Minna-Stiina Saaristo-Vellinki toi teatterin Hirvensaloon

04.03.2020

Syvälahden monitoimitalolla käy innostunut kuhina, kun mini- ja pikkuhirvarit eli Hirvensalon nuorisoteatterin pienimmät harrastajat kokoontuvat harjoituksiin. Minihirvarit opettelevat teatterintekemisen alkeita leikin voimalla, mutta pikkuhirvareiden harjoituksissa on selvä tavoite; yleisö saa nauttia Pekka Töpöhännän, Monnin, Pillin & Pullan ja muiden kissaystävien seikkailuista.

Ulkopuolisen toimittajatädin läsnäolo kameroineen hämmentää harjoituksia. Kun haastattelua jatketaan teatterinjohtaja Minna-Stiina Saaristo-Vellingin kanssa viereisessä aulassa, tulee lapsiin eloa; laulu raikaa ja repliikit tulevat innokkaasti eläytyen kun ”kissat” harjoittelevat ohjaaja Loviisa Grubertin johdolla. 

Nuorisoteatterin kotiutuminen Hirvensaloon on Minna-Stiinan, entisen Kaarinan nuorisoteatterin pitkäaikaisen johtajan, henkilökohtainen aikaansaannos. Teatterin synnyn takaa löytyy myös muita nimiä. Idea ja ehdotus teatterin perustamiseen tuli harrastajateatterin moniottelijalta Tarja Vuolalta, joka näki teatterinmentävän tyhjiön saarelaisten lasten ja nuorten harrastuskentässä.

Hirvensaloseuran entinen puheenjohtaja Kaija Hartiala antoi sekä henkistä että taloudellista tukea teatterille. Kun Syvälahden monitoimitalon suunnittelu käynnistyi, otti rehtori Jarmo Salo yhteyttä ja kysyi hirvareiden kiinnostusta. Se lopetti hirvareiden kiertolaiselämän, kun Syvälahdesta löytyivät harjoittelu- ja esiintymispaikka sekä lavaste- ja rekvi- siittavarasto, kaikki saman katon alta.

TEATTERIN PALASET LOKSAHTANEET KOHDALLEEN

Yhdestä ryhmästä vuonna 2014 alkanut toiminta on laajentunut kuuteen eri-ikäisille tarkoitettuun harrastajaryhmään, viimeisimpänä tammikuussa 2020 perustettu aikuisten ryhmä. Teatterilla on tänä vuonna kolme ensi-iltaa.

– Vuosien jälkeen yleisö on löytänyt Hirvensalon nuorisoteatterin ja todennut sen tuottavan laadukkaita esityksiä, iloitsee Minna-Stiina.

Hirvareiden esitykset valmistuvat – näyttelijäkaartia lukuun ottamatta – ammattilaisvoimin. Yleisö näkee esityksen, josta välittyy ohjaajan, puvustajan, lavastajan ja valosuunnittelijan ammattitaito.

Teatterin johtaminen vaatii sekä taiteellista näkemystä että hallinnollista otetta.

– Tämä on osa-aikatyö, joka vie lähes kaiken ajan eli kokopäivätyötä osa-aikapalkalla, kiteyttää Minna-Stiina.

Kuusi vuotta pestiä hoitaneena Minna-Stiina jättää kuluvan kauden jälkeen hirvarit levollisin mielin.

– Olo on vähän väsynyt ja nyt on hyvä aika luopua ja antaa tilaa muille tekijöille sekä suunnata itse uusiin kuvioihin. Hän kertoo palaavansa freelanceohjaajaksi ja -dramaturgiksi, ja tavoitteena on keskittyä entistä enemmän ammattikentän tuotantoihin. Valmiina on Timo Parvelan Kepler 62-sarjasta tehty dramatisointi, jonka toteutuksesta neuvotellaan muutaman ammattiteatterin kanssa. Tulevana kesänä hän ohjaa Salon Puutaivas-teatterille ohjaajaisänsä Pekka Saariston Shakespearen tekstistä dramatisoiman Vaskion Iloset frouvat -näytelmän.

TEATTERISTA TULI AMMATTI – SITTENKIN

Minna-Stiina kertoo jo lapsena pudonneensa teatteripataan. Näyttämöllä hän oli ensimmäisen kerran yhdeksänvuotiaana isänsä ohjaamassa ja käsikirjoittamassa Silkkikivi-näytelmässä Paimion kesäteatterissa. Näyttelemistä enemmän häntä on aina kiinnostanut ohjaaminen. Koulun näytelmäharjoituksissa hän oli – nähtyään opettajan epätoivoisen yrityksen – kysynyt lupaa ohjaamiseen. Tämän jälkeen Kolme iloista rosvoa hiippailivat kuusivuotiaan Minna-Stiinan ohjauksessa ja esityksestä tuli hyvä.

Minna-Stiina kertoo olevansa teatterialalla ”isän perinnöstä huolimatta”. Työn varjopuolia nähneenä hän pyrki välttelemään teatteria ammattina. Hän opiskeli Venäjän kielen tulkiksi 1980-luvun lopussa Kiovan yliopistossa, entisen Neuvostoliiton alueella. Maailmanhistoria puuttui peliin; Neuvostoliitto hajosi ja oma oppiaine lähti alta, jolloin Minna-Stiina siirtyi opiskelemaan Turun ja Helsingin yliopistoihin teatteritiedettä. Samaan aikaan hän sai ohjaustyötarjouksia teattereista. Ala tuntui kuitenkin epävakaalta ja Minna-Stiina teki ohjausten ohella myös tulkin ja tarjoilijan töitä. Vasta, kun hän ohjasi ensimmäisen oman dramatisointinsa Kaarinan nuorisoteatteriin vuonna 2001, koki hän olevansa siellä missä pitääkin, tekemässä sitä mitä pitääkin. Tunne oli vahva. Tarjoilijan ja tulkin työt jäivät myös mieluisiksi, ohjaajan ammattia tasapainottaviksi sivutöiksi, joita Minna-Stiina tekee, minkä ohjauksiltaan ja teatterinjohtamiseltaan ehtii.

Korkea taiteellinen taso ja yleisön kunnioitus ovat keskeiset periaatteet, jotka määrittävät Minna-Stiinan työtä. Hän on tehnyt lukuisia ohjauksia omista dramatisoinneistaan. Ohjaustyö on luonteva jatke omalle käsikirjoitukselle. Se toimii, minkä ovat huomanneet myös kriitikot.

Minna-Stiina on muokannut maailmankirjallisuuden klassikkoteoksia, nimekkäimpiä niistä lienee Victor Hugon Kurjat ja Anthony Burgessin Kellopeliappelsiini. Kotimaisista isoista produktioista hän muistelee Liedon kesäteatteriin tekemäänsä Täällä pohjantähden alla, jossa työryhmässä oli yhteensä 64 henkeä ja kaksi hevosta! Kakskerran nuorisoseuran teatterin kanssa Minna-Stiina on tehnyt näytelmät Korppolaismäjen iloset frouvat vuonna 2008 ja Iso Paha Susi vuonna 2014.

TEATTERIHARRASTUKSEN HYVÄT PUOLET

Hirvarit ovat viritelleet yhteistyötä myös Syvälahden muiden toimijoiden kanssa. Vanhimmat teatteriharrastajat, sekä aikuisjäsenet lukevat satuja Hirvensalon kirjastossa tiistai-iltaisin klo 18–19. Sadut valikoituvat kuulijoiden iän ja kiinnostuksen mukaan, ja satutunneille ovat kaikki tervetulleita. Nuorisojäsenet ovat käyneet lukemassa satuja Syvälahden päiväkodissa. Satutunnit antavat harrastajille lisää rohkeutta kohdata yleisönsä ja samalla tuovat iloa kirjaston ja päiväkodin lapsille.

– Teatteriharrastus kasvattaa, se antaa nuorille ja lapsille rohkeutta itsensä ilmaisemiseen, opettaa ryhmässä toimimisen taitoja, yhteen hiileen puhaltamista. Se on demokraattinen yhteisö. Tänä vuonna korostamme erityisesti kiusaamisen ja syrjäytymisen ehkäisyä. Pistämme heti stopin kaverille nauramiseen ja ulkopuolelle jättämiseen, sanoo Minna-Stiina.

Harjoitusten lisäksi yhteishenkeä luodaan yhteisillä tapahtumilla teatterin ulkopuolella. Kiitos työstä tulee erään vanhemman kommentista, jonka mukaan lapsi kokee olevansa – ensimmäistä kertaa – mieleisessään yhteisössä.

Hirvareissa toimii sekä näytelmäryhmiä, että ilmaisutaitoja harjoittavia kurssiryhmiä. Vuoden tai kahden välein näytelmäryhmien jäsenet vaihtavat seuraavan ikäluokan kurssiryhmään ja kurssiryhmistä valmistuneet taas pääsevät vanhempaan näytelmäryhmään, soveltamaan oppimaansa käytäntöön. Kaikkien lapsi- ja nuorisoryhmien ikäjakaumat ovat noin kahden vuoden ikähaarukassa, mitä Minna-Stiina pitää tärkeänä.

– Silloin syntyy kaverisuhteita helpommin ja näinkin voidaan välttää syrjäytymistä ja yksinjäämistä. Tasaikäisessä porukassa myös opitaan parhaiten.

Teatterista tulee helposti koko elämän kestävä harrastus. Nykyisissä ryhmissä on muutamia, joilla on jo nyt selvä ammatillinen tavoite. Hirvareissa on mukana myös kokonaisia perheitä. Minna-Stiina sanoo, että mukana on seitsemän perhettä, joista mukana on enemmän kuin yksi henkilö.

Hirvensalolainen Mariana kertoo äidin vinkanneen hänelle teatteriharrastuksesta. Mukana ryhmässä on myös kaveri Helmi.

– Joskus väsyttää kun pitää lähteä, myöntää Mariana. Harjoituksissa menee väsymys kuitenkin ohi.

Pikkuhirvarit paljastavat, että tulevassa Töpöhäntä-esityksessä on vähän kaikenlaista: tutustumista, synttäreitä ja kaikkea hauskaa. Monnia kuvataan vähän ilkeäksi, joka keksii kaikenlaisia jekkuja Pekalle, mutta lopussa taitaa Monnikin muuttua, vai muuttuuko? Se selviää huhtikuussa Syvälahden monitoimitalon lavalla.

TEKSTI JA KUVAT: VIRVE MYLLYMÄKI