Saarella eletään luontoäidin sylin armoilla

04.03.2020

Artikkelit, Tämän kuun kuulumiset

Jarkko ja Santra Koskinen kuuluvat niihin harvoihin, jotka asuvat Kulhon saarella ympäri vuoden.

Hirvensalon ja Kakskerran välissä sijaitseva Kulhon saari tunnetaan ennen kaikkea kesäasuntojen maaperänä. Mökkeilijöiden kesään painottuvan läsnäolon lisäksi elämää Kulhoon tuovat muutamat henkilöt, jotka asuvat saarella vakituisesti.

Jarkko ja Santra Koskinen ostivat Kulhon kotinsa vuonna 2002 kesämökiksi. Kolme kauppaan kuulunutta Turun kaupungin kesäsiirtolarakennuksina aiemmin toiminutta taloa ostettiin pariskunnan perhepiiriin.

– Ostimme talon näkemättä sitä lainkaan paikan päällä etukäteen. Veljeni soitti ja kertoi, että nyt on piru merrassa. Hän oli ostamassa Kulhosta taloa, jätti tarjouksen kolmesta ja sai ne kaikki. Myyntipapereihin pitäisi vetää seuraavana päivänä nimet. Tarjoukset piti laittaa tärkeysjärjestykseen eikä kaupunki suostunut myymään taloja 1 ja 3, vaan ne piti ottaa järjestyksessä, jolloin veljeni joutui hakemaan myös kohteelle 2 ostajan, tyttärensä, Jarkko taustoittaa.

– Olin aina halunnut punaisen mökin valkoisilla ikkunan pielillä, joten silloin toive toteutui, Santra lisää. Tänä vuonna tulee täyteen jo pyöreät kymmenen vuotta, kun Koskiset ovat asuneet saaritalollaan ympäri vuoden.

SÄIDEN ARMOILLA

Papinsaaressa sijaitsevan laiturin ja Kulhon välinen vesireitti on tullut Koskisille siis jo hyvin tutuksi. Meren jäädyttyä talvisin Koskiset liikkuvat kotiin jäänsärkijäveneellä, jonka Jarkko kunnosti Kulhon entiseltä poikakodilta jääneestä Terhi-merkkisestä veneestä, vahvistamalla sen pohjaa metalliosilla. Jäänsärkijä pystyy luovimaan muutaman senttimetrin paksuisen jään läpi.

Nopeasti vaihteleva tilanne tekee talvisin liikkumisesta kodin ja mantereen välillä usein suunnittelua ja säätietojen seuraamista vaativaa.

– Merivesi oli tammikuussa hieman alle 2 astetta lämmintä. 15 asteen pakkaset tekevät siinä tapauksessa 5 senttimetriä jääkerrosta vuorokaudessa. 10 senttimetrin paksuisen jään päällä pääsee liikkumaan jo melkein millaisella kulkuneuvolla tahansa, Jarkko kiteyttää.

Jäällä kuljettaessa turvavarusteet, kuten kuivapuku, pelastusliivit ja naskalit ovat Koskisilla aina mukana. Virallisesti suositeltu jään paksuus autolla liikkumiselle on 15–20 senttimetriä, mutta saarella asuessa suositusta on joutunut toisinaan kiertämään.

– Tulimme erään kerran kävellen 2,5 senttimetrin paksuisen teräsjään ylitse. Paikalla oli venäläinen pilkkijä, joka kertoi kaverinsa pudonneen jäiden läpi ja lähteneen kotiin vaihtamaan vaatteita. Samalla jää alkoi painumaan allamme alaspäin, jolloin vesi tuli jo nilkkoihin saakka. Poistuimme nopeasti pois kohdasta ja menimme kotiin toista reittiä, jonka pilkkijä meille neuvoi, Jarkko muistelee täpärää tilannetta.

SILLASTAKIN PUHETTA

Kulho kuuluu Turun kaupungin Hirvensalon osayleiskaavan yhteyteen. Mökkialueeksi kaavoitetulle saarelle on suunniteltu siltayhteyttä eri sijainnein useaan otteeseen. Nykyisissä kaavaehdotuksissa siltayhteyttä ei enää ole

– Meidän aikanamme tänne ei varmasti tieyhteyksiä tule, Jarkko uskoo. Kulhon säilyminen eristyneenä ja rauhallisena sijaintina on Koskisten mielestä toivottavaa. Silta saarelle toisi todennäköisesti lisää epätoivottua liikehdintää.

– Papinsaaren rannalla nähtiin joulukuussa liettualainen pakettiauto kiertelemässä. Tuttuni soitti ja kysyi, että aletaanko pitämään tiellä ajopuomia alhaalla. Satavan Höyttistentiellä oli samoihin aikoihin musta Audi, jossa olleet kaksi pukumiestä esittäytyivät Carunan sähköverkkomiehinä. He sanoivat varautuvansa pyhäpäivien mahdollisiin ongelmiin ja kysyivät, ketkä naapurit ovat joulun poissa kotoa. Eikä koko saaressa edes ole Carunan verkkoa. Satavassa asuvan siskontyttäreni pihalla oli käynyt vuodenvaihteen tienoilla sitten maasturi, josta tuli miehiä kiertelemään taloa. Yrittivät murtaa yhtä ovea, jolloin hälytykset olivat lauenneet ja miehet häipyivät, Jarkko päivittelee.

Kulhon luonnon eristämässä asuinympäristössä on eräs huolenaihe, josta Koskisilla on jo kokemusta, kun naapuritalossaan ollut Jarkon veli sai sairaskohtauksen. Pelastusviranomaisten pääsy mantereelta saarelle, johon ei ole siltaa, on tavanomaista kohdetta haastavampi.

– Googlen kartta väitti ennen virheellisesti, että Kakskerrasta tulee silta Kulhoon. Ambulanssi soitti sitten takaisin ja ihmetteli, että ei täällä mitään siltaa ole. Käskimme heitä ajamaan takaisin Papinsaaren rantaan, johon tulimme veneellä. Vaikeaan aikaan vuodesta pelastusviranomaiset tulevat saarelle vain helikopterilla. Vahvan jään aikaan tänne voi toki ajaa, mutta he eivät ota helposti riskiä, pariskunta muistelee. Kulhon kodin lisäksi Koskiset omistavat asunnon Turun keskustan liepeiltä. Varsinkin talvisaikana vallitseva hiljaisuus ei käy Jarkolle ja Santralle kuitenkaan koskaan liian rauhalliseksi.

– Menemme kaupunkiasuntoon vain silloin, kun Turussa on jotain menoja. Se toimii lähinnä varastona, josta haemme tarvittaessa tavaroita, kuten parempia vaatteita juhlatilaisuuksiin.

– Olen kotoisin maaseudulta, joten minun on ollut aina helppo asua rauhallisella sijainnilla. Jarkon piti sopeutua enemmän aluksi, Santra lisää.

TEKSTI JA KUVAT: ALEKSI MÄKELÄ