Yhdessä päntätty tulevaisuus

14.06.2018

Jere ja Ann-Mari Heikkala eivät ole kollegoita, mutta opiskelut aloitettiin lukemalla yhdessä pääsykokeisiin. Kirjastossa vietetyt kevätkuukaudet toivat aikanaan tulosta ja kiven takana olevat opiskelupaikat irtosivat molemmille. Nyt Hirvensalossa elää lakimies-tilintarkastaja – perhe, hauska sellainen.

Aikanaan isäni sanoi, että jos ei koulu kiinnosta, on mentävä töihin, Jere Heikkala kertoo. Hänen isoveljensä on joitakin vuosia sitten ollut mukana Maininki-lehden juttusarjassa. Riku Heikkala oli perheestä se, joka läksi jo todella nuorena yrittäjäksi. Pikkuveljeä, Jere Heikkalaa kiinnosti opiskelu, hän on opiskellut lakimieheksi Turun yliopistossa.
Puoliso Ann-Mari Heikkala on opiskellut Turun kauppakorkeakoulussa pääaineena ulkoinen laskentatoimi.
– Numerot ovat kiinnostaneet jo lapsesta asti. Ja siitä itse asiassa on tullut Iita-lempinimi tyttövauvallekin. Isäni kutsui minua aina Tarkka-Iitaksi, kun huoneeni oli kuin vedetty viivoittimella.
Yhdessä on oltu jo 11 vuotta, mikä tarkoittaa, että jo pääsykoekeväänä oltiin yhdessä.
– Yhdessä päntättiin, oltiin koko kevät kirjastossa. En usko, että olisin ilman Jereä päässyt tähän. En ole koskaan ollut niin ahkera opiskelija, mutta se kevät oli niin intensiivinen, kun yhdessä luettiin.

MOTIVAATIONA TIEDONHALU Lakiasiat kiinnostivat Jere Heikkalaa siksi, että hän halusi tietää, ”miten asiat menevät”. Eli lain syvin olemus ja oikeus kiinnostivat.
–Työssä se ei aina näy, se on niin vaihtelevaa.
Työ on pääasiassa yritysten sopimusriitojen kanssa työskentelyä. Hänen asiantuntemustaan tarvitaan, kun jotain on esimerkiksi myyty tai tavarassa tai palvelussa on ollut virheitä, eikä kaupankäynti olekaan mennyt suunnitelmien mukaan.
– Sen on oppinut, että mitä tahansa voi tapahtua, Jere Heikkala pohtii sopimus- ja yritysmaailmaa.
Hän on silti nähnyt myös sovittelun merkityksen. Mitä lähemmäs tullaan oikeudenkäyntiä ja osapuolille realisoituu tilanteen vaihtoehdot, sitä useammin nähdään paremmaksi sopia asia jollain kohtuullisella tavalla. Riita käräjäoikeudessa ja edelleen hovioikeudessa tietää sitä, että asia venyy ja siitä tulee osapuolille raskasta ja arvokasta.

ON HYVÄ YMMÄRTÄÄ TOISEN TYÖTÄ
– Juristi ja tilintarkastaja kotona, siitä voidaan veistää vitsiä, että olemme varmaan tuppisuina kotona tai että keskustelu olisi kuivaa. Se ei pidä paikkansa ollenkaan, Jere sanoo.
Ann-Mari on samaa mieltä.
–Itse asiassa alat sopivat mainiosti yhteen, kun pystyy ymmärtämään toisen työtä ja on kiva, ettei se ole puolisolle ihan hepreaa. Meillä molemmilla on työssä tietenkin tiukka salassapitovelvollisuus, mutta jostain voidaan keskustella yleisellä tasolla ja se myös kiinnostaa.
On tärkeää myös ymmärtää, että työhön tilintarkastajana kuuluu ajoittain kiireisiä kausia. ja vastaavasti oikeudenkäyntien aikaan tajuaa, ettei tule vääntöä, jos toinen ei ole kello neljän jälkeen kotona. 
– Me olemme molemmat todella onnekkaita. 90 prosenttia opiskelukavereista on joutunut lähtemään töiden perässä Helsinkiin, valtaosa erityisesti juristien töistä on muualla.

ARKI MUUTTUI, MUTTA HYVÄÄN SUUNTAAN
Nyt pieni tyttövauva, haastatteluhetkellä neliviikkoinen valloittava ihmisalku, on muuttanut asioita.
– Arki kyllä on jo muuttunut. Olemme olleet aika kovia menemään iltaisin ja viikonloppuisin. On soiteltu kavereille Hirvensalossa, että tullaanko käymään. Nyt se on jäänyt, Jere pohtii.
Onneksi kaveripiirissä on nyt paljon lapsia.
–Yhdessä ystäväperheessä saatiin lapsi juuri eilen.
Jos Ann-Marin laji oli ennen raskautta crossfit, on se nyt jäänyt tauolle.
–Nyt lenkkeillään vaunujen kanssa. Pikkuneiti on oppinut nukahtamaan heti, kun vaunut lähtevät liikkeelle.
Yhtä lailla Jere on harrastanut monenlaista urheilua.
– Pitkään pelasin jääkiekkoa, sitten olen lenkkeilyt, pelannut golfia ja kaikenlaista hikoilua. Yksi harrastuksista on myös kalastus, jos sitä voi sanoa harrastukseksi.
Yhteinen huumorintaju alkaa näyttää päätään tässä kohtaa. Vitsi liittyy siihen, miten jossain oli kummeksuttu sitä, voiko kalastus olla harrastus. Mutta kyllä voi.
–Nyt urheilu on vaihtunut vaipanvaihtoon, Jere toteaa.

PELOTTA MÖKKEILEMÄÄN SÄHKÖTTÖMÄÄN SAARIPAIKKAAN
Kesällä on tiedossa myös mökkeilyä. AnnMarin suvun mökkipaikka löytyy Iniöstä.
– Siellä ei ole sähköä eikä juoksevaa vettä, mutta se sopii, kun tykkää kalastaa, AnnMari kertoo ja paljastaa, kuka perheen varsinainen kalastaja lopulta onkaan.
– Silloin, kun tutustuimme Jeren kanssa oli kiva, että hänkin piti sellaisesta mökkeilystä. Kaikki eivät viihdy paikassa, jossa ei ole sähköä ja vettä.
Mökille suunnataan rohkeasti, vaikka se pienen vauvan kanssa tarkoittaakin miettimistä, miten pesuvedet lämmitetään.
– Äitinikin on siellä pärjännyt pienen lapsen kanssa, Ann-Mari kertoo. Nyt kesä on helppo, kun nuori neito ei vielä kävele ja kalliorantoja ei tarvitse siksi pelätä.

KOTONA HIRVENSALOSSA
Hirvensalo on Jerelle se ainoa oikea paikka.
– En tiedä, miksi joku lähtisi täältä pois. Ei tarvitse hirveästi miettiä, miksi täällä pysytään.
Tärkeitä saarilla ovat ihmiset, tuttuja asuu paljon. Hän nostaa parhaaksi asiaksi saarilla juuri ihmiset ja kodin. Tämä kertoo tärkeysjärjestyksestä elämässä: läheiset ovat arvokkaita.
– Jos vieraille haluaisi esitellä Hirvensaloa, lähtisimme varmaan veneen kanssa jonnekin. Pikisaari ja sen vanhat talot ovat hienoja, se on tässä aivan lähellä. Kun lähdemme kävelemään, kävelemme juuri sinne meren rantaan.
Nykyinen koti on jo myyty. Kesäkuussa on edessä muutto Papinsaareen.
– Muutamme isoveljen rakentamaan asuntoon, Jere sanoo.
Taakse jää siis taistelevien kauriiden kenttä. Ann-Mari oli saanut vuosi sitten kuvattua hauskan videon, jossa eläimet ottivat mittaa toisistaan kuin turnausareenalla. Hän kävi myös komentamassa ja lopettamassa kaverusten riidan, ennen kuin se äityi sen suuremmaksi. Muutto tuntuu mukavalta. Perhe on entistä suurempi, ja kotia voidaan suunnitella yhdessä.

SEURAAVA SAARELAISKAVERI
Seuraava saarelaiskaveri on Heikkaloille myös tuleva naapuri. Häneen on tutustuttu isoveljen kautta ja ystävystytty yksin tein. Tätä henkilöä voisi kuvata vaikkapa niin, että hän pitää ihmisiä – ja heidän kotejaan - lämpiminä.

KUVAT JA TEKSTI: SINI SILVÁN