"Me olemme sellainen parivaljakko"

04.04.2019

Kun Lisa-Maria Junnila saa idean, hän myös toteuttaa sen. Näin Junnilasta on tullut ripeällä aikataululla esimerkiksi jäätelökioskin valtiatar. Siinä pitkäaikainen haave kioskista tuli tilaisuuden tullen todeksi ja oli juuri sitä, mitä hän toivoikin.

Seitsemänvuotias Ellen Kesäläinen on päässyt iltapäiväkerhosta hiukan aikaisemmin. Hän on täynnä energiaa, jota vain ekaluokkalaisella voi olla.

– Minä pääsen ehkä oppilaskuntaan, nuori neito raportoi. Ainakin asiasta on äänestetty, ja Ellen on ollut ehdolla.

Muutto viime elokuussa Haarlaan oli jännittävä, ainakin äidin silmin.

– Ellen aloitti koulun juuri silloin Haarlan koulussa. Ellenillä ei ollut tuttuja kavereita koulussa, joten oli tietenkin arvoitus, miten asiat sujuvat. Vanhempainillassa kuitenkin selvisi, ettei opettajakaan ollut edes hoksannut kohdella Elleniä ”uutena”, koska hän oli niin sosiaalinen ja heti ystävystynyt niin monen luokkakaverinsa kanssa.

MUUTOSSA LIEDOSTA SAARILLE PAINOI JUURI KOULU.

– Tässä olivat juuri kaikki asiat: koulu lähellä, turvallinen koulumatka, ihana luonto ja meri, joka on sydäntä lähellä. Muutto oli helppo päätös, täällä asuu aika paljon tuttuja, enkä ole kuullut mitään negatiivista paitsi ruuhkasta, joka ei ole oikeasti ruuhka. Kun menee Helsinkiin, siellä on ruuhkaa.

Myös uusi koti ratkaisi Haarlan hyväksi.

– Heti kun näin tämän ja ajelin tänne, tiesin, että haluan tuonne ja piste. Se oli siinä. Tuo on minun kotini

TYÖ PÄIHITTI OPISKELUT

Lisa-Maria Junnilan todellinen intohimo on työ.

– Meillä on Life-perheyritys, missä olen töissä äitini kanssa. Liikkeitä on Espoon Sellossa yksi, Turussa kolme, joita Junnila hoitaa ja on itse paikalla useimmiten Skanssissa.

Työ vei voiton koulunkäynnistä.

– Kun olisi pitänyt kauppikseen mennä, ilmoitin vanhemmille, että minä en kouluun mene, menen töihin. Vanhemmat joutuivat hetken pohtimaan, että ”mitä tuon kanssa tehdään”.

Mutta Junnila aloitti työt oppisopimuksella luontaistuoteliikkeessä ja niin otettiin selvää, miten se työnteko sujuu.

– Se ei ollut helppo alku, meinasin lähteä kannat kopsuen, mutta sinnikkyydellä tästä on saatu tosi hyvä juttu. Töissä piti muuttaa äidin ja tyttären suhde työkaveruudeksi. Alkuun oltiin samassa kaupassa töissä, nähtiin sekä kotona, että työpaikalla.

– Siinä oli liian lähellä ottamaan käskyjä vastaan äidiltään. Nykyisin se on tosi helppoa, ihan eri tavalla pystytään keskustelemaan.

YRITTÄJYYS ON VERISSÄ

Niin Junnilan isä kuin äitikin ovat yrittäjiä, yrittäjiä löytyy myös edellisestä sukupolvesta.

– On aina ollut sellainen haave, että kuten äiti ja isä haluan yrittää, kovalla työllä pystyy tekemään hyvän jutun.

Yksi yritys on vasta alku. Junnilalla on myös oma kesäbisnesharrastus eli jäätelökioskit. Kaarinassa Hovirinnan leikkipuiston parkkipaikalla on, yhteisyrityksenä sekin, jäätelökioski, jossa hän pystyy toteuttamaan tätä intohimoaan.

– Sekin on ollut haave. olen aina halunnut ja nähnyt itseni jäätelökioskiyrittäjänä. Piti nähdä mitä se on ja se on tosi kivaa. Jo nyt keväällä odottaa, milloin saa kioskin avattua. Aika paljon vietämme siellä kesäisin aikaa, vaikka on myyjät erikseen.

AIKUISTEN NAISTEN TÄRKEÄ VAIKUTUS

Yrittäjäelämää on jatkunut jo yli kymmenen vuotta, äidin jalanjäljillä. Luontaistuotealalla on aaltoliikkeitä, välillä ala on ollut kasvussa, mutta myös kilpailu on lisääntynyt.

– On tehtävä paljon töitä tehdä, että pysyy pyörteen mukana. Täytyy olla koko ajan silmät ja korvat auki. Täytyy tietää tosi paljon, ilman tietoa ei voi myydä. Tämä on myös mielenkiintoinen ala, koska se muuttuu koko ajan.

Asiakkaat ovat enimmäkseen naisia, eivätkä aivan nuoria. Ja juuri näille asiakkaille Lisa-Maria antaa suurimmat kiitokset.

– Ehkä asiakkaiden avulla nuorena tyttönä kasvoinkin. Huomasin, että työssä ei voi olla mikään pikkutyttö, pitää olla itsevarma ja tietää, mitä kertoa ja sanoa noille aikuisille naisille.

ELLEN KANNUSTAA ÄITIÄÄN TREENAAMAAN

Junnila kertoo, että saanut vastikään supertreenivaihteen päälle. Hän on alkanut harrastaa kuntosalilla ja ryhmäliikunnassa käyntiä säännöllisesti useamman kerran viikossa.

– Aikaisemmin ajattelin, että se aika on Elleniltä pois, mutta nyt olen huomannut, ettei ole. Kun harrastan liikuntaa, olen energisempi ja sitten, kun olemme kotona emmekä mene mihinkään, molemmat ovat saaneet oman kivansa.

Tytär on itse asiassa innostunut siitä, että äiti harrastaa. Hänen innostuksensa motivoi edelleen jatkamaan harrastusta. Ellen itse harrastaa kilpa-aerobiciä, se vie myös pari iltaa ja aikaa myös viikonloppuisin. Tärkeä juttu hänelle on myös iltapäiväkerho, jossa on kivaa. Tiedossa on nyt myös koulun talviurheilupäivä.

– Minä tiedän jo minkä raksitan. Hiihto, pulkkailu ja luistelu, ovat vaihtoehdot, Ellen kertoo ja valitsee pulkkailun.

KOULUN KIVAT KUMMITUNNIT

Matikka on Ellenin mielestä koulussa kivaa ja kummitunnit ovat ihania. Kummit ovat isompia koululaisia. Ellenin kummi on Siiri, hän on neloselta. Ekaluokkalaisena Ellen on saavuttanut huipputärkeän etapin ja oppinut lukemaan.

– Pulpettikirjana on Heinähattu ja Vilttotossu ja ärhäkkä koululainen, hän kertoo.

–Välillä Ellenissä on niitä piirteitä, hänen äitinsä nauraa.

Äidistä ja tyttärestä saattaa löytyä samanlaisia piirteitä.

– Me olemme olleet yhdessä aina, olemme sellainen parivaljakko, tehdään asioita yhdessä.

Yrittäjyys on verenperintöä. Ellenkin on ollut jo monessa mukana, kesäisiä jäätelökioskipäiviä myöten. 

– Jos on joku vähän hiljaisempi aikakausi, on ihan vaikea olla, tarvitsen jotain pientä sellaista stressiä, että pysyn käynnissä. Kaverit joskus ihmettelevät, miten ehdin joka paikkaan, mutta nauran, että tämä on kivaa. Nyt olen vähän harjoitellut sitä, että olemme vähän enemmän kotonakin.

SEURAAVA SAARELAISKAVERI

Seuraava saarelaiskaveri muuttaa pian naapuriin. Tämä nainen on asunut varmaankin koko ikänsä saarilla. – Häneltä eivät jutut lopu kesken.

TEKSTI JA KUVA: SINI SILVÁN