Suru jalostui rakkaudeksi

17.05.2018

-Äiti tanssii ton yhden miehen kanssa monta tanssia, oli tarkkanäköinen poika todennut sisarelleen, kun Leo oli tanssittanut Arjaa laivalla. Yli kolmenkymmenen vuoden takaisesta laivareissusta, johon kumpikaan ei alun alkaen olisi halunnut osallistua, alkanut tanssi jatkuu Jäderholmeilla edelleen.

Leo olisi halunnut viettää viikonlopun kotona Vammalassa, kun ”kaupparatsuna” joutui viikolla reissaamaan. Arja yritti perua osallistumisensa, mutta lapset saivat houkuteltua leskeksi jääneen Arjan mukaan. Näin muistelevat Arja ja Leo ensimmäistä tapaamistansa. Loppujen lopuksi laivareissulle kannatti osallistua. Molempien elämän suunta muuttui, kun kaksi leskeä kohtasivat.
– Toinen ihminen ymmärsi ikävän ja surun, kun oli kokenut saman, Arja kertoo. Leo Jäderholm oli jäänyt leskeksi puolitoista vuotta ennen kohtalokasta laivareissua. Elämän täytti työ ja aikuistuva poika. Arja muutti Satavaan vuonna 1959 miehensä työn vuoksi. Markus Rautio oli Kakskerran koulun opettaja ja nuoripari asui ensimmäiset pari vuotta Salmelan tilan piharakennuksessa. Muutamia vuosia myöhemmin valmistui oma talo Salmelasta lohkaistulle tontille. Perheeseen syntyivät lapset: Kirsi, Olli ja Pekka. Poikien asuessa vielä kotona perheen isä menehtyi äkilliseen sairauskohtaukseen vuonna 1984.
Suhteen alussa riiu-reissu oli pitkä kun Arja vietti viikonloppuja Leon luona. Arjan kanta oli, ettei hän aio muuttaa Satavasta, joten jäätyään eläkkeelle Leo myi talonsa ja muutti Arjan luo. Tänä vuonna avioliittoa on kestänyt kaksikymmentä vuotta. Saman verran tulee kuluneeksi siitä, kun Arja jäi eläkkeelle kirjastotyöstään.

METSÄSTYSTÄ JA MATKUSTELUA
Matkustaminen on ollut pariskunnan yhteinen harrastus alusta alkaen. Vuosittain on tehty yksi matka kaukokohteeseen. Erityisen ihastuneita he ovat Aasiaan. Thaimaassa on käyty 12 kertaa ja ensi syksyksi on varattu matka Vietnamiin, nyt jo seitsemättä kertaa.
– Tuttuun paikkaan on helppo palata. Hotellihuoneenkin voi itse valita, kun tuntee henkilökuntaa, kertoo Arja.
Aasiaan heitä houkuttelevat lämpö, ystävälliset ihmiset ja edullinen hintataso. Maailman turvattomuus huolettaa, enää he eivät lähtisi Afrikan maihin. Kaukomaiden lisäksi käydään myös lähialueilla. Toukokuussa he matkustavat Pärnuun.
– Siellä on mahdollisuus tanssia, iloitsee Arja. Niin kauan mennään kun terveyttä riittää on molempien motto.
Leo on harrastanut metsästystä ja ammuntaa pienestä pojasta alkaen. Ensimmäisen saaliinsa ,jäniksen, hän ampui 11-vuotiaana. Kilpa-ammunnan hän aloitti ikämiessarjassa noin nelikymppisenä ja menestystä on tullut. Hän on viisinkertainen Suomen mestari Trapammunnassa ikämiessarjassa. Mitaleja ja pokaaleja on komea kaapillinen.
Arja on ollut mukana kilpailumatkoilla, joita on tehty myös ulkomaille. Silmäsairauden vuoksi Leo on joutunut luopumaan rakkaasta harrastuksestaan pari vuotta sitten. Arja on ollut mukana myös metsästysretkillä.
– Silloin ei puhuta, eikä pussata, kun ollaan kyttäyskopissa, kertoo Arja Leon ohjeistaneen häntä ennen ensimmäistä yhteistä metsästysreissua. Tuntien odotus palkittiin; hämäränhetkellä juuri kun he olivat jo luovuttamaisillaan Arja huomasi ison peuran saapuvan. Hän muistelee vieläkin hetken tuomaa jännitystä ja kertoo, kuinka hän vapisi kauttaaltaan.

LIIKUNNASTA HYVÄÄ OLOA
Yhtenä hyvän kunnon salaisuutena on säännöllinen liikunta. Aamu alkaa jumppahetkellä. Arjalla on kahvakuula ja käsipainot sekä vinolauta vatsalihasliikkeitä varten ja Leo lankuttaa. Pariskunnan askel on reipas ja ryhti hyvä. Lähes päivittäin he tekevät kuuden kilometrin kävelylenkin. Mieluiten hän kävelevät kylätietä pitkin, mutta tänä talvena on kävelty myös – vähän tylsällä – pyörätiellä Kakskerran tien varressa. Tanssimassa käydään kesäisin lavoilla ja talvella laivalla.
– Päivä tanssitaan, yö nukutaan ja aamuksi päästään taas kotiin, Arja kertoo.
– Eikä se juuri rasita kukkaroakaan, suurin yksittäinen menoerä on auton parkkimaksu 12 euroa, sanoo Leo.
Kaikesta huomaa, että hyötyliikunta ei ole vierasta. Taloa on kunnostettu ja metsäinen etelärinnetontti luonnollisen hoidettu.
– Pääsiäissunnuntaina haravoin ja maanantaina tein lumitöitä. Arja kertoo kevättöistään. Risujen haketus on Leon lempipuuhaa. Ruoka hankitaan osaksi luonnosta: metsästä riistaa ja merestä kalaa. Talvikalastus on ohi, kohta saadaan kuhaa, siikaa ja ahventa.
Läheisen bussipysäkin ansiosta kaupungissa asioidaan bussilla. Eläkeläislipun kertamaksulla ei omaa autoa kannata ottaa, jos käväisee keskikaupungilla. Molemmilla on vielä ajokortti, mutta Arja ei anna Leon ajaa.
– Poliisi antaa ajoluvan, mutta vaimo ei, Leo naurahtaa. Syynä on Leon silmäsairaus, jota vaatii säännöllisen lääkityksen.
Neljä vuotta sitten Leo ja Arja esiintyivät Ylen Unelmapäivä-ohjelmassa, jossa Leo pääsi kokeilemaan pitkäaikaista haavettaan ajaa harrikalla. Viehättävä perehdyttäjä aiheeseen oli prätkämimminä tunnettu Viivi Pumpanen. Kuvauspäivä jäi molemmille mieleen vaikka varsinainen haave jäi toteuttamatta.
– Kierros Kakskerran ympäri harrikan kyydissä oli kuitenkin hieno kokemus, kertoo Leo.
Jäderholmin pariskunta on esimerkki aktiivista eläkeläisistä. Liikunta on heille elämäntapa, samoin positiivinen elämänasenne, jota siivittää yli 30-vuotinen rakkaus. Jos tulevat eläkeläiset yltävät likimainkaan samaan, ei Suomen päättäjien tarvitse olla huolissaan. Eläkeläiset eivät ole kuluerä, vaan aktiivisella elämäntavoillaan ja kulutuksellaan he kasvattavat yhteiskunnan yhteistä kakkua. Tämä pariskunta pohtii pidettäisiinkö kahden vuoden päästä yhteiset 170-vuotissynttärit?

TEKSTI JA KUVAT: VIRVE MYLLYMÄKI