Lammassaaren urheilijat ja monia muita muistoja

05.12.2019

Satavan kyläkaupan lähilaiturilta on pieni venematka Lammassaareen Leena ja Pertti Helinin mökille. Jos vettä saisi ympäri vuoden, tuskin mikään pitäisi heitä poissa saaresta talvellakaan. Maisemat ja tunnelma vievät mennessään.

Meitä oli täällä neljä lasta, yhtenä päivänä saatiin mieleen, että tehdään tähän urheilukenttä, Leena Helin muistelee 1950-luvun tapahtumia, kun katsellaan Lammassaaren rantamaisemaa.

Lapset rakensivat itse 50 metrin juoksuradan, tilan puutteessa vähän kaarevan. Tehtiin paikka korkeus- ja pituushyppyä varten ja tietenkin kiekon- sekä keihäänheittoon.

– Sitten perustettiin seura, Lammassaaren Urheilijat ja pidettiin mestaruuskilpailut.

Nopeasti kisat laajenivat, pojat saaren toisessa päässä perustivat seuran, Pikkusaaren urheilijat. Molemmilla joukkueilla oli oma lippunsa. Sitten vasta alkoi tosi kamppailu, väkeä riitti ja ranta täyttyi veneistä ja saunan penkeillä oli tungosta.

– Välillä kisat keskeytettiin. Me myimme mehua. Sitten taas kipsa kiinni ja urheilukisat jatkuivat. Kaikista merkityksellisintä oli, että vanhemmat eivät puuttuneet tähän ollenkaan, lapset toimivat itsenäisesti.

BRINKHALLIN IHANAT MAISEMAT

– Brinkhallin kartanon alue on ollut minulle todella merkityksellinen. Romanttisen lammen ympärillä kuvittelin, kuinka neidot pitkissä puvuissaan ovat kulkeneet. Ranta on lehtomainen. Se on ollut minulle pyhä paikka, kun on ollut oikein vaikeaa. Olen saanut sieltä lohtua. Esimerkiksi, kun reputin yo-kirjoituksissa, Leena Helin kertoo.

Vaikeudet ovat olleet tärkeä asia. Niiden myötä on ymmärtänyt, että elämässä peli ei ole menetetty, vaikka välillä kompastuu ja matka hidastuu. Lopulta paikka kuitenkin avautui määränpäähän, Helsingin yliopiston Voimistelulaitokseen.

– Muistan, miten ajattelin matkalla Helsinkiin, että lähden ja karistan Turun pölyt, mutta pian sielläkin tuli arki.

Opettajuus alkoi tavallaan jo aiemmin. Mannerheimin Lastensuojeluliitto järjesti uimakouluja Hirvensalossa, Kakskerrassa, Satavan Nikkilän ja Myllykylän rannoissa. Siellä urheilullisesta nuoresta naisesta tuli heti monen esikuva. Komeat olivat myös puitteet. Mannerheimin Lastensuojeluliiton Kakskerran osaston puheenjohtajana toimi kenraali Ehrnrooth ja johtokunnassa oli Brinkhallin kartanon rouva Greta Ramberg.

– Oli jo silloin ihmeellistä, että tällaisten ihmisten kanssa tehdään töitä. He pitivät arvossa uimataitoa, että se on enemmän kuin liikuntataito se on myös hengenpelastustaito.

Kakskerrassa kenraali oli aina uimakoulun promoottori, hän vihki kandidaatit ja maisterit. Koko Kakskerta tuli sinne, se oli lapsille kesän kohokohta.

PELTISEPÄN KÄDEN JÄLKI NÄKYY YHÄ

Saaren rannassa on kaksi pientä ”venepuutarhaa”. Peltiseppä-isän rakentama vene on saanut hienon uuden elämän peruna- ja yrttimaana. Muitakin esineitä on otettu talteen. Isä teki itse pesuvadit, ämpärit ja kaikki, mitä saarella tarvittiin.

– Esineissä näkyy hänen kädenjälkensä. Äiti oli parturi-kampaaja, yksityisyrittäjä, silloin vain herrasväillä oli mökit ja kesäasunnot, he olivat ahkeria ja rohkeita, että saivat tämän aikaiseksi. Nyt myöhemmin on tullut se kunnioitus, että näkee isän arvon.

Hän pohtii, miten vasta nyt osaa kunnioittaa heidän uurastustaan. Vanhemmat lähtivät varhain aamulla, säässä kuin säässä soutivat Satavan rantaan ja sieltä bussilla klo 6:10 menivät töihin kuusi kertaa viikossa ja illalla palasivat kotiin.

– Pertistä tuli tämän paikan hajottaja ja uudisrakentaja, Leena Helin nauraa.

Vanha päärakennus näkyy enää valokuvassa, venevajan puuosia taas on käytetty uuteen piharakennukseen. Löytyypä pihapiiristä myös pieni punttisali. Urheilu ja liike jatkuu.

– Yksi juhannus oli huonot säät ja kylmää. Päätettiin lähteä kiertämään Kakskerran järveä. Poikamme Pyry oli pieni, eikä ollut mitään lastenvaunuja. Niin Pertti työnsi häntä kottikärryissä ja muut, 7-vuotias Suvi-Tuuli sekä 9-vuotias Meri-Tuuli kävelivät sen 16 kilometriä.

Tämä jo 25 vuotta sitten aloitettu perinne on yhä jatkunut naisten viikon ”Leenan lenkkinä”. Tänäkin kesänä, vaikka vauhti on ehkä hidastunut ja oikoreittejäkin on keksitty, osallistujia oli viisikymmentä.

”LIIKUNNAN KAHVIOSSA TAVATTIIN”

Leena ja Pertti Helin tapasivat 1980-luvun alussa Jyväskylässä, liikuntatieteellisen tiedekunnan kahviossa. Molemmat tekivät omia jatko-opintojaan. Pertti Helin jatkoi siitä vielä opintoja filosofian tohtoriksi Kuopion yliopistossa.

– Olin kiinnostunut psykofysiologiasta. Hän tutki kilpailu- ja esiintymisjännitystä, mittasi lihasjännitystä, verenpainetta ja sykettä niin Kansallisoopperan balettitanssijoilla kuin esimerkiksi huippuampujilla.

– Väitöskirjassa tutkin myös rentoutumis- ja juoksuharjoittelun vaikutuksia psykofysiologiseen stressiin. Siinä havaittiin, että juoksu- ja
rentousharjoitukset vähentävät liiallista stressiä ja parantavat suorituskykyä.

LASTEN MYÖTÄ TAKAISIN TURKUUN

Molemmat tekivät työuraa Helsingissä vuosia. Kun perheeseen odotettiin toista lasta, muutettiin Turkuun, jossa avautui kaksi liikunnan vanhemman lehtorin virkaa.

Pertti Helinin työn vaikutus tuntuu yhä. Hän oli Liikunnan ja Terveystiedon Opettajain Liiton puheenjohtajana 1993-2002. Yhteistyö eduskunnan, opetusministeriön ja terveysjärjestöjen kanssa tuotti tulosta. Näin peruskouluun saatiin uusi oppiaine, terveystieto 2000-luvun vaihteessa ja myöhemmin lukion ylioppilaskirjoituksiin uusi reaaliaine, terveystieto. Näistä ansioista Tasavallan presidentti myönsi kouluneuvoksen arvonimen.

– Tämä oli parasta, missä saattoi onnistua. Pertti ponnisteli rajusti tavoitteen saavuttamiseksi. Onnistumisen seurauksena muija sai töitä, Leena Helin myhäilee.

– Oli mahtavaa, yksi uran kohokohta, saada kokea, miten yhdessä oppilaiden kanssa käärittiin hihat ja valmistauduttiin yo-kirjoituksiin. Nähdä, mihin oppilaat oikein taipuivat.

Luostarivuoressa terveystieto kirjoitettiin useana vuotena parhaiten koko Suomessa ja Leena Helin sai siitä vuonna 2009 LIITO ry:n ”vuoden terveystiedon opettaja” tunnustuksen.

TERVEYSTAITOJA KARJALAN TASAVALLAN KOULUIHIN

Lammassaaressa hyllyn päällä komeilee kaarnalaiva, muisto Karjalan tasavallasta. Pertti Helin toimi siellä terveys- ja liikuntakasvatusprojektin johtajana lähes 10 vuotta aina vuoteen 2015 pääpaikkana Petroskoi.

Ja kun Pertti ja Leena Helin muistelevat, äänessä kuuluu ja silmissä näkyy erityinen innostus ja palo. He miettivät paljon sitä, mikä vaikutus kannustuksella ja vuorovaikutuksella on toisiin ihmisiin. Paras palaute Leenalle ovat olleet erään oppilaan sanat.

– Sä kyllä olet ihan sellanen ku opetatki.

– Me koemme asiat voimakkaasti. Silloin ajateltiin perusteellisesti, mitä tehtiin. Halusimme kehittää ja kohdata ihmisen, heittäytyä vuorovaikutukseen, Pertti Helin filosofoi.

SAARELAISKAVERI MAANPÄÄN MÖKILTÄ

Seuraava saarelaiskaveri löytyy Hirvensalon Maanpäästä. Sinne tämä suku on päätynyt jo 1920-luvulla. Airiston upeat maisemat ovat inspiroineet tämän saarelaisen työtä ja vapaa-aikaa terveyden ja hyvinvoinnin edistäjänä. Maanpäässä viettävät nyt aikaa tämän saarelaiskaverin lisäksi lapset ja lapsenlapset. Tärkeää siellä on paikan henki, syvää saarelaisuutta, tämän perheen tavalla.

TEKSTI JA KUVAT: SINI SILVÁN