"Tässä elämässä on hyvä olla"

04.04.2019

Haastattelupäivänä Marjut ja Panu Riihiluoma viettävät (melkein) 3-vuotishääpäiväänsä, sillä päivälleen sitä – kuten kihlapäivääkin – voi viettää vain joka neljäs vuosi. Kihloihin Marjut ja Panu menivät karkauspäivänä 2012 ja silloin sovittiin hääpäivä neljän vuoden päähän.

Uusioperheen pesästä ovat kummankin lapset - Panun poika ja tytär sekä Marjutin kaksi poikaa - jo lentäneet omilleen, mutta Satavan talosta ei kumpikaan halua lähteä.

– Mihinkäs sitä kotoa lähtisi?, tuumi Panu. Molempien työ on ihmisläheistä hoito- ja kuntoutustyötä. Marjut on puheterapeuttina ja Panu toimii kehitysvammaisten ohjaajana.

PUHEEN JA KOMMUNIKOINNIN OPETUS ON MARJUTIN TYÖTÄ.

Iisalmesta kotoisin olevan Marjutin logopedian opinnot veivät hänet Ouluun, josta hän muutti perheensä kanssa Turkuun 1997. Hän toimi yli 10 vuotta Turun kaupungin puheterapeuttina Katariinan koulussa. Seitsemän vuotta sitten vaihtui sekä asuin- että työpaikka. Satavaan muuton aikoihin löytyi työpaikka naapurisaarelta Suvituu
litalosta ja asiakaskunta vaihtui lapsista aikuisiin. Marjutin työkenttä on haastava; kommunikoinnin uudelleenopettelu vaikean aivoverenkiertohäiriön jälkeen.

Aivoliiton Palvelut Oy:ssä työskentelevän Marjutin asiakkaita ovat mm. aikuiset kuntoutuspotilaat, joilla on aivoverenkiertohäiriöstä aiheutuva afasia. Työn ohella Marjut opiskelee kognitiivista lyhytpsykoterapiaa, josta hän kokee olevan hyötyä nykyisessä työssään aikuisten parissa.

Kommunikointi ilman puhetta, vähäisen tai epäselvän puheen kanssa ei ole helppoa. Tärkeintä on tulla kuulluksi ja ymmärretyksi tavalla tai toisella, minkä vuoksi opetellaan uusien keinojen – esimerkiksi kuvien, piirtämisen ja kirjoittamisen - käyttöä puheen tukena. Kuntoutuksessa on usein läsnä myös sairastuneen lähiomainen tai tukihenkilö.

Terapeutti pyrkii ohjaamaan siten, että arjen kommunikointi helpottuu. Marjutin asiakkaina ovat kaikenikäiset aikuiset, nuorista eläkeikäisiin, joiden kielelliset taidot (puheen tuotto, puheen ymmärtäminen, lukeminen ja kirjoittaminen) ovat vaikeutuneet aivovamman seurauksena. Aivoverenkiertohäiriö voi kohdata kenet tahansa.

Nykyistä työympäristöä ja puitteita - Suvituulitaloa - Marjut kehuu ja muistuttaa tilojen olevan myös varattavissa yksityisten ja yhteisöjen käyttöön. Lounasravintola on auki arkisin.

PANUN TYÖYHTEISÖSSÄ ON POSITIIVINEN MEININKI

Panun ensimmäinen työkokemus on omasta painoalan yrityksestä. Toiminta loppui silloin kun tietokoneista ja tekstinkäsittelystä tuli ”jokamiehen hommaa”. Hän kouluttautui kehitysvammaisten ohjaajaksi 90-luvulla.

Nykyisessä työpaikassaan Katariinan toimintakeskuksessa hän on ollut yli 20 vuotta. Hän pitää työstään eikä leipääntymisen merkkejä näy. Työpäiviin kuuluu paljon positiivisia tunteita – ja niiden näyttämistä.

– Halataan ja nauretaan paljon, kertoo Panu.

Työ on kiitollista ja palaute tulee yleensä suoraan.

– Tilanteet vaihtelevat; joskus voi olla vaikeaa saada jotakuta puhumaan, kun taas toiset puhuvat lakkaamatta, Panu kertoo.

Työpäivät eivät ole toistensa kopioita.

Panu muistelee alan kehitystä. Aikaisemmin kehitysvammaisten asumisyksiköt pyrittiin rakentamaan keskelle korpea, pois silmistä. Tällaisesta eristämisestä on päästy ja nykyään kehitysvammaiset saavat näkyä ja kuulua yhteiskunnassa, mitä Panu pitää hyvänä.

Hoitoalan ammattilaisten kanssa puhe siirtyy helposti ajankohtaisiin aiheisiin: soteen ja hoidon epäkohtiin. Molemmat ovat sanoissaan varovaisia. Uutta hankintalakia, jota on julkisuudessakin kritisoitu Panu kommentoi.

– Jos asuntolapalvelujen tuottajaksi valitaan halvin tarjous se ei välttämättä ole laadullisesti paras. Siihen miten henkilökunta kohtaa asukkaat sisältyy monia – rahassa mittaamattomia – elementtejä. Kohteliaisuus, läsnäolo, kuuntelevaisuus ovat asioita, joita on mahdoton sisällyttää tarjouskilpaan, Panu sanoo.

Hankintalaista Panu löytää myös hyviä puolia: nykyään kehitysvammainen henkilö voi valita asuinpaikkansa itse. Ennen asuinpaikan määräsi yhteiskunta, elleivät vanhemmat hoitaneet. 

– Tärkeintä – meille jokaiselle – on tunne siitä, että tulee kuulluksi. Ajan antaminen asiakkaille on tärkeää. Asiakkaat ovat yksilöitä, samoin ajantarve, minkä vuoksi tästä pitäisi keskustella myös koulutuksessa ja rekrytoinnissa, Panu pohtii.

Panu on perehtynyt ajankohtaiseen vanhustenhoidon kysymyksiin omakohtaisesti. Hän kiittelee äitinsä – Hirvensalo Attendon - hoivakodin toimintaa. Kaikki mieltä pohdituttavat asiat on pystytty selvittämään.

Ihmisläheinen työ vaatii tilanteessa läsnäoloa, toisen ihmisen sataprosenttista huomioimista. Työ ihmisten parissa väsyttää, mutta myös palkitsee toteavat Marjut ja Panu yksimielisesti. Työasioita ei juurikaan puida kotona, mutta jos entinen lapsiasiakas lähettää terveisiä Panun kautta ”puherepautilleen”, niin ne tietysti Marjut ottaa ilolla vastaan.

MUSIIKKIA HUVIKSI JA HYÖDYKSI

Riihiluoman pariskunta harrastaa ja hyödyntää musiikkia sekä nykyisessä työssään että vapaa-ajallaan. Panu soittaa koskettimia Eurooppa 3 –yhtyeessä, joka keikkailee jälleen ja uusi levykin on tekeillä. Marjut säestää Betelkirkon jumalanpalveluksissa vapaaehtoisena silloin tällöin. Kotona pariskunta rentoutuu musisoimalla yhdessä – Panu flyygelin ja Marjut ”kiipparin” ääressä. Lisäksi molemmat ovat olleet mukana Gospel-musiikkia esittävässä Ilona-lauluyhtyeessä. Yhteisen harrastuksen parissa myös syttyi kipinä kahden yksinäisen yhteiseloon.

– Tässä elämässä on nyt hyvä olla, tiivistää Panu molempien tuntemukset.

Vaikka moni omakotiasuja on tuskaillut runsasta lumentuloa, toivoo Riihiluoman pariskunta edelleen runsaslumisia talvia. Kausikorttilaisina he ovat tänä talvena nauttineet kausikorttilaisina Hirvensalon laskettelurinrinteestä.

TEKSTI JA KUVA: VIRVE MYLLYMÄKI