Mökkiunelma bussimatkan päässä

01.08.2019

Hirvensalon Illoisissa sijaitsee yksi kaupungin kolmesta siirtolapuutarhasta. Esimerkiksi Kupittaan vastaavasta se eroaa kuitenkin monella tavalla.

Illoisiin saapuessaan huomaa ensimmäiseksi paikan hiljaisuuden. Kivenheiton päässä kaupungista ollaan kuitenkin jo maalaismaisematunnelmissa heinän heiluessa hiljalleen pelloilla. Parkkipaikalla vastassa on kolme siirtolapuutarha-asukasta, Sinikka Lindberg, Eeva Pyökäri ja Mikko Virtanen.

Pyökäri ja Virtanen kuuluvat siirtolapuutarhayhdistyksen hallitukseen ensimmäisen ollessa puheenjohtaja ja toisen varapuheenjohtaja. Linbderg taas on saapunut Illoisten siirtolapuutarhaan ensimmäisten asukkaiden joukossa kolmekymmentä vuotta sitten.

Mikä sitten on siirtolapuutarhamökki?

– Se ei ole aivan kesämökki, vaan astetta luonnonläheisempi. Yritämme säästää luontoa ja rakentaa pienesti. Täällä on pienet mökit ja kohtuullisen kokoiset tontit, Lindberg sanoo.

Muut nyökyttelevät hyväksyvästi kahvipöydän ääressä.

– Täällä tullaan aika pienellä toimeen, ei ole liikenteen melua ja ollaan rauhassa. Meillä on peruskesämökkiä pienemmät tontit ja naapurit ovat aika lähellä, mutta se yhteisö on yksi iso asia, Virtanen jatkaa.

KAHDEN VÄRIN VÄKEÄ

Siirtolapuutarhaväki on tuttua keskenään. Yhtä pidetään, toisia autetaan ja yhdessä pidetään huolta yhteisistä alueista.

– Jos tämä ei ole aivan yhtä suurta perhettä niin ainakin sukua, Virtanen veistelee.

Siirtolapuutarha jakautuu kahteen alueeseen, tien molemmin puolin. Toisen puolen mökit ovat väritykseltään pääpirteittäin sinisiä, toisen keltaisia.

– Jos tuota tietä kahden alueen välissä ei olisi, olisimme vielä yhtenäisempi porukka. Aina ollaan joko sinisen tai keltaisen puolen väkeä. Jos nytkin lähdemme kävelylle, lähdemme keltaiselle puolelle, emme vain kävelylle, Lindberg valaisee.

– Parastahan se on silti pitää pihaparlamenttia ja iskeä tarinaa naapureiden kanssa. Siinä tuntee uppiniskainen suomalainenkin itsensä vallan ihmeelliseksi kun saa jutella naapureiden kanssa, Virtanen nauraa.

KESÄÄ JA TALVEA

Vanha kirjoittamaton sääntö siirtolapuutarhassa on, että kaikki ovat siellä sinuja keskenään. Ketään ei teititellä. Ja jos portti on auki, on vieras tervetullut puutarhaan käymään.

Jos verrokkina käytetään Kupittaan siirtolapuutarhaa, on Illoisissa varsin mukavasti tilaa. Mökit ovat kupittaan kuuden neliömetrin tupiin verrattuna varsin kookkaita, keskimäärin 33 neliöisiä. Tontit vaihtelevat 300 neliömetristä noin 350:n. Illoisissa on 88 tonttia, mutta vain 63 tontilla on mökki. Tilaa uusille asukkaille olisi vielä.

Virtasille siirtolapuutarhamökki oli kompromissi omakotitalon ja kesämökin väliltä. He rakensivat mökkinsä vuoden 2015 aikana.

– Tulimme tänne avoimien ovien aikaan vierailulle. Ensin katsoin, että onpa tämä erikoinen hökkelikylä. Kaksi viikkoa myöhemmin olin kyselemässä kaupungilta piirustuksia, Virtanen nauraa.

Veljensä kanssa he rakensivat vierekkäiset mökit. Kesäaika kuluu siirtolapuutarhassa, talvi suurimmaksi osaksi kerrostaloasunnossa.

– Uusimmat mökit alueella ovat myös talviasuttavia, joten osa asukkaista viihtyy täällä myös talvisaikaan. Mökkimme valmistui jouluaatoksi 2015 ja siitä lähtien on ollut perinteenä ahtaa 12 henkeä 33 neliömetrin mökkiin joulunviettoon.

HELPPO VAIHTOEHTO

Pyökäri taas päätyi siirtolapuutarhaan sen vaivattomuuden ja turvallisuuden takia.

– Minulla taas ei ole autoa ja olen aika hektisessä työssä. Hyppään kaupungista bussiin ja olen hetkessä täällä hiljaisuudessa. Minulle se on terapiaa.

Pyökäri katsei mökkejä ensin myös muualta, mutta päätyi Illoisiin.

– Ei minua saisi yksin mihinkään keskelle metsää pusikkoon pimeinä syysiltoina. Täällä on muitakin ja rauhallista. Tulen tänne lataamaan akkuja. Laitan puutarhaa sen, minkä ehdin. Eläkkeellä voin sitten keskittyä enemmän viljelemään.

Lindbergit ovat viljelleet palstaansa jo 30 vuotta. Kesät kuluvat siirtolamökissä, talvikaudet vieraillaan silloin tällöin tarkastamassa että kaikki on edelleen reilassa.

– Postimme on kesäajaksi käännetty tänne Illoisiin. Paitsi laskut. Ne saavat tulla kaupunkiin. Tänne en niitä halua, hän nauraa.

TEKSTI JA KUVA: TIMO NÄRÄ