen yhteyden luominen tekemisen kautta. Liisa antaa tilaa myös spontaaniudelle.

Hänen tapansa jutella on välitön ja luonteva. Hän juttelee Jeesuksen läsnäolosta arjessa yhtä luontevasti kuin vallitsevasta säätilasta. Hän myöntää, että valtaosalle seurakunta näyttäytyy vain kirkollisten toimitusten – ristiäisten, häiden, hautajaisten – kautta. Hän muistuttaa, että Jeesus on läsnä
joka hetki. 

– Hän ei ole hahmo, joka otetaan esiin vain juhlapyhinä, Liisa konkretisoi.

Yhteisöllisyys, yhdessä tekeminen ja keskinäisen yhteyden kokeminen ovat leimaa antavia Missioyhteisön seurakuntatyölle. Ihannetilanteessa toiminta ja tapahtumat kumpuavat seurakuntalaisten aloitteista ja ideoista. Liisa kokee olevansa innostaja, kannustaja ja kuuntelija. Toiminta on parhaimmillaan, kun jokainen saa olla  mukana omalla vahvuusalueella.

– Tosin joskus on hienoa olla todistamassa kun joku löytää itsestään uinumassa olleen taidon, Liisa sanoo.

Hän kiittelee Kakskerran – jo ennestään hyvää – yhteisöllisyyttä. Hennalassa vuosittain järjestettävä talvitapahtuma on hyvä esimerkki eri yhdistysten yhteistyöstä ja erilaisista vahvuuksista. Liisa kertoo innostuneesti erilaisista toimintatavoista ja kohtauspaikoista, joiden kehittämisen Missioyhteisö on mahdollistanut. Puheessa toistuvat muun muassa Messy church, missiomessut, rukouspysäkki ja alfakurssit. Uutena toimintana ovat syksyllä alkamassa naisten kutsuvierasillat.

LIIKETTÄ NIVELIIN

Pienillä muutoksilla tapahtumia voidaan elävöittää. Pieni liikunta- tai lauluhetki yhdessä toteutettuna vapauttaa tunnelmaa.

– Ihan liikaa istutaan, ihminen on luotu liikkumaan, Liisa toteaa. Mieli ja keho tarvitsevat kumpikin säännöllistä huoltoa.

Satavassa sijaitseva Hennala, joka on entinen pappila, tarjoaa oivat puitteet uskon ja liikunnan yhdistämiseen.

– Siellä on jo kerran kokeiltu uskon ydinasioihin pureutuvan alfa-kurssin liikunnallista versiota, sport-alfaa, mikä osoittautui suosituksi. Nyt starttaamme uudelleen syyskuun lopussa. 

Hennala on myös perheille ihanteellinen paikka ja luonteva valinta Messy churchille. Pienten lasten kanssa kirkossa ollut tietää kuinka vaikeaa lasten on pysyä paikoillaan.

– Toiminnallisessa Messy churchissä saakin temmeltää ja puuhastella kaikessa rauhassa.

OSALLISTUJAT LUOVAT TUNNELMAN

Hirvensalon kirkon ollessa pois käytöstä on toimintaa sijoitettu eri paikkoihin: jumalanpalvelukset ovat Meri-Karinassa, pienemmät tilaisuudet ja vaikkapa diakonin vastaanotto on Pitkäpellonkadulla entisen päiväkodin tiloissa. Liisa pitää tätä mahdollisuutena kehittää erilaista toimintaa.

Tiloja tärkeämpi tunnelman ja hengen luomisessa ovat kuitenkin ihmiset. Tilat asettavat tietyt rajat, mutta yhteistä osallisuutta voi luoda myös muilla keinoin.

– On selvää, että vanhassa kivikirkossa, esimerkiksi Kakskerran kirkossa, ei tilaa juurikaan pysty muuttamaan – penkit ovat siinä missä ovat. Vanhoissakin kirkonpenkeissä voi istua vapaammin ja rauhassa voi katsella ympärilleen - myös kääntyä katsomaan taaksepäin, vakuuttaa Liisa.

”Istu niin kuin kirkonpenkissä!” ei ole enää relevantti kehotus jälkikasvulle, jonka toivotaan istuvan hiljaa paikallaan. 

Jumalanpalvelukset nykymuodossaan – vaikka paljon on tapahtunut vuosikymmenien aikana – saatetaan vieläkin kokea vieraiksi ja jäykiksi.

– Jos kaikki istuvat penkeissään, vieläpä kirkon takaosassa, kuin tikunnielleinä, erillään toisistaan, niin mitähän joku ulkopuolinen miettisi katsoessaan toimitusta? Missä on ilo ja miksi se ei saisi näkyä, Liisa pohtii.

Liisa pääsi tutustumaan toisenlaiseen seurakuntakulttuuriin osana arkkihiippakunnan Kirkko postmodernissa Euroopassa -hanketta. Hän oli pari vuotta sitten vaihdossa kolme kuukautta Lontoossa anglikaanisessa seurakunnassa. Ennen jumalanpalveluksen alkua, väen tullessa kirkkoon soi taustalle musiikki ja iloinen puheensorina täytti kirkon. Kiinteitä penkkejä ei ollut, vaan jokainen saattoi asettaa tuolinsa haluamalleen paikalle. Seurakunnan kaikkea toimintaa leimasi vapaaehtoisten suuri määrä.

PERSOONA EDELLÄ

Liisa tekee töitä persoonallaan. Hän ei julista, eikä saarnaa, vaan kertoo, juttelee vapautuneesti omalla tyylillään lähes tilanteessa kuin tilanteessa. Ammateissa, jossa on ihmiskuormaa paljo,n voi uhkana olla työuupuminen. Liisa tunnistaa uhan.

– Enemmän varmaan uuvuttaisi, ellei työssä saisi olla itsensä, hän pohtii. Hän muistuttaa myös, että ihmisen ei pidä yrittääkään kantaa yksin koko taakkaa; apua
saa Jumalalta. 

Töihin on mukava lähteä ja työn antama hengellinen voima kantaa myös arjessa. Työ seuraa osittain myös kotiin, mutta Liisaa se ole koskaan häirinnyt ja myös perhe, aviomies ja kaksi nyt jo aikuista tyttöä, tottuivat tilanteeseen.

Mieltään Liisa hoitaa hiljentymällä rukoukseen ennen työpäivän alkua. Aamuihin on kuulunut jo vuosikymmenien ajan myös juoksulenkki, johon Paattisten metsäiset hiekkatiet tarjoavat hyvät puitteet. Se on samanaikaista kehon ja mielen hoitoa.

TEKSTI JA KUVAT: VIRVE MYLLYMÄKI