OH1AA - Sommelon radioamatöörit

07.02.2019

Sommelontien perukoilla, pienen metsäisen kukkulan päällä on vanha hirsitalo, jonka pihamaan kaksi korkeaa antennimastoa näkyvät jo etäältä. Uusien omakotitalojen jälkeen vastaan tulee vanha hirsitalo, radioamatöörien metsäkolo.

Aivan sinapinvärisen talon vieressä on pienempi masto, vajaa 30-metrinen. Hieman kauempana seisoo yli 40-metrinen masto, jonka kärjessä on useampia antenneja monessa kerroksessa. Kaapelit johtavat antenneilta talon seinästä sisään, radiohuoneeseen.
Itse rakennuksessa on Turun Radioamatöörien päämaja, jossa vietetään kerhoiltoja, pidetään radioamatöörikursseja ja workitaan eli otetaan radioyhteyksiä vaikka toiselle puolelle maailmaa. Janne Pulkkinen työntää pihamaalla lumikolaa ja toivottaa tervetulleeksi peremmälle.
Suuri kerhohuone lämpeää pakkasillakin hetkessä ilmalämpöpumpulla ja toisessa huoneessa räiskyy takkatuli. Illalla kerholle saapuvat pääsevät mukavan lämpimään tilaan.

PITKÄ HISTORIA HIRVENSALOSSA
Vuonna 2007 radioamatöörikerho hankki itselleen yli 30 vuotta vuokralla olleen talon. Oston aikaan ei Sommelontien lähistöllä ollut juurikaan asutusta. Nyt lähemmäs leviävä lähiö ei kuitenkaan ole ollut radioyhteyksille haitaksi, vaikka asian voisi helposti maallikko niin luulla.
– Meillä on käynyt hyvä tuuri, kun asutus tuo yleensä mukanaan häiriöitä, jotka vaikuttavat radiolähetysten kuuluvuuteen. Lisäksi uudet naapurit ovat ottaneet meidät hyvin vastaan ja muutama on käynyt tässä katsomassakin toimintaamme, Janne Pulkkinen kertoo.
Pulkkisella on takanaan kolmikymmenvuotinen radioharrastus. Hän on rakennellut radiovastaanottimia lapsesta saakka, harrastanut LA-puhelimia ja ollut radioamatöörinä jo 15 vuotta.
– Kummisetäni opetti minulle kideradion kytkentäkaavion kun olin ensimmäisellä luokalla. Isovanhempieni pihamaalla hän piirsi sen hiekkaan. Sen jälkeen rakensimme radion. Hän on myös radioamatööri ja ollut minulle isona inspiraation lähteenä.

KERHO
Turun Radioamatöörit ry:llä on jäseniä noin kaksi sataa ja Pulkkinen sanookin määrän olevan suhteellisen suuri radioamatöörikerhoksi. Saarelaisia jäseniä kerhossa on kymmenkunta. Viikoittaisissa kerhoilloissa käy kymmenestä kahteenkymmentä henkeä.
– Muutaman kerran vuodessa on yli 20 henkeä paikalla ja se on minun mittapuuni mukaan varsin mukavasti minkä tahansa kerhon toiminnassa mitattuna. Tietysti kun täällä on yli 20 ja kaikki hölöttävät samaan aikaan, alkaa tila käydä jo hieman ahtaaksi. Ja tietysti he hölöttävät, hehän ovat radioamatöörejä, Pulkkinen nauraa.
Turussa on myös toinen radioamatöörikerho, Pansion laivaston radioamatöörit, mutta Sommelossa kokoontuvat ovat Pulkkisen mukaan enemmän rakenteluorientoituneita. Sommelossa radioamatöörit rakentelevat laitteistoa, antenneja, sekä tekevät yhteyskokeiluja ja -testejä.
– Kun jäsenemme pitävät yhteyksiä ympäri maailmaa, kokeilevat erilaisilla laitteilla asioita ja rakentelevat kokonaisuuksia, keskustellaan niistä sitten kerhoilloissa. Aina välillä joku tuo oman uuden rakennelmansa näytille ja sitten niitä nauretaan yhdessä, Pulkkinen virnistää.

RADIOAMATÖÖRITOIMINTA
Radioamatööriksi pääsee käymällä kurssin ja läpäisemällä kokeen. Sen jälkeen saa itselleen henkilökohtaisen tunnuksen, joka koostuu maatunnuksesta, piirinumerosta ja yhdestä neljään kirjaimesta. Esimerkiksi Pulkkisen tunnuksen, OH1SDR, OH tarkoittaa Suomea, 1 piirinumeroa joka viittaa vanhaan läänijakoon, jossa numero 1 tarkoittaa Turun ja Porin lääniä, sekä kolmesta kirjaimesta, jotka ovat hänen henkilökohtainen tunnuksensa.
OH1AA taas on Sommelon radioaseman tunnus. Samaa tunnusta ei voi olla millään muulla asemalla tai radioamatöörillä. Radiolähetyksiä vastaanottavia laitteita voi omistaa ja lähetyksiä kuunnella kuka tahansa. Lähettääkseen taajuuksille pitää olla todistus ja henkilökohtainen tunnus. Todistusta voi verrata vaikka ajoneuvon ajokorttiin.
Yhteyksiä radioamatööri voi pitää pitkälle ympäri maailmaa. Hyvänä esimerkkinä siitä on suomalaisen Tapio Lehtisen osallistuminen maailmanympäripurjehduskilpailuun. Lehtinen on radioamatööri ja hän saa apua kisassaan suomalaiselta radioamatööriporukalta, joka pitää häneen yhteyttä Suomesta asti, radioitse tietysti.

HARRASTUS JA INTOHIMO Pulkkinen kertoo harrastuksen ja intohimon radioamatööritoimintaan olevan monen kauppa.
– Tämä on monipuolinen harrastus. Osa rakastaa rakentelua ja näpräämistä, osa taas pitää harrastusta yllä englannin kielen takia. Osa kerää esimerkiksi maita, joihin on saanut pidettyä yhteyttä ja osa pitää lukua yhteyksien määrästä. Monelle harrastus on näiden kaikkien yhdistelyä.
Pulkkinen itse on rakentelumiehiä. Hän esimerkiksi pitää nimissään Suomen ennätystä optisesta yhteyskokeesta, jossa hän piti yhteyttä toiseen kerhonsa jäseneen inrfapunan avulla 27 kilometrin etäisyydellä toisistaan.
– Yhteys oli näkötornista toiseen. Toinen oli Liedonperällä ja toinen Koskella. Maailmanennätys vastaavalla tavalla on 270 kilometriä. Se vaatii jo ääriolosuhteet.
Radioamatööritoiminnasta kiinnostuneelle ensimmäinen mahdollisuus osallistua toimintaan on jo heti alkuvuodesta, kun Turun Radioamatöörien seuraava kurssi järjestetään nyt helmikuussa. Kurssi käynnistyy jo 6.2. ennen tämän jutun ilmestymistä, mutta kiinnostuneet ehtivät kurssille vielä mukaan.
– Ensimmäinen kerta on niin sanottu tutustumiskerta, jolloin katselemme yleisesti laitteita ja tutustumme radioamatööritoimintaan. Virallisempi osuus alkaa vasta 13.2. ja mikäli kiinnostusta on, pidämme huolen että mukaan ehtii vielä ottamalla reippaasti meihin yhteyttä, kurssittajana toimiva Pulkkinen lupaa.

Lisätietoja radioamatööritoiminnasta ja Turun Radioamatöörit ry:stä saa yhdistyksen omilta kotisivuilta www.oh1aa.net

TEKSTI JA KUVA: TIMO NÄRÄ