Painetun Maininki-lehden julkaiseminen nykyisten tekijöiden toimesta on loppunut. Jos haluat lisätietoja tai olet kiinnostunut jatkamaan lehden julkaisemista, ota yhteyttä: Seppo Kemppainen, puh. 050 345 9278 (seppo.t.kemppainen(a)gmail.com)

Marjut Brunila kirjoittaa nyt Hirvensalossa

Kirjailija Marjut Brunila sanoo, että hänellä on niin vilkas mielikuvitus, että on joutunut sen takia ajoittain vaikeuksiin: ”Joskus kuoroharjoituksissa mielikuvitus saattoi lähteä kiertämään jostain yksittäisestä tekstinpätkästä tai muuta pienestä asiasta. Itsekseni hihittelin, ja muut vieressä tönivät olemaan hiljaa.”

”Muutenkin ihan normielämästä voi löytyä pieniä tarinan alkuja, joita sitten voin kehittää eteenpäin. Kaikki nämä eivät tietenkään päädy kirjoihini.”

Brunila arvelee, että ainakin osittain vilkas mielikuvitus juontaa juurensa lapsuuteen, jolloin virikkeet ja leikit piti keksiä itse.

”Meillä oli leikkipaikkana betoninen piha, jossa oli kaksi keinua ja liukumäki. Keksimme sinne mitä jännittävimpiä tarinoita, ja yleensä se olin minä, joka niitä keksi. Serkkuni kanssa perustimme Etsivätoimisto Vilkku ja Välkyn. Vakoilimme ja seurasimme yhtäkin epäilyttävän näköistä tyyppiä kaupungilla ja teimme tarkat muistiinpanot.”

Brunila on kirjoittanut kuusi alakouluikäisille suunnattua Immu-kirjaa, joista uusin Immu ja Väärä vitonen ilmestyy nyt elokuussa Myllylahden kustantamana. Tarina sijoittuu Turun keskustaan ja kaupunginkirjastoon. Aikaisemmin Immu on seikkailut mm. Littoisissa, Seilin saarella ja Uudessakaupungissa.

Immun kanssa kirjoissa seikkailevat hänen kaverinsa Niko, Lukas ja Lotta sekä Ritva-koira ja Figaro-kissa. Mukana on aina rikostarina ja kummitusmysteeri. Uusimmassa kirjassa vanhassa pääkirjastossa kummittelee, ja Immu tarvitsee kaiken mahdollisen mielikuvituksen auttaessaan kummituksia. Klaani ajautuu seikkailuun, kun he rupeavat seuraamaan rikollisjoukkoa, jolla on hallussaan salaperäinen salkku.

Brunila luonnehtii Immua rohkeaksi, hyväsydämiseksi ja empaattiseksi pojaksi. Koulu sujuu hyvin, mutta liikuntatunneilla on vaikeaa. Pallopelit eivät ole Immun juttu.

”Kirjat kertovat ennen kaikkea ystävyydestä ja yhteen hiileen puhaltamisesta tiukoissa paikoissa. Haluan korostaa suvaitsevaisuuden merkitystä ja erilaisuuden hyväksymisen tärkeyttä. Klaanin kaikki jäsenet tulevat erilaisista kodeista, mutta ovat
silti ystäviä keskenään. Kaikki kelpaavat sellaisina kuin ovat.”

”Immu-kirjoissa on aina juonellinen tarina, koska pidän tarinallisuutta tärkeänä. Nykyajan lapsille pitää olla hieman enemmän vauhtia kuin esimerkiksi Viisikko-kirjoissa, ja olen myös halunnut pitää luvut suhteellisen lyhyinä ja lapsille sopivina.”

Immu-sarjan esikuva löytyy Brunilan mukaan hänen lapsuutensa kirjasarjoista. Viisikot, SOS-sarja, Kolme etsivää ja muut klassikkosarjat on kaikki luettu aikanaan läpi.

”Ensimmäisen Viisikko-kloonin kirjoitin yhdeksänvuotiaana.”

”Nyt kun olen päässyt sarjassa hyvää vauhtiin, aion kirjoittaa Immun ja klaanilaisten seikkailuja niin pitkään kuin vain mahdollista. Henkilöhahmot ovat tulleet minulle niin läheisiksi, että tavallaan kirjoittaminen on käynyt helpommaksi, kun tietää jo etukäteen, mitä kukin missäkin tilanteessa sanoisi tai tekisi. Juonen keksiminen tietysti vaatii aina yhtä paljon työtä.”

Ennen vapaaksi kirjailijaksi siirtymistä Brunila työskenteli parikymmentä vuotta luokanopettajana. Ratkaisua helpotti se, ettei nykyisenkaltainen opettajan työ tuntunut enää omalta.

”Se on hyvin rankkaa ja intensiivistä työtä, jossa ei voi pitää taukoja omaan tahtiin. Olen verrannut sitä sähkövatkaimeen. Aamulla menet sen kyytiin ja iltapäivällä se heittää sinut sieltä ulos ja olet aivan pyörryksissä.”

”Toipuminen kesätauon aikana meni koko ajan pidemmälle, ja lopulta ajatus kouluun palaamisesta tuntui ahdistavalta. Lapset ovat olleet aina kivoja, mutta muuten se ei enää ollut minun paikkani.”

Marjut Brunila muutti Hirvensaloon kesäkuussa. Muuttolaatikoiden purkaminen on vielä kesken, joten tutustuminen uuteen ympäristöön on vasta alkamassa. Ensivaikutelma on kuitenkin ollut positiivinen.

”Kaikki tuntuvat olevan täällä hyvin kohteliaita ja ystävällisiä. Naapureihin olen tutustunut, mutta mitään suurempaa yhteisöllisyyttä en ole vielä kokenut. Uskon kyllä, että sekin on vielä edessä.”

Tuleeko Immu seikkailemaan jatkossa uudessa ympäristössä Turun saarilla?

”Se jää nähtäväksi, mutta onhan se mahdollista. Kirjoissani on aina pala jotain oikeaa historiaa, ja esimerkiksi Kakskerrassa on paljon historiaa, jonne voisi sijoittaa Immun ja kummitusmysteerin.”

Teksti ja kuva: Seppo Kemppainen

Artikkeli on julkaistu painetussa Maininki-lehdessä 5/2023 (elokuu)

Jätä kommentti