Koti Kakskerrassa, juuret Eestin maaseudulla

22.11.2018

Presidentti Mauno Koivisto avasi inkerinsuomalaisille pääsyn Suomeen, minkä seurauksen noin 30 000 -35 000 inkerinsuomalaista ja heidän jälkeläistään muutti Suomeen vuosina 1991 - 2016. Yksi heistä oli Kaili Hjorthin äiti, joka tuli Yläneelle töihin vuonna 1991. Muutaman kuukauden jälkeen muu perhe seurasi perässä, mutta isoäiti, Suomessa vuonna 1931 syntynyt inkerinsuomalainen jäi kotiinsa Tartoon.

Kaili vietti elämänsä kuusi ensimmäistä vuotta Eestin maaseudulla Välgissä noin 40 km:n päässä Tartosta. Hänen lapsuusaikansa ajoittuu NeuvostoEestin viimeisiin vaiheisiin, jolloin niukkuus oli osa arkea. Kotona kasvatettiin lehmiä, porsaita, kanoja omiksi tarpeiksi. Alle hehtaarin peltoala tuotti ruokaa omaan pöytään ja eläinten rehu saatiin kolhoosista
– Herkkuja ei saanut joka päivä ja yleensä ne olivat kotitekoisia, muistelee Kaili. Tartossa asuvat molemmat isoäidit kasvattavat edelleen osan omasta ruuasta pieniä puutarhapalstojen neliöitä hyödyntäen. Kaili kertoo isoäitinsä paheksuneen nurmikkoa, kun hän oli vieraillut Kakskerrassa.

SUOMEEN SOPEUTUMINEN KÄVI HELPOSTI
Suomeen muutto tuntui lapsesta seikkailulta. Ei sitä välttämättä edes käsittänyt että muutettiin toiseen maahan, sillä pelkästään Tallinnassa oli lapsen mielestä erilaista, muistaa Kaili. Suomi näyttäytyi kuusivuotiaalle hienona maana, jossa kaupoissa oli paljon karkkia. Samoin hän muistaa ihmetelleensä, miten seinästä vaan voitiin ottaa rahaa. Kaili sopeutui hyvin suomalaiseen yhteiskuntaan. Koulussa ja kavereiden kanssa leikkien suomen kieli tarttui nopeasti. Hän arvelee, että kotiutuminen oli hänelle helpompaa kuin 11- ja 12-vuotiailla sisaruksillaan. Viidennen luokan Kaili aloitti Turussa, jonne perhe muutti, koska Yläneellä ei isälle ollut töitä.
Lähisuku asuu edelleen Turussa. Yhteydenpito on tiivistä, kuten myös Tartossa asuviin isoäiteihin, joita Kaili käy tervehtimässä työ- ja lomamatkoillaan.

HARJOITTELUPAIKASTA KEHKEYTYI UUSI AMMATTI
Kaili ei pelkää tarttua uusiin asioihin. Hän oli valmistunut vaatturiksi, mutta alan heikon työtilanteen takia hän aloitti matkailualan opinnot. Ala ei kuitenkaan kiehtonut häntä tarpeeksi. Hän huomasi lehti-ilmoituksen, jossa haettiin harjoittelijaa lääkäreitä lääkäreitä rekrytoivaan henkilöstöpalveluyritykseen, jossa yhtenä vaatimuksena oli eestin kieli. Firman nimi oli Mediradix ja sen perustaja ja johtaja oli Ralf Hjorth. Kolmen kuukauden harjoittelu vaihtui vakituiseen työhön ja Kaili alkoi rekrytoida lääkäreitä Eestistä Suomeen. Työmarkkinoilla on lääkäreitä vähemmän kuin työpaikkoja, minkä vuoksi rekrytointityö on tärkeää. Hän pitää monipuolisesta ja mielenkiintoisesta työstään. Työn kautta hän on uudelleen oppinut eestin kielen, jonka hän jossain vaiheessa jopa huomasi unohtaneensa. Kaikki asiat – perheen ulkopuolella – tapahtuivat suomeksi. Tällä hetkellä hän toimii rekrytointitiimin aluepäällikkönä kansainvälisessä terveydenhuoltoalan yrityksessä. Sen lisäksi hän suorittaa Turun kauppakorkeakoulussa englanninkielistä eMBA-tutkintoa, joka voitaneen vapaasti kääntää liiketoimintajohtamisen maisteritutkinnoksi.

KOTIUTUMINEN KAKSKERTAAN
Kakskertaa ei kummallakaan ollut aikaisempia siteitä, mutta erityisesti Ralfia, entistä laivan päällikköä viehätti alueen merellisyys. Kun sopiva tontti tuli myyntiin, oli omakotitalon perustukset tehtynä Yli-Maariassa. Molemmat talot valmistuivat ja Kakskertaan muutettiin kymmenen vuotta sitten. Suomalaiseen tapaan tontille valmistui ensin sauna. Saunan materiaalina ovat hirret, jotka ovat alkujaan peräisin puretusta Kosken kirkosta. Hirret ovat palvelleet myös vanhainkotina. Kun vanhainkotia purettiin olivat ne menossa hakkeeksi. Ralf pelasti vanhat hirret ja ne saivat arvoisensa paikan. Saunan lisäksi tontille on noussut pohjalaista tyyliä oleva riukuliiteri ja tietysti puuvaja, jonne polttopuut tehdään klapikoneella omalta tontilta.

EESTILÄISET OVAT AHKERAA VÄKEÄ
Työ, opiskelu sekä ekaluokkalainen Mikael pitävät Kailin kiireisenä. Omista harrastuksista on kuntosalilla käyntiä lukuun ottamatta pitänyt luopua hetkellisesti. Hän on harrastanut triathlonia. Muutaman kerran hän on osallistunut triathlonin puoli- ja sprinttimatkaan. Puolimatkassa uidaan 1,9 km, pyöräillään 90 km ja lopuksi juostaan 21 km. Kaili on osallistunut myös harrastajateatterin taustajoukkoihin. Hänen ompelemiaan pukuja on nähty muun muassa Kakskerran nuorisoseuran esityksissä Noita palaa elämään ja Adalmiinan helmi. Lisäksi hänen taidoillaan on työstetty markkinointimateriaalia ja käsiohjelmia. Eestiläisten ahkeruutta arvostetaan Suomessa ja lääkäreiden saama palaute on hyvää. Työntekoa kunnioitetaan, olipa se mitä tahansa. Ralf muistelee, että erään nuoren naislääkärin cv:ssä oli maininta kesätyöstä: kivien kääntäminen pellolla Kun Ralf ja Kaili vertailevat lapsuuttaan he löytävät paljon yhtymäkohtia ikäerostaan huolimatta. Itsenäisyyden alusta Kaili muistaa ympärillä leijuvan sodan pelon. Vaikka sitä ei lapselle ei suoraan sanottu on hänelle jäänyt mieleen, kuinka äiti oli pyytänyt isoäitiään muuttamaan Tartosta maalle, jossa voisi olla turvallisempaa ”tankkien tullessa". Jouluna koko suku kokoontuu yhteen Kailin ja Ralfin kotiin. Aattona on sekalainen joukko sekä Kailin että Ralfin lähipiiriä. Ruokapöydän ympärillä on noin 20 henkeä. Ruuat ovat enimmäkseen suomalaisia Kailin valmistamia, mutta eestiläistä on Kailin äidin valmistama perunasalaatti, joka kuuluu sikäläiseen joulupöytään.

TEKSTI JA KUVAT: VIRVE MYLLYMÄKI