Samassa veneessä kohti isoa muutosta

17.05.2018

Johanna Luoman ja Mikko Aaltosen elämässä näkyy, että ystävyyssuhteilla on vahva merkitys. Ystävät ovat kuin pikku hiljaa hitsanneet pariskuntaa yhteen. Kesän tulo merkitsee venekautta, jolloin ystäviä todella taas nähdään – samoilla vesillä ja laitureissa.

Johanna Luoma on syntyperäinen saarelainen, Kuusamakujan kasvatti. Naapuruston kaverit olivat lapsena tärkeitä leikkikavereita, nyt ystäviä. Vaikka niin Johanna kuin Mikko ovat välillä asuneet muualla, kaupungin puolella, saaret ovat koti molemmille.
Yhdellä lapsuuskaverilla oli ilmeisesti sormensa pelissä, että Johanna Luoma ja Mikko Aaltonen päätyivät samaan taloon, seinänaapureiksi Sommelontielle. Seinään ei porattu reikää, mutta silti seinänaapuruudesta syntyi enemmän. Yhteiseen kotiin muutettiin lopulta, ystävien myötävaikutuksella siinäkin, Papinsaareen.
– He olivat sitä mieltä, että me muutamme tähän asuntoon. Eikä se ollut huono vaihtoehto lainkaan, Johanna Luoma nauraa. Oltiin ajateltukin muuttaa.
Ratkaisu siitä, otetaanko asunto vai ei, syntyi yhden illan aikana.
– Toimistolla katsottiin pohjapiirroksia ja ratkaisu tehtiin nopeasti. Myös asioita vakaasti harkitseva Mikko oli valmis tekemään päätöksen. Päätös oli silti varmaan kypsynyt mielessä pikku hiljaa.
– Tässä on kiva asua, molemmat tuumaa-vat. Naapurustossa on tuttuja, viereisessä talossa asuu Johannan sisko. Myös monta muuta, jo ennen muuttoa tuttua ihmistä, asuu samoissa rivitaloissa.
Koti on Papinsaaressa huiman jyrkän mäen päällä. Johanna pohtii, että tie oli tänä talvena aika hyvin hiekoitettu. Mutta syy tähän löytyy vierestä: toiminnan miehenä Mikko oli ottanut kolmen kottikärryn urakan. Reilu määrä hiekkaa ja soraa oikeaan aikaan pohjiksi tarkoitti, että tie pysyi hyvin hiekoitettuna ajokunnossa läpi talven.

TÖITÄ IHMISEN FYSIIKAN KANSSA
Johanna Luoma on opiskellut Turussa Ruiskadulla fysioterapeutiksi ja valmistunut 2002. Hän ehti tehdä pitkään töitä Maskussa, mutta 2016 otti uutta suuntaa. Työpaikka on nyt Peltolassa yksityisessä yrityksessä fysioterapeuttina.
– Teen fysioterapeuttina töitä tuki- ja liikuntaelin- sekä neurologisten asiakkaiden kanssa. Erilaiset työrytmit tarkoittavat, että välillä pariskunta tekee välillä niin sanotusti ”läpystä vaihdon”. Sopivilla vuoroilla ei olla siis samaan aikaan kotona – ainakaan hereillä.
Mikko Aaltonen tekee töitä Turun lentoasemalla erityisammattihenkilön nimikkeellä. Hän itse mieltää itsensä sähköasentajaksi, mutta pikku hiljaa selviää, että työ todella vaatii erityistä ammattiosaamista.
– Turun lentoasema on kenttänä niin pieni, meidän tulee osata paljon muutakin kuin sähkötyöt. Olen kyllä viihtynyt siellä, se on mukava paikka. Kävin Puolustusvoimien leivissä välillä vähän aikaa, mutta palasin lentoasemalle takaisin.

OPTIMOITU HERÄTYS VARHAIN AAMULLA
Aaltosen työ on rankkaa vuorotyötä. Lentokentällä työvuorot ovat aamuviidestä iltapäivän kahteen. Tai kahdesta ilta yhteentoista. Silti Aaltonen pohtii, ettei hänestä kahdeksasta neljään -tekijää olisikaan.
– Aika vähän on vapaita viikonloppuja, vähän se karsii kesäveneilyjä ja yhteisiä viikonlopun viettoja. Mutta kyllä työstä ihan tykkään. Mikolla on optimoitu herätys aamuisin 4:23. Kysymys onkin, että jos hän ei herää, jäävätkö lentokoneet maahan?
– Periaatteessa kyllä, hän toteaa. Lentokoneille on määritetty tietyt pelastusluokat, eli tarvitaan riittävästi henkilökuntaa varmistamaan nousujen ja laskujen turvallisuus. Tässä henkilömääristä ei tingitä.
Samalla selviää osa työn monipuolisuudesta. Aaltonen on myös osa kokonaismiehitystä lentokentän paloturvallisuudessa. Työhön kuuluu myös aurausta ja kiitoratojen kunnossapitoa, kiinteistöjen sekä kiitoratojen valoista huolehtimista.

NEMO PÄIVYSTÄÄ AINA KOTONA
Kotona päivystää aina uskollinen, telakalta pentuna löydetty kissa Nemo.
– Kissa meni ensimmäiset viikot pitkin nurkkia kuin Kapteeni Nemoa etsimässä. Tyttökissa sai pojan nimen, Johanna nauraa. Kissa rakastaa pieniä pahvilaatikoita ja kotielämää kaiken kaikkiaan.
–Kissa on enemmän flegmaattinen kuin villi, Mikko tuumaa.
Pariskunnan yhteinen juttu on veneily, mutta venekissaa Nemosta ei ole saatu kasvatettua. Se on tyytyväisempi kotona.

VENEILYÄ JA VENEILYÄ
Pariskunnan yhteinen harrastus on veneily. Veneenä on jo iäkäs, mutta hyväkuntoinen alus 1990-luvulta, jossa on makuupaikat neljälle ja keittomahdollisuudet.
– Sillä pystyy retkeilemään. Kahdella henkilöllä se on aivan loistava.
Viime kesänä veneiltiin Ahvenanmaalla.
– Kuulumme Turun urheilukalastajiin, sen kautta on myös saaripaikkoja tässä lähellä, Mikko kertoo.
Tänä kesänä on tarkoitus tutustua Saaristomeren kansallispuiston saariin ja vesiin, Jurmon ja Björkön suuntaan. Jo nyt odotetaan myös juhannusveneilyä Iniön maisemiin, jossa tavataan tuttuja kavereita veneineen.
– Siitä on tullut jo perinne, Mikko toteaa.
Mikko, Johannan isä ja siskon mies ovat kuitenkin hankkineet myös kalaveneen, joka on sitten aivan erilainen asia.
– Vähän vähissä ovat saaliit olleet, Johanna vitsailee. Kalaveneen suhteen olennaista on veneen laittaminen. Mutta sille, joka tykkää korjata ja asentaa, aika kuluu kuin siivillä.

PIKKUPOIKA JA PERÄMOOTTORI
Mikko Aaltoselle veneily on aivan verissä. Hän on aloittanut jo aivan pienenä Rymättylässä. Hän kertoo ajelleensa laiturin lähellä perämoottorilla – yksin – jo ennen kuin osasi edes rantautua.
– Olen 5-vuotiaana saanut ensimmäisen oman perämoottorini.
– Muistan, kun yksin kannoin sitä ja se perämoottori painoi ihan hullun tavalla, yhtä paljon kuin itse painoin. Oli tuskaista saada sitä liikkeelle, hän kertoo.
Aikuisena veneily pääsi uuteen alkuun, kun kaveri hankki veneen ja Mikko pääsi sen huoltajaksi. Sitä sai korjailla ja samalla ajella itse.
– Oman veneen hankkimispäätökseen vaikutti se, että sitä osaa itse laittaa, Johanna kertoo.
Ja tyyli on se, että ensin moottorit ja laitteet puretaan, jotta tiedetään miten mikäkin on tehty. Sitten rakennetaan se taas itse.

MUUTOKSEN SYKSY
Ensi syksy on kuitenkin täynnä muutoksia. Mikosta ja Johannasta tulee vanhemmat:
– Tämä on hyvällä tavalla jännittävää. Vanhemmuus ja lapsi on täysin uusi asia, ja aika iso asia.
Samaan kaveriporukkaan on kuitenkin tänä vuonna putkahdellut ja syntyy moneen perheeseen uusia vauvoja. Lähipiiri siis elää samanlaista elämää.
– Kaveriporukan juhlat alkavat muistuttaa hoplop-tyyppisiä tapaamisia, Johanna pohtii.

SEURAAVAT SAARELAISKAVERIT
Seuraaviin saarelaiskavereihin kontakti on syntynyt lapsuudessa Kuusamakujalla. Johanna Luoman äiti on ollut tälle saarelaiskaverille hoitotäti. Johannalle hän tarkoitti siis hyvää leikkikaveria kotipihan maisemissa.
Kaveruus ja ystävyys ovat kestäneet vuosia ja aikuisena toki muuttaneet muotoaan. Myös tähän perheeseen on juuri saatu perheenlisäystä.

TEKSTI JA KUVAT: SINI SILVÁN