Retkiä saarilla: Nunnavuori

03.09.2020

Artikkelit

Retkiä saarilla -juttusarja esittelee saarten tuttuja ja tuntemattomia retkikohteita.

Pari miljardia vuotta sitten nykyisen Suomen alueella seisoi Alppien kaltainen poimuvuoristo, jonka terävät huiput kohosivat useiden kilometrien korkeuteen.

Satoja miljoonia vuosia vaikuttaneen eroosion ja toistuvien jääkausien jäljiltä vuorista ovat nykyään jäljellä vain niiden kovat graniittiset juuret. Vanhat vuorijonot erottaa helposti Turun saariston kartoista maaston vahvana itä-länsisuuntautuneisuutena.

Omin silmin vuorten juuret voi nähdä, kun kulkee pitkin Kakskerran Brinkhallintietä. Tie alkaa muinaisen vuoristolaakson pohjalta, nousee Kakskerran kirkon ohitettuaan vuorten juurten päälle, ja jatkaa kulkuaan vuorenrinteillä luikerrellen.

Kelataan ajassa eteenpäin vuosiin 1500–500 eaa. Suomen poimuvuoret olivat jo likipitäen kuluneet pois, ja suuri osa Turun saaristoa lepäsi vielä jääkauden jäljiltä syvällä  meren pohjassa. Vain korkeimmat huiput ylsivät pinnalle pieninä saarina ja luotoina.

Niistä yhdelle, nykyiselle Kakskerran Nunnavuorelle, kasasivat pronssikautiset ihmiset merkkihenkilölleen haudan. He rakensivat ensin kivipaasista hautakammion ja peittivät sen sitten suurilla kivillä. 

Vuosisatojen vieriessä muinaishautojen alkuperäinen merkitys unohtui. Niille alettiin keksiä mielikuvituksellisia selityksiä, joissa kivikasojen ja muiden outojen rakennelmien uskottiin olevan aluetta ammoin asuttaneiden jättiläisten tekosia.

Ajan uskomuksista on tähän päivään säilynyt muinaishaudoista Lounais-Suomessa yleisesti käytetty sana hiidenkiuas. Myös sanalla nunna viitattiin aikoinaan jättiläisiin. Sillä selittyy myös Nunnavuoren nimi. 

Toisaalta muinaishautojen ajateltiin olevan henkiolentojen vartioimia aarnihautoja, joiden sisälle on kätketty aarre. Käsitys lienee perua aseista ja koruista, joita joskus laitettiin hautaan vainajan mukaan.

Nykypäivään tultaessa Nunnavuoren muinaishauta on jo ehtinyt kärsiä. Sen keskellä on kuoppa, ja osa haudan kivistä on viskelty mäkeä alas. Syyllinen saattaa olla
ammoinen haudanryöstäjä. Vaurioista huolimatta röykkiö on yksi Turun seudun suurimmista ja komeimmista.

Komea on myös vuorelta moneen suuntaan aukeava maisema, vaikka puusto näkymiä rajoittaakin. Pohjoisessa erottuvat Turun kirkkojen tornit ja etelässä Paraisten kalkkitehdas.

Nunnavuorelle pääsee ajamalla Brinkhallintietä kohti Harjattulaa. Omalla autolla liikkumisen sijaan voi harkita polkupyörää tai bussia numero 15.

Kakskerran kirkon jälkeen kannattaa bongailla mielikuvitusta kutkuttavia tienviittoja: Vedenvuotama, Menninkäisenlaakso, Käpälämäki, Nunnatarhantie. Lopulta vastaan tulee vasemmalle kääntyvä Hiidenkiukaantie. Tietä vähän matkaa seuraamalla löytyy oikealta parkkipaikka. Sitä vastapäätä lähtee polku Nunnavuoren huipulle.
Ylös kavutessaan kannattaa pitää silmänsä auki, sillä matalia puisia reittimerkkejä on paikoin vaikea huomata. Tähyilemällä kiivetessään oikealle voi nähdä suuren lohkareikon.

Sielläkin kannattaa piipahtaa. Lohkareiden joukosta voi nimittäin löytää pienen luolan. Jos muinaishaudat kiehtovat, voi niitä bongata lisää Muinaismuistorekisteristä. Satavan länsiosan Turkukalliolla hautoja on peräti kolme kappaletta. Alue on siitäkin mielenkiintoinen, että 1700-luvulla Turun Akatemiassa vaikuttanut Daniel Juslenius arveli alkuperäisen Vanhan Turun sijainneen juuri siellä.

Muita Jusleniuksen kuuluisia teorioita ovat suomalaisten ansiot sivistyksen tuomisessa muinaisiin Kreikkaan ja Roomaan sekä suomalaisten kirjoittamaton historia yhtenä Israelin heimoista.

Ehkäpä Vanha Turku -teoriaankin on syytä suhtautua pienellä varauksella.

Geokätkö ”2X Nunnavuori”: https://coord.info/GC122NQ

Muinaismuistorekisteri: https://muinaismuistot.info/

Kirjoittaja on parikymmentä vuotta Saarilla asunut innokas retkeilijä ja geokätköilijä.

TEKSTI JA KUVA: SAMI PYÖRRE