Sukupolvien kädenjälki näkyy Jyrkerannassa

14.06.2018

Sotien jälkeen Kakskerran Hylklahden kylästä lohkottiin kesämökkitontteja, mihin tilaisuuteen kultaseppä Ragnar Lundén tarttui vaimonsa Irjan kanssa. Kakskerran kunnan rakennuslautakunnan luvalla valmistui lautarakenteinen mökki Höyttistensalmen rannalle vuonna 1947.

Myöhemmin samalle tontille nousi rantasauna ja toinenkin kesämökki seuraavalle sukupolvelle, Veijo ja Terttu Lundénille perheineen. Isovanhempien alamökki toimii nykyisin vierasmajana.
– Kun omat lapseni olivat pieniä, vietimme kesiä alamökissä meren äärellä, muistelee Kimmo Lundén, kolmannen polven mökkiläinen.

ISOISÄN KÄDENJÄLKI NÄKYY
Isoisän taiteellisuus ja kädentaito tulevat esille pienissä yksityiskohdissa, joita hän on suunnitellut mökkiin. Tammipuiseen ovenkahvaan on kaiverrettu vuosiluku 1947 ja kiinteistön nimi, Jyrkeranta. Nimi kuvaa hyvin tontin maastoa. Rankku-papan suunnittelema ja valmistama kuparikehyksinen lasilyhty valaisee pihaa. 
Mökin sisätilojen värimaailma noudattaa alkuperäistä sisustusta. Kimmolle kerrotun perusteella väreissä on saatu vaikutteita arkkitehti Erik Bryggmannin samalle niemelle piirretystä huvilasta. Sisäkaton punainen sävy korostaa auringonlaskua, jota voi ihailla lasiruutuiselta verannalta. Kahdella seinällä olevat ikkunat antavat verannalle avaran vaikutelman. Pieniä ikkunaruutuja on isommassa ikkunassa yhteensä 78 kappaletta, alkuperäisten pokien varassa.
– Kunnossapitoa riittää, sanoo Kimmo ja ihmettelee pokien kestävyyttä.
– Puu oli edelleen tervettä, kun viimeksi kunnostin ikkunoiden pokat, lahoamisesta ei ollut merkkiäkään. Rakennusten raaka-aineet on valittu huolella, vaikka sotien jälkeen on varmasti pulaa ollut kaikesta. 
Isoisä harrasti myös maalausta. Hänen taulujaan on mökillä nähtävissä edelleen. 
– Jotain pysyvää maailmassa sentään on, toteaa Kimmo, kun tutkaillaan isoisänsä vuonna 1960 maalamaa taulua. Näkymä on yli salmen Höyttisten kylärantaan. Etualalla olevat kilpikaarnamännyt ovat edelleen kuin taulusta, samoin Höyttistensalmen rakennukset toisella rannalla. Laiturit ja uimakopit ovat vuosikymmenten aikana vaihtuneet uusiin.

VIININVILJELYÄ KALLIONKOLOSSA
Sota-ajan elänyt sukupolvi pyrki elämään paljolti omavaraistaloudessa; ruoka kasvatettiin itse, jos se vain suinkin oli mahdollista. Kimmon isovanhempien sinnikkyydestä kertovat kasvimaat, jotka on raivattu tontille.
– Edesmennyt isäni on kertonut isovanhempien kantaneen maanparannusaineeksi turvetta läheiseltä suolta.
– Ihailtavaa sitkeyttä, toteaa Kimmo. Hän ihmettelee myös, miten sodat käynyt isoisä vielä jaksoi heti ryhtyä vaativaan rakentamisurakkaan.
Tontin yläosassa on edelleen muutaman aarin alueella marjapensaita, omena- ja luumupuita, perunamaa ja avomaalla jopa muutama viiniköynnös. Ylhäällä kallion suojassa olevaa kasvustoa eivät uhkaa keväthallat ja kallioilta valuva vesi pitää maaperän sopivasti kosteana. Tänä keväänä perunat istutettiin vappuna.
Viiniköynnökset ovat jo noin kymmenen vuotta vanhoja. Säännöllisillä leikkauksilla ne saadaan tuottamaan satoa. Parhaimpina vuosina zilga-lajikkeen rypäleitä on kerätty pari ämpärillistä. Jos rypäleet päätyisivät viinipulloon saakka, olisi jo nimikin valmiina, Kakskertaa mukaillen –Maison de deux fois.
– Osan rypäleistä syömme sellaisenaan syksyllä. Viimeksi tein myös ”likööriä” laittamalla rypäleet murskaamattomina vodkan joukkoon. Säilytin pullossa kolmisen kuukautta, jonka jälkeen poistin rypäleet ja lisäsin kolmanneksen sokeria pulloon. Väriltään kauniin rubiininpunaisen juoman maku oli yllättävän hyvä. Se oli kuin makeaa likööriä, jota sopi nauttia jälkiruuan kanssa.

MÖKILLÄ VIIHDYTÄÄN MYÖS TALVELLA
Kimmo Lundén omisti aluksi mökin yhdessä veljensä kanssa, mutta veli koki mökin rasitteeksi ja myi osuutensa Kimmolle. Jokainen sukupolvi on jättänyt tontille oman jälkensä. Kimmon vanhemmat Veijo ja Terttu Lundén rakensivat oman mökkinsä 1960-luvulla, ja vuonna 2009 valmistui ylös mökkitien päähän talvilämmin hirsimökki.
Turkulaissyntyiselle, Espoossa asuvalle ja nykyisin Maaseudun Tulevaisuuden toimittajana työskentelevälle Kimmo Lundénille Jyrkerannan-mökki tuo mieleen muistot isovanhemmista ja vanhemmista, yhdessä vietetyistä kesistä ja monista puuhista. Perheineen hän viettää vapaaaikaansa Kakskerran-mökillä läpi vuoden.
Tuula-vaimon lisäksi perheen pojat JaakkoJuhani ja Joakim viihtyvät Kakskerrassa.
– Viimeiset joulut olemme viettäneet ja nuorin poika, Jaakko-Juhani, juhli 18-vuotissynttäreitään helmikuussa Jyrkerannassa, kertoo Kimmo.
Mökin sijainti on perheen harrastusten kannalta ihanteellinen. Harjattulaan on lyhyt matka golfaamaan ja purjeveneelle on paikka omassa laiturissa. Siitä on helppo lähteä vaikkapa viikonlopuksi saaristoon kun Airiston selkä siintää laiturin nokasta. Purjehdusreissuja on tehty Saaristomerelle, Ahvenanmaalle ja Ruotsiin. Brinkhallin musiikkijuhlat kuuluvat nekin kesän ohjelmaan ja Kakskerran viiri liehuu salossa koko kesän.

TEKSTI JA KUVA: VIRVE MYLLYMÄKI