Persoonallisuus luo ihmisen sävyn

04.04.2019

Hirvensalolaistaiteilija Matti Rag Paanasen tuorein kirja Mietelmäkuvia on nojatuolimatka taiteilijan korvien väliin. Kuvien ja aforismien kokonaisuus on samalla hämmentävä että virkistävä. Yksi aforismeista päätyi tämän jutun otsikoksi.

Vajaa kolmesataasivuinen, pehmeäkantinen teos on yhtäältä erittäin helposti lähestyttävä ja toisaalta aavistuksen pelottavakin teos. Sivuille mahtuu kymmeniä Paanasen maalauksia ja satoja aforismeja. Itseään rennosti neroksi tituleeraava taiteilija ei päästä lukijaa helpolla.

Nero syntyy paikkaan jossa puute on huutava. Ja huuto on hänen!

Teksteissä vilisee elämänilo ja samalla hirtehinen humoristinen katkeruus siitä, että kaiken tämän tuotteliaisuudenkin jälkeen Paananen ei ole ainakaan omasta mielestään menestynyt riittävästi.

Minun elämänkertaani ei tule sitä äärettömän tylsää kohtaa missä hän pääsi pinnalle.

TAITEEN TILAVUUS ON IDEOIDEN SUMMA.

Kirja kaipaisi selkeämpää takakantta, joka osaisi johdatella lukijan jo valmiiksi tiettyyn mielentilaan ottamaan vastaan Paanasen verbaalista ja visuaalissta tykitystä. Ikäänkuin ohjenuoraksi lukijalle. Taisin jopa käyttää kirjaa suorastaan väärin, kun ahmin sen lähes yhdeltä istumalta.

Mietelmäkuvia toimii sekä läpileikkauksena Paanasen ajatusmaailmaan ja maalaamiseen, että jonkinlaisena periskooppina, josta katsella maailmaa taiteilijan itsensä silmin. Kirja käy myös ajattomaan pläräilyyn, koska joka lukukerralla sekä aforismeista että taiteesta saa uusia ulottuvuuksia.

Jokainen teos joka keventää jonkun taakkaa on tärkeä.

Mielemäkuvia voitaisi jopa pitää Paanasen omakuvana, kirja kun kertoo taiteilijasta ja taiteesta ollen samalla opas nerouden yksinäisyyteen, taiteeseen sekä lukijaan itseensä. Aforismit ovat samalla hyvin korkealentoisia että arkisen maanläheisiä.

Ajatus päättyy siihen millä toinen alkaa.

Kaipaamaan jää enää Paanasen mainioita sanailuja tavallisista arkisista asioista, kuten vaikka tiskaamisesta tai haravoinnista.
Kun joku on taiteilija hän on sitä kaikesta huolimatta.

TEKSTI: TIMO NÄRÄ