Maanpäähän juurtuneet

04.03.2020

Tie kiertelee ja mutkittelee, meri lähestyy. Ei vielä tämäkään mökki, muutama mutka lisää, tie nousee ja kapenee, ajetaan portista sisään. Ja yhtäkkiä ollaan Airiston äärellä. Vinoiksi ja vankoiksi kasvaneiden rantamäntyjen lomasta siintää Loistokari. Enää ei tarvitse ihmetellä, miksi Maanpää on pitänyt Nurmet maisemissaan.

Raija Nurmen isän isä rakensi kesäpaikan Maanpäähän vuonna 1926. Nyt voi pohtia, miten se ylipäätään on ollut mahdollista perheelle, joka asui Puistokadulla hellahuoneessa.

1920-luvun Turussa Ruissalo on ollut rikkaitten pitsihuvilapaikka, johon kuljettiin pianojen ja palvelijoiden kanssa kuorma-autokyydillä. Hirvensalon saarille syntyi tavallisten työläisten ponnistuksilla kesäpaikkoja. Nurmi uumoilee, että tavoite oli varmasti saada oma pieni paikka, jossa olisi kivempi nukkua kuin Työväen pursiseuran siskonpedissä. 

Mökin rakentajina oli veljessarja. Paikka on ehkä myös tyyppiesimerkki ”kesämökkisukukolhoosista”. Mökille saareen tuli koko suku, Raija Nurmelle se tarkoitti serkkujen seuraa.

RUOTSINLAIVOJEN AALLOILLA KEIKKUEN

– Paikka oli lasten paratiisi ja sellaisena sen muistan. Mökille kuljettiin Aurajoelta veneen kanssa, matka kesti tunnin. Vielä 1950-luvulla liikkui saaristoalus, joka otti kiinni isompiin laitureihin.

– Maito haettiin Maanpään Länsitalosta. Ei ollut sähköä, ei jääkaappeja, se oli sitä aikaa. Hyvä kellari oli, se piti viileänä.

Lapsuuskesinä riitti vauhtia. Serkkujen kanssa urheiltiin, oli pituushyppypaikka ja jalkapallokenttä, pelattiin sulkapalloa.

Maisemaan kuuluivat ruotsinlaivat, joiden laineilla käytiin keikkumassa. Veneellä voitiin myös soutaa vastatuuleen ja purjehtia omatekoisen lakanapurjeen kanssa myötätuulessa takaisin laituriin.

– Talvella ei mökillä oltu ollenkaan, ikkunoihin pantiin isot luukut.

Vain sota-aikana Nurmen täti oli ollut mökillä sotaa paossa talvena. Nyt mökillä käydään ympäri vuoden viikoittain.

– Maanpäähän on suunniteltu hiilisatamaa, sähkölaitosta ja leirintäaluetta, muttei nyt viimeiseen 20 vuoteen ole mitään.

AIKUISTEN JA LAPSEN NÄKÖKULMA

Aikuiselle, joka liittyy sukuun ulkopuolelta, sukumökki ei aina ole helppo paikka, traditioihin ja tyyliin on vain sopeuduttava. Tämän tiesi jo Raija Nurmen äiti. Kun Matti Nurmi tuli mukaan kuvioihin, Raijan äiti muistutti tästä viisailla sanoilla. ”Matti tulee mökille vieraana.”

– Itselläni on vain aurinkoisia muistoja sieltä. En muista skismaa tai riitaa. Äidilleni ja sittemmin Matille kuvio on ollut sellainen, että kun joutuu toisen suvun keskelle, ei välttämättä ole helppoa.

Myös Nurmien jälkikasvu on aikanaan protestoinut. Tytär totesi 10-vuotiaana, että mökin ainoa hyvä puoli on se, että sieltä pääsee ”keltaisella vaaralla kaupunkiin”. Samainen tytär toi kuitenkin oman lapsensa ensi kertaa Maanpään mökille viikon vanhana.

– Kyllä Maanpää on aina ollut tärkeä paikka. Jos on ollut rentoutusharjoitus, jossa on pitänyt viedä itsensä mielikuvissa johonkin ihanaan paikkaan, vien itseni aina mökille.

OPETTAJUUS VERISSÄ

Raija Nurmi haaveili liikunnanopettajan ammatista. Keväällä 1965 ne, jotka yrittivät pyrkiä Helsinkiin voimistelulaitokselle, yrittivät myös opiskelemaan lääkintävoimistelua.

– Pääsykokeita ei ollut. Jos olisi ruvettu haastattelemaan, että miksi haluat lääkintävoimistelijaksi, en olisi osannut sanoa mitään, koska en tiennyt alasta mitään. Sitten kun sain kirjeen ”teidät on valittu” ajattelin, että käyn nyt tämän.

Mutta sikäli koulutus onnistui, se kiinnitti Raija Nurmen alaan. Muualle hän ei enää hakenutkaan. Työt hän aloitti vanhassa kunnallissairaalassa. Sieltä hän siirtyi vastaaviin tehtäviin kaupunginsairaalaan.

Alun perin paimiolaisesta Matti Nurmesta taas tuli fyysikko ehkä osin äidin päättäväisyyden ansiosta.

– Tuli syksy ja äiti sanoi, että mene nyt opiskelemaan nyt jonnekin, et jää tähän makaamaan. Ei siihen aikaan kyllä mitään maattu – mutta olin tyhjän päällä. Pari kolme päivää oli aikaa hakea ja hain matemaattisluonnontieteelliseen tiedekuntaan. Kilttinä poikana menin, kun äiti käski, hän nauraa.

– Oli juuri sen verran hyvä ylioppilastodistus, että sillä pääsi suoraan.

– Ura lähti siitä liikkeelle. En ole päivääkään katunut. Nuorten reippaiden opiskelijoiden kanssa on saanut touhuta siellä, Nurmi kertoo. Hän teki uransa fysiikan lehtorina Puolalanmäen lukiossa.

Raija Nurmi eteni työurallaan lääkintävoimistelusta fysioterapian yliopettajaksi ammattikorkeakoulussa.

– Oikeastaan ajattelin, että kun Mattikin on opettajana koulussa, minunkin olisi kiva olla. Työajat olisivat yhteiset.

Vuosien myötä hän kouluttautui lisää. Nurmi kertoo jonkun sanoneen, että ammattikorkea on sellainen, että aina välillä tulit epäpäteväksi omassa virassasi ja sitten piti taas jatkoopiskella joku yliopistotutkinto.

– Oppilasaines oli ammattikorkeakoulussa aina superhienoa, ajattelin aina, että kuinka voi näin ihanassa työpaikassa olla.

NURMISSA RIITTÄÄ VIRTAA

Raija Nurmi kertoo, että 1960-luvulla alkanut jumppaharrastus jatkuu.

– Olen ollut Turun Naisvoimistelijoissa ollut ikäni, kaikenlaisissa tehtävissä, ohjannut erilaisia ryhmiä ja toiminut puheenjohtaja ja eri toimikunnissa. Viime vuosina olen valmentanut joukkuevoimisteluryhmää, nyt en enää pariin vuoteen.

Nyt esiintyvä ryhmä on yli 50-vuotiaiden naisten Turku Gym Ladies, jonka kanssa mennään ensi syksynä Golden Ages -festivaaleille Kreetalle.Matti Nurmi on harrastanut maratoneja.

– Se oli sitä aikaa, kun ruvettiin seurustelemaan, eikä muutakaan tekemistä ollut. Niin saattoi edes lähteä maantietä pitkin juoksemaan, Matti Nurmi myhäilee.

– Eilen olit viimeksi lenkillä, puoliso lisää.

– Parin kolmen kilometrin lenkillä, vaikka ikää alkaa olla lähemmäs sata, Nurmi tuumaa.

Sporttiklubi Uittamo City houkutteli mukaan juoksemaan. Juoksu on ollut hyvä harrastus, siinä unohtuvat kaikki murheet. Kaukaisin juoksumatka on tehty Hawajille, Tukholman maratonilla käytiin monta vuotta.

Edelleen joka sunnuntai aamukymmeneltä lähdetään tietystä paikasta.

– Ne lähtevät, jotka kerkeävät ja pystyvät. Aika hyvin porukka on pysynyt koossa. On mielekästä menoa tiettynä viikonpäivänä. On fantastinen olo, kun on lenkin tehnyt. Kaikki jumitukset ja muut ovat hävinneet.

Myös mökillä touhuaminen käy yhdestä harrastuksesta. Nyt lapsuusserkut on korvannut mökkiyhteisö, joiden kesken pidetään kesäjuhlia ja eletään hyvässä yhteistyössä. 1920-luvun huvilat elävät nyt erilaista yhteisöllistä elämää.

– Lastenlasten vierailut, viidennen sukupolven läsnäolo mökillä on ihanaa ja rikastuttavaa.

SEURAAVAT SAARELAISKAVERI

Seuraava saarelaiskaveri on Raija Nurmen sanoin energinen, tarmokas ja aikaansaava ihminen. Tämä lämmin ja valoisa ystävä pitää puutarhahoidosta. Hän on kiinnostunut myös aamu-uinneista.

– Hän on pitkäaikainen ystävä ja rakas mökkinaapuri.

TEKSTI JA KUVAT: SINI SILVÁN