Saapaskalliolla tuoreita saarelaisia

01.09.2015

Eetu Lahtinen ja Emilia Kunnaton sekä nuorimies Mikael asuivat aiemmin Portsassa puutaloasunnossa. –Mikaelin kirkon varjossa, Eetu tuumaa. Vähän kirjaimellisesti ja vähän kuvainnollisesti. Kun Veini ilmoitti tulostaan, pieni kaksikerroksinen puutaloasunto alkoi käydä ahtaaksi. Hirvensalo oli mainio suunta, sillä siellä asuu myös isovanhempia. –Itse olen kasvanut Portsassa ja ensimmäinen oma asuntokin oli parin korttelin päästä lapsuuskodista, Emilia kertoo. Muutto Moikoisiin oli todellinen aluevaltaus. Ensi kertaa elämässä postinumero on jotain muuta kuin 20100. – Näin kaukana keskustasta en ole koskaan asunut. Perheestä paistaa suuri tyytyväisyys. –Olemme todella hyvin viihtyneet. Tämä on ollut hyvä alku, Eetu sanoo. Ehkä kaikkein parhaiten maisemiin on asettunut silti Mikael. Hänellä on jo tuoreita kavereita. –Minulla on kaksi tyttökaveria, hän kertoo. Naapurintytöt käyvät hakemassa Miksua mukaan leikkeihin. Vanhojen leikkikavereidenkin kanssa on järjestetty leikkitreffejä. Kaverit ovat tärkeitä.

Remontista remonttiin

–Tänne sitten muutettiin uuteen peruskuntoiseen taloon, Emilia nauraa. Kun Portsan talo oli juuri remontoitu kuntoon, aloitettiin jälleen 1980-luvun tunnelmiin jääneessä talossa uusi urakka. Omakotitalo remontoitiin omin voimin. Makuuhuoneet ja olohuone on saatu kuntoon. Keittiö- ja kylpyhuoneremontit odottavat seuraavaksi. –Ystävät auttoivat ja sukulaiset olivat sudit käsissä, Emilia kertoo. Eetu otti kesäloman ja isyysloman putkeen. Pari kuukautta tehtiin 12-tuntisia päiviä. –Isovanhemmat toimivat lapsenvahteina, muuten tämä ei olisi onnistunut. Taloa käytiin katsomassa jo talvella. Eetulle se oli rakkautta ensi silmäyksellä. Kun vanhan asunnon myynti sujuikin yllättävän nopeasti, tulikin talon oston kanssa lopulta kiire. –Tykkäämme tästä alueesta, Emilia kertoo. Koti on nyt lähellä kaupunkia ja yhteydet hyvät, niin kaveritkin pääsevät kylään. Pienten lasten kanssa on nyt helpompaa, kun tilaa on enemmän ja erityisesti kivaa on, että on oma piha. –Neliöt tuplaantuivat ja nyt oli aika omakotitalolle.

Uudessa kodissa monet juhlat

Viime vuosi on ollut melkoinen. Ensin saatiin uusi perheenjäsen ja juhlittiin Veinin ristiäisiä, nyt Veinin uusi korikeinutuoli verannalla kertoo, että hän on juuri juhlinut uudessa kodissa ensimmäisiä syntymäpäiviään. Eetu ja Emilia ovat viettäneet myös häitään. Eetu juhli myös elokuun alussa 30-vuotissyntymäpäiviään. Keväällä hän valmistui kokiksi. –Valmistujaisia en ole edes ajatellut, hän nauraa. Juhlia ja arkea on ollut riittävästi ilman sitäkin. Eetu Lahtinen on aloittanut kasvisravintola Keitaassa tiskaajana – mutta työ ja työkaveri opettivat ja kouluttivat siitä kokin tehtäviin. Kokin pätevyyttä hän läksi hakemaan Pippurimyllystä, jossa opiskeli oppisopimuksella ammatin. - Olen siellä kokki, tarjoilija, baarimikko ja tukkupoika. Teen kaikkea muuta paitsi kirjanpitoa. Emilia on nyt ollut lasten kanssa kotona. Hän on tehnyt töitä Liedossa liikuntapalveluissa ala-asteikäisten kanssa uimakouluista alkaen. Myös hän opiskeli aiemmin liikuntaneuvojaksi samaan tapaan oppisopimuksella. –Pääsin opiskelemaan ammattikorkeakouluun sairaanhoitajaksi. Nyt oli hyvä sauma siihen. Veini jatkaa vielä kotielämää isovanhempien hoidossa. Mikael menee Vähä-Heikkilään uuteen liikuntapainotteiseen päiväkotiin Touhulaan. Hoitopaikkaan menee myös toinen Miksun kaveri. –Sieltä voi saada myös vähän rytmiä ennen eskarivuotta, Emilia arvelee.

Haaveina näyttää lapsille maailmaa

Tykkäisimme myös matkustaa, Emilia ja Eetu kertovat.–Haluaisimme näyttää lapsille maailmaa. Ennen Veinin syntymää pariskunta pääsi yhdessä interreilaamaan. –Reilaamassa käytiin kuin teinit konsanaan. Eetu on ehtinytkin matkustaa, käydä Kaukoidässä, Kaakkois-Aasiassa ja Karibialla. Emiliaa kiehtoo Intia, jossa aukeaa aivan toisenlainen maailma. Niin matkahaaveet kuin remonttitarinat paljastavat, miten hyvin Emilia ja Eetu ovat hitsautuneet yhteen. Siitä mihin toisen kertomus jää, voi toinen jatkaa. –Tapasimme yhteisten ystävien luona sattumalta neljä vuotta sitten. –Kosketin Emilian selkää ja siitä se läksi, Eetu nauraa. Emilia sanoo, että Eetu tuntui olevan välittömän oloinen tyyppi. Samalle viikolle sovittiin uudet treffit. –Siitä asti ollaan oltu yhdessä, oltaisiinko oltu kaikkiaan kymmenen yötä erillään. Perhe-elämää elettiin aivan alusta asti, Mikael oli silloin vuoden ikäinen kun Eetu ja Emilia muuttivat yhteiseen kotiin. Yhteistä lasta sen sijaan odotettiin jopa pelonsekaisin tuntein. Ei siis niin, ettei lapsiperhe-elämään olisi totuttu. Eetua pelotti, että lapsi on – tyttö, jonka puolesta pitää pelätä. Joka tapauksessa kaikki meni hienosti. Nyt perheessä on kaksi vilkasta poikaa. –Syli on lähestulkoon aina täynnä, Eetu toteaa tyytyväisenä. Miksu ja Veini ovat mainiot sisarukset. –Mikael on suureksi avuksi, pystyy auttamaan Veinin kanssa, äiti kiittää vanhempaa poikaa. Ja Veini näyttää myös sen, että tahtoa riittää. Kiipeily on yksivuotiaalle hyvä harrastus ja jos sohva on ylivoimainen vastus, täytyy vähän huutaa apujoukkoja paikalle. Mikaelin harrastus on jalkapallo. –Se on kyllä kovaa peliä, kun minä pelaan, hän arvioi itse. Mikaelilla on myös paljon hyviä kavereita: Jami, Iiro ja Eero tulevat ensimmäisinä mieleen. –Kaikki minun kaverini ovat hyviä kavereita. Tulevaisuudelta odotetaan uusia haasteita. Eetu odottaa niitä vaikka uusissa keittiössä. Häntä kiinnostaisi päästä laivakokiksi. Emilia odottaa uusia opintojaan. Aikaisemmin päätoiminen opiskelu ei ollut mahdollista. Piti ruokaa tuoda pöytään ja opiskella työn ohessa. Nyt motivaatio on mainio aloittaa opinnot: –Pienestä pitäen olen halunnut sairaanhoitajaksi.

Seuraava saarelaiskaveri

Seuraava saarelaiskaveri löytyy pienen matkan päästä Saapaskalliolta. Monille saarelaisille hän on tuttu ja moni on tainnut saada todistukseensakin numeroita tältä henkilöltä. Miksukin uumoilee, että ehkä hänkin pääsee joskus samaan luokkaan tämän henkilön kanssa. Sitä pitää kuitenkin odottaa vielä muutama vuosi, eskarikin on vielä käymättä.

Teksti ja kuvat: Sini Silvan