Penilän mailla, kolmannessa polvessa

03.10.2019

Penilän pihassa Outi Tauriala-Tolonen löytyy pihapuiden katveesta omenakorin ääreltä. Pihapiiri ja rakennukset paljastavat, että käsiparit ovat tehneet töitä. Koulukuraattorina työn jälki on erilaista, siinä rakennetaan luottamusta.

Kakskerran Penilässä historia kasvaa osana tätä hetkeä, sitkeästi kuin vanha päärynäpuu omenapuiden rinnalla.

– Päärynäpuu on ollut täällä jo silloin, kun isovanhempani muuttivat tänne, Outi Tauriala-Tolonen kertoo.

Rakennuksia on entisöity ja vanha punatiilinen navettarakennus suorastaan kutsuu lähemmäs katsomaan. Terassilaudoitus vie kuin polku rakennuksen sivulla. Nurkan takaa avautuu pitkä terassi, perheen suosikkipaikka. Maisemaan mahtuu pala merta.

– Täällä me istumme syksyiltoja myöten. Täällä on pidetty rapujuhlia ja jopa jouluna tullaan terassille juomaan glögiä. Ohi kulkeva tie antaa tähän hienon valon.

Navetassa on aikanaan ollut lypsykarjaa. 1980-luvulla tila täyttyi kangaspuilla. Rakennuksessa kudottiin kuuden vuoden ajan kakskertalaisten voimin mattoja moneen kotiin. Yhdet kangaspuut ovat yhä tallella. Rakennuksen päädystä, tallikamarista on entisöity kesähuone talon nuorison ideoiden mukaan. On rakennettu uutta ja raivattu pois vanhaa, mutta säästetty löytöjä: työkaluja, hirsihöyliä, mittoja ja vakkoja. 

Kesähuone saa valoa vaaleasta puulattiasta, kontrastina alkuperäinen vanha lattialuukku.

MUUTTOKUORMA LAIVALLA PENILÄN RANTAAN

Tauriala-Tolosen isovanhemmat asuivat 1920-luvulla Kemiön saaressa, mutta nuoren parin toive oli ostaa maatila. Serkulta Kakskerrasta saatu kirje kertoi, että Penilän tila oli myynnissä ja tähän tilaisuuteen tartuttiin.

– Isovanhempani ovat tulleet laivalla Penilän rantaan. Tallella ovat kopiot kirjeistä ja kauppakirjoista. Heille syntyi neljä tyttöä, minun äitini oli yksi niistä tytöistä.

Isovanhemmat viljelivät maata. Oli karjaa, pääasiassa lehmiä, jossain kohtaa kaksi hevosta. Tästä ajasta kertovat vanhat valokuvat kodin seinillä.

VUOSISATOJEN AIKANA RAKENNETTUA

Penilän ”uusin” rakennus, perheen nykyinen koti, on rakennettu 1950-luvulla. Piharakennukset ovat jopa eri vuosisadoilta. Kanalaan on rakennettu ikioma kotimuseo, ikkunan takana näkyvät pitsiverhot. Hallussa on myös hyvin konkreettinen pala menneisyyttä, sota-aikana Kakskerrassa alas ammutun viholliskoneen osa.

Penilä on täynnä tutkittavaa ja hoivattavaa.

– Savusauna on remontin alla, sitä entisöidään, mikä on hidasta puuhaa. Sauna on jostain 1800-luvun loppupuolelta. Siellä on asunut kesäasukkaita. Oli tyypillistä täällä, että kesäasukkaita on ollut tilojen ulkorakennuksissa.

LAPSUUSKESIEN MUMMOLA

Paikka on ollut lapsuuskesien mummola, josta on valtavasti muistoja. Asukkaiksi ja saarelaisiksi Penilään tultiin vuonna 1992, kun isoäiti kuoli. Päätös tuli yllättäen, mutta jollain tavalla oli selvää, ettei taloa voinut jättää tyhjilleen ja oli aika lunastaa paikka itselle.

– Kun olin lapsi, tuonne Kakskerran rannalle mökille tultiin heti alkukesästä. Se on ollut lapsuuteni kesäpaikka. Edelleen sauna lämmitetään kauniina kesäiltoina ja nautitaan niistä maisemista. Voisi sanoa, että lukemattomat kerrat on juostu tuon metsän läpi. Mökkiin verrattuna täällä isoäidin luona oli erilainen elämä, maatilan touhua.

Penilässä kävi ihmisiä hakemassa maitoa, pihapiirissä oli vilkasta.

– Ihmisillä ei ollut puhelimia, he tulivat saaresta asti tänne soittamaan. Peyton Place oli taas keskiviikkoillan kohokohta, tänne tuli valtavasti väkeä sitä katsomaan.

Rakennukset muuttaneet asukkaitaan ja käyttötarkoituksiaan, mikä on tarkoittanut myös työtä. Pieni puuhastelu voi olla sitä parasta elämää verrattuna siihen, että on täysin
vapaata. Se, että saa tehtyä jotain, tuo tyydytyksen tuo. Arjen tekemiset ovat kivoja hetkiä.

– Naapurit merkitsevät meille todella paljon. Tietynlainen yhteisöllisyys, että sitä käydään hakemassa suolaa tai kananmunia toisiltamme. Kylän yhteisiä asioita ovat niin kalastuskunnan kuin tiehoitokunnan asiat.

PÄIVÄTYÖTÄ NUORTEN KANSSA

Outi Tauriala-Tolonen työskentelee Turun keskustan kolmessa lukiossa: Puolalanmäessä, Tsykissä sekä Klassillisessa lukiossa kuraattorina. Hän pohtii, että tämän päivän lukiolaiset ovat itseohjautuvia, eteviä nuoria. Kuraattorin vastaanotolle tullaan, koska moni saattaa kokea ylikuormittuneisuutta ja stressiä aina ahdistuneisuuteen ja masennukseen asti. Syitä voivat olla myös elämän tuomat erilaiset kriisitilanteet ja kolhut. Niihin pureudutaan ja haetaan tarvittaessa lisäapua.

– Hyvän keskusteluyhteyden ja luottamuksen saaminen on työssä hyvin tärkeää.

Iltatyönä hän toimii psykoterapeuttina omalla vastaanotollaan Turun keskustassa.

–Pidän sitä hyvänä vastapainona päivätyölleni ja koen että nämä kaksi työtä tukevat toinen toisiaan. Pidän ihmisten kanssa työskentelemisestä, olen kiinnostunut heistä. Työ antaa myös minulle paljon.

SEURAAVA SAARELAISKAVERI

Seuraava haastateltava on aikanaan ollut Kakskerrassa kesäisin todella odotettu henkilö.

– Minulle hän oli esikuva ja idolikin, samoin monelle muulle lapselle. Hän on opettanut melkein kaikille kakskertalaisille lapsille hyvin tärkeän taidon.

Tämä liikunnallinen ihminen on nyt, vuosia myöhemmin, tullut lasten kautta uudella tavalla tutuksi. Tauriala-Tolonen kuvaa henkilöä sydämelliseksi ja ihastuttavaksi ihmiseksi. Ja jos hyvin käy, juttua päästään tekemään oikeasti saarelle, ilman siltoja, venematkan päähän.

TEKSTI JA KUVA: SINI SILVÀN