Vuoden luotolainen 2018 monessa mukana

18.10.2018

Vuoden luotolaiseksi 2018 valitun saattaisi odottaa tulevan vastaan juhlatilaisuudessa hirvenluiset käädyt kaulassa. Anneli Sukari-Laivorantaan voi kuitenkin törmätä vaikka marketin eteisessä SPR:n liivissä nälkäpäivä-keräystä suorittamassa.

Vuoden luotolaisen valinta ei haastattelujen perusteella ole tullut koskaan valituille täysin yllätyksenä. Joku on osannut sitä odottaa jo vähän aikaa, toinen taas arvaa jo siitä, kuka sattuu asiasta valitulle soittamaan. Anneli Sukari-Laivoranta ei osannut odottaa valintaansa, hän kun on asunut hirvensalossa vasta 13 vuotta.
– Oikeasti valinta tuli kyllä yllätyksenä. Mieheni alkoi puhelemaan, että minun pitäisi tehdä lista kaikesta siitä, mitä olen saarella tehnyt. Ajattelin, että se liittyy jotenkin kuusikymppisiini ja että hän suunnitteli puheen pitämistä.
Syntymäpäiväjuhlat kuitenkin tulivat ja menivät, mutta Jarmo Laivoranta kyseli edelleen listan perään.
– Sitten keksin mistä on kyse. Kun Marja-Liisa Salminen Hirvensalon omakotiyhdistyksestä soitti ja kertoi valinnasta, totesin että kaipa se lista sitten pitää tehdä, että tietävät mitä minusta sanoa.

JÄTETTIIN TOIMIKUNNASTA, MUTTA HYVÄSTÄ SYYSTÄ
Ensihämmennys vaihtui kuitenkin äkkiä kiitollisuudeksi muistamisesta.
– Ensin ajattelin, että miksi minä. Olisi varmasti ollut joitain paljon parempiakin ehdokkaita kuin minä. Ajattelin, että olen asunut saarella vasta vähän aikaa, mutta mieheni muistutti, että olen halunnut olla monessa mukana. Ja siinäpä se. Olen saanut tehdä paljon hyvää ja siitä saa paljon myös itse.
– Sitten tilaisuuden jälkeen tuntui jo kivalta, että muistetaan.
Viime vuonna valitun Jari Hlavatýn mukaan Hirvensalon omakotiyhdistyksen säännöissä sanotaan vuoden luotolaisesta, että hänen pitää olla tehnyt pyyteettömästi työtä vaikuttaessaan saaren asioihin. Hän olisi myös myötävaikuttanut uusien ja vanhojen asukkaiden kanssakäymistä ja yhteen hitsautumista. Vuoden Luotolaisen ei myöskään sovi olla Hirvensalopäivien toimikunnan jäsen.
– Tänä vuonna en ollutkaan mukana toimikunnassa. En voinut olla täysillä mukana, koska työnkuvani muuttui ja tarvitsin siihen aikaa. Sitten he rankaisivat minua kun huomasivat kuinka paljon teen asioiden eteen, eivätkä ottaneet toimikuntaan lainkaan, Sukari-Laivoranta nauraa.

REHELLISESTI LAITILALAINEN
Alun perin Laitilasta kotoisin oleva Sukari-Laivoranta on ehtinyt moneen mukaan.
– Olen ollut Hirvensalon martoissa sihteerinä ja puheenjohtajana, Suomen Punaisessa Ristissä jo pitkän aikaa. Kun muutin Maskusta Hirvensaloon halusin tietysti mukaan paikallisen SPR:n toimintaan. Olin ensin rahastoinhoitajana, sitten sihteerinä ja hups, puheenjohtajana.
Hirvensalopäivätoimikunnassa nainen on ollut jäsenenä useamman vuoden ja puheenjohtajanakin kaksi vuotta.
– Minulla on sellainen luonne, että jos menen mukaan johonkin, teen sitä täysillä. Paljon on porukkaa mukana monenlaisessa ja se on hyvä. Sitten kun antaa ihmisille jonkin tehtävän, he kyllä tekevät myös sen. Vähän niin kuin SPR:ssä; kun kysyy ihmisiä keräämään nälkäpäiväkeräykseen, he kyllä tulevat mielellään.
Laitilalainen perintö paistaa läpi parhaiten naisen innostuessa puhumaan.
– Kun käyn töissä antamassa jäteneuvontaa ja alan selittämään, nii se laitlalaisuus siält kyl paista läpi. En voi sille mitään. Ja jos oikein yritän, en ole enää luonnollinen. Haluan olla rehellisesti oma itseni.

PARAS KEINO TUTUSTUMISEEN
Hirvensaloon Sukari-Laivoranta päätyi vuonna 2005. Elämäntilanne muuttui ja hän avioitui uudestaan. Paikkaa uudelle parisuhteelle ja perhekuvioille katsottiin saarelta.
– Tyttäreni oli joskus Paasikiviopistossa opiskelemassa ja kun ajelin saarilla, tuntui että täällä olisi mukava joskus asua. Sitten näin sanomalehdessä ilmoituksen myytävästä talosta. Kävimme katsomassa sitä ja siltä istumalta sovimme kaupat. Se oli meidän paikka heti. Teimme siellä aikanaan hirveästi remonttia, mutta olemme molemmat kotiutuneet tänne valtavan hyvin.
Kotiutumiseen auttoi osallistuminen yhteiseen toimintaan.
– Lapsiperheet tutustuvat uusiin asuinalueisiin helposti toisten lasten ja heidän vanhempiensa kautta. Kun taas muuttaa aikuisena, niin että lapset ovat jo lentäneet pesästä, vieraaseen paikkaan on uusiin ihmisiin tutustuminen vaikeampaa. Mikä sen parempi keino olisi kuin mennä mukaan toimintaan? Sieltä saa tuttuja, kavereita, ystäviäkin ja tutustuu paikkakuntaan hienosti.

JOTAIN OLISI TEHTÄVÄ
Suuria odotuksia tuoreella Vuoden Luotolaisena ei Sukari-Laivorannalla juuri ole.
– Eniten odotan yhteistyötä muiden yhdistysten kanssa ja että saisimme hirvensalolaiset myös mukaan toimintaan. Toiveena olisi, että yhdistykset olisivat keskenään tekemisissä ja yhdistäisivät voimansa.
Tarkempia suunnitelmia ei kuitenkaan ole.
– Katsotaan, mitä vuosi tuo tullessaan. Olen kaikkeen valmis. Lupasin myös olla hirvensalopäivätoimikunnan käytettävissä. Ainakaan tuo meidän Pop Up -tori ei oikein vedä ihmisiä. Olen tässä koettanut hieman miettiä, mitä toimintaa sinne keksisi. Jotain pitää joka tapauksessa tehdä.
Perinteinen pesti joulukuusen valojen sytyttämisessä on vielä kysymysmerkki.
– Viime vuonna asialta hieman putosi pohja, kun joulukauden on yleensä avannut Vuoden Luotolainen ja samalla sanonut muutaman sanana. Yks-kaks se olikin joku aivan muu. Puutuin asiaan ja sain hieman ympäripyöreän vastauksen. Tänä vuonna aion kysyä, miten asia aiotaan hoitaa. Se joulukuusi sitä paitsi töröttää tuolla edelleen ilman neulasia, nainen huokaisee.

KUN ANTAA, SAA
Tällä kertaa Vuoden Luotolainen ei poseeraa Mainigille käädyissä. Kuvat käydään ottamassa läheisellä sillalla, jonka jälkeen Sukari-Laivoranta pukeutuu SPR:n punaiseen liiviin. Nälkäpäiväkeräyslippaaseen sujahtaa lahjoituksia ja moni tuttu saarelainen vaihtaa naisen kanssa sanan tai kaksi.
– Kun olet mukana tällaisessa toiminnassa, se vie voimia, mutta antaa todella paljon. On mukava saada, mutta myös mukava antaa. Todella paljon ihmiset ovat myös onnitelleet valinnasta ihan sydämestä asti.
Kotisaari, hyväntekeväisyys ja monenlainen toiminta yhteisön hyväksi ovat Vuoden Luotolaiselle, Anneli Sukari-Laivorannalle, tärkeitä. Tärkein hänelle on kuitenkin
oma perhe.
– Minulla on neljä lasta, kolme bonuslasta, neljä lastenlasta ja seitsemän bonuslastenlasta. Yhteensä siis seitsemän lasta ja 11 lastenlasta. Lastenlapsista kymmenen on poikia ja yksi tyttö. Hän on koko porukan Helmi.

TEKSTI JA KUVA: TIMO NÄRÄ