Teatteri tarttui; nuorisoseurakin vihdoin nimensä veroinen

16.04.2020

Olematon talvi on taittunut ja Suomessa eletään Koronaviruksesta aiheutuvan poikkeustilan ensimmäisiä päiviä. Keväisessä Satavassa tapaamme kuitenkin tyytyväisen nuoren miehen.

Kevään ylioppilaskirjoitukset ovat Helmer Junnilan osalta ohi. Viime syksynä alkanut kirjoitusurakka on edennyt yli puolenvälin. Valkolakki on tarkoitus painaa päähän Turun Klassillisesta lukiosta itsenäisyyspäivänä 2020.

Tulevaisuudensuunnitelmat ovat selvät: keväällä vuoden päästä edessä ovat armeijan testit; tavoitteena on aloittaa taistelusukeltajan tai erikoisrajajääkärin koulutus Upinniemessä heinäkuussa 2021.

Seula on tiukka: fyysistä kuntoa ja stressinsietokykyä vaativiin joukko-osastoihin pyritään rankkojen, monivaiheisten testien kautta. Motivaation on oltava vahva, mutta Helmerillä on myös varasuunnitelmakin olemassa. Elleivät erikoisjoukkojen ovet aukene, niin sitten Säkylään ja armeijan jälkeen hakeutuminen ensihoitajakoulutukseen. Työ, jossa vaaditaan fyysistä kuntoa ja stressinsietokykyä kiinnostaa.

– Ei pidä koskaan mennä helpoimman kautta, haastetta pitää olla, mies tuumii.

HARRASTUKSIA MALTILLA: URHEILUA …

Oman harrastuksen löytyminen lapsena vaati äidin kannustusta. Alaluokilla Helmer kokeili aluksi 1,5 vuotta karatea serkkunsa kanssa. Se ei tuntunut omalta lajilta. Toinen serkku houkutteli – äidin kautta – Helmerin vesipalloon 11-vuotiaana ja lajin parissa vierähti viisi vuotta.

Ohjattuja treenejä oli 4 kertaa viikossa ja sen lisäksi oli oman treeniohjelman mukaisia harjoituksia ja viikonloppuisin otteluita, jotka Helmerin mielestä olivat parasta harrastuksessa.

Ottelumatkoilla hän on käynyt mm. Ruotsissa, Liettuassa ja Valko-Venäjällä. Vesipallo on fyysinen laji, jossa hyvä uimataito ei pelkästään riitä. Maalivahdin on pystyttävä nostamaan yläkroppansa vedestä siten, että korva on maalin yläriman kohdalla eli 1,2 metriä vedenpinnasta, havainnollistaa Helmer lajia tuntemattomalle.

Helmerillä on takanaan muutamia sukelluskertoja ja ennen armeijaan pyrkimistä hän aikoo suorittaa sukelluskortin. Vesi on lapsuudesta asti tuttu elementti. Veneily ja kalastus ovat mielipuuhia ja hän muistelee lapsuuden lumisia talvia, jolloin meren jäällä on luisteltu ja ajettu jopa mönkijällä. Nyt ihmetellään maaliskuussa leskenlehtiä ja syreenin suuria silmuja.

Kuntoaan Helmer pitää yllä kuntosalilla (sitten kun ne taas ovat auki). Toisen harrastuksen pariin, läheiselle seuraintalolle hän juoksee tai pyöräilee.

… JA TEATTERIA

Ensimmäisen kosketuksen teatteriin Helmer sai kuusi vuotta sitten Kakskertapäivillä. Harjattulassa esitetyssä historiikissä hän muistelee olleensa lapsilaumassa, jonka naamat maalattiin hiilellä. Esityksessä lapset leikkivät ”Afrikan villejä” saatuaan inspiraation lähetyssaarnaajana toimineen pastorin jutuista. Tähän produktioon hänet värväsi Rita Lappalainen, joka houkutteli Helmerin myös Kakskerran nuorisoseuran teatteriin kolme vuotta sitten.

Tämänkeväistä ensi-iltaa varjostaa korona. Huhtikuun lopun ensi-iltaa on siirretty. Harjoituksiin tuli pakollinen tauko yhden näyttelijän Fuengirolan matkasta aiheutuneen karanteenin takia, lavanrakennustalkoitakaan ei voi pitää. Esityskausi menee uusiksi ja kesän aikatauluja voi olla vaikeaa sovittaa, miettii Helmer. Nyt vaan odotellaan.

Tämän vuoden produktiossa on mukana myös tyttöystävä Erika sekä muita nuoria, joten teatteriseura alkaa olla nimensä veroinen. Helmerin mielestä on hienoa, että nuoria on lähtenyt mukaan teatteriin. 

– Lavalla on helppo olla kun tekee niin kuin ohjaaja sanoo. Kunhan repliikit osaa, pärjää, harrastajanäyttelijä kertoo.

Hän myöntää ohjaajan tarpeellisuuden ja auktoriteetin. Ilman ammattiohjaajaa esitys ei valmistuisi ikinä, mielipiteitä ja kiistelyä olisi liikaa. Helpompi tehdä, kun yksi sanoo miten tehdään.

Tänä vuonna auktoriteettina on ohjaaja Joanna Savikurki. Komedian Tahdotko naimisiin ovat kirjoittaneet Ilkka Malmi ja Rami Saarijärvi.

MAALLA ON TURVALLISTA

Helmer oli 6-vuotias perheen muuttaessa Satavaan. Se oli pienelle miehelle pieni shokki, kun kaverit jäivät Luolavuoreen.

Haarlassa aloitettu eskari toi uusia kavereita ja koulunkäynti sijoittuu kokonaan Haarlaan, kun Kakskerran koulurakennus hylättiin totaalisesti vuonna 2008.

Muuttoshokki meni pian ohi.

– Lapsi tottuu nopeasti ja kun lisäksi suurin osa suvusta asui ennestään samoilla kulmilla oli tilanteeseen helppo mukautua.

Haastatteluvaiheessa korona on vaikuttanut – teatteria lukuun ottamatta – vain vähän Helmerin elämään. Yo-kirjoituksissa oli jonkin verran järjestelyissä muutoksia. Sen jälkeen kun läppärit oli viritetty ja yhteydet testattu heidät ohjattiin 10 hengen porukoissa luokkiin odottamaan kirjoitusten alkua.

Poikkeustilanteessa kavereita tavataan enemmän verkossa ja kaupunki on hiljainen. Aikaisemmin viimeistään Haarlasta täyttyneet bussit ovat tyhjillään. Kirjoituksiin mennessä Helmer kertoi kaverinsa kanssa olleen ainoita matkustajia koko matkan ajan. Hän suhtautuu tilanteeseen tyynesti.

– On semiturvallinen olo, kun asuu täällä landella, Helmer kuittaa.

Tilanne ei pelota, mutta jännittää: lähitulevaisuuden tapahtumia ei kukaan pysty tällä hetkellä ennustamaan.

TEKSTI JA KUVAT: VIRVE MYLLYMÄKI